K.H. Renlundin museo

RAUHALLISTA JOULUA & HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! FRIDFULL JUL & GOTT NYTT ÅR!

Taiteesta hyvinvointia ikääntyneille - hanke on loppumassa. Kolme kuukautta kestäneellä mielenkiintoisella pilottihankkeella selvitettiin, mitä mahdollisuuksia K.H.Renlundin museolla on laajentaa toimintaansa lähemmäksi ikäihmisiä, joiden on vaikea päästä itse käymään museon näyttelyissä. Pohjanmaan Taidetoimikunta mahdollisti avustuksellaan palkkaukseni tehtävään. Hanke koostui kolmesta osasta, virtuaalinäyttelyt, työpajat ja kiertävä taidenäyttely, eli kulttuuria vietiin suoraan kohderyhmille. Hankkeen tärkein osa oli virtuaalinäyttelyt, jotka ovat diaesitysten muodossa katsottavia koosteita museon perusnäyttelyistä. Suurin osa työaikaani kuluikin diaesitysten kokoamisessa, sillä materiaalia niitä varten ei ollut aiemmin kerätty. Hankkeen aikana virtuaalinäyttelyitä esitettiin videotykin avulla palvelukodeissa, mutta niitä voi aivan yhtä hyvin katsoa tietokoneella. Kuvien lisäksi esityksissä on myös selostukset, jotka on nauhoitettu enimmäkseen aidoissa ympäristöissä, jolloin hei

 Sixten Ahlsved  Joulu on taas, joulu on taas, lallala lala lalla! No, ei se aina laulata, varsinkaan silloin kun pitää hankkia lahjoja... Etenkään kun kyseessä voi olla henkilö, joka vaatii sielukkuutta sisältäviä esineitä. Suunnatkaamme katseemme siis K.H. Renlundin Museon Museokauppaan, teidän jouluostostenne pelastajaan! Museokauppa toimii siis Roosin talolla, eli osoitteessa Pitkänsillankatu 39. Se iso keltainen talo vastapäätä Anttilan parkkihallia siis. Auki olemme Ti - Pe klo 12 - 15, Torstaisin myös 18 - 20 ja viikonloppuna, siis La - Su, klo 12 - 17. Mitäkö Museokaupasta löytyy, kysyt? No, tarjoamme sinulle esimerkiksi seuraavaa. Lyckoboda n ( http://www.lyckoboda.fi/ ) vahvaa pohjalaista designia olevia laukkuja ja rintamerkkejä. Anna-Maija Sipilä n ( http://www.kaislaset.net/ ) hauskoja huovutettuja rintakoruja -joista on jäljellä enään kettu ja possu - ja myös muita koruja ja koristeita jotka ovat osa Kaislaset sarjaa. Myös Mifuko n (http://www.mifuko.fi) ee

Näyttelyhallilla avataan uusi näyttely huomenna torstaina 18.11. Esillä on kahden seinäjokelaisen taiteilijan teokset. Kuvataiteilija Anne Rossi tekee abstrakteja öljyvärimaalauksia kankaalle ja kuvanveistäjä Tiina Laasosen  n yt esillä olevat teokset ovat poltettua kivitavarasavea sekä puuta. "En suunnittele maalaustani etukäteen vaan edellinen työ antaa idean seuraavaan. Teoksissani ei myöskään ole aihetta tai teemaa vaan väri, pohjan muoto ja koko ovat tärkeitä lähtökohtia työskentelyprosessille. Maalaan nopeasti ja teos joko valmistuu yhden työrupeaman aikana tai työstän sen myöhemmin kokonaan uudelleen. Maalauksen lopputulos on yllätys. Yksityiskohdat, viivat ja muodot syntyvät työskentelyn aikana kuin itsestään." Anne Rossi " Terveisiä Egyptistä! -sarjan teokset ovat muistumia, kolmiulotteisia postikortteja, matkaltani Egyptiin. Egyptiläinen mytologia konkretisoitui Saharan tähtitaivaan alla, temppeleissä ja toreilla. Aavikkokoirat, temppelikissat, tuuliha

Luontokuvaaja Heikki Willamo, yksi Luonto antaa - Luonto ottaa näyttelyn taiteilijoista, on paikalla kertomassa omasta työstään. Näyttelyssä on esillä valokuvateoksia, jotka on koottu kirjaan " Viimeiset vieraat - Elämää autiotalossa ". Lämpimästi tervetuloa tutustumaan näyttelyyn ja kuuntelemaan Heikki Willamoa lauantaina 13.11. klo 15.00 Roosin talo, Pitkänsillankatu 39 Tilaisuuteen vapaa pääsy Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa Autiotalojen liedet ovat hiipuneet, mutta tyhjiin huoneisiin on asettunut uusia asukkaita, metsän eläinväkeä. Taloissa vallitsee ristiriitainen tunnelma. Viimeisten asukkaiden henki leijuu vielä haikeana rakenteissa ja tavaroissa, vaikka uudet äänet täyttävät jo tuvat. Nurkassa rasahtaa, lattialankkujen alta kuuluu vaimeaa tassutusta. Vikinää, varjoja ja nopeita häivähdyksiä. Hiiret, oravat, ketut ja mäyrät sekä monet linnut majailevat talojen sopukoissa. Luonto ottaa takaisin lainassa olleen paikan. Heikki Willamo ja Kai Fagerström o

Hannu Leimun näyttely on ollut paketissa viikon ajan ja on matkannut takaisin taiteilijan huomaan vähän kerrallaan. Seuraavaksi saamme ilon esittää Tiina Laasosen ja Anne Rossin Öljyvärimaalauksia, veistoksia ja installaatioita. Näyttely avataan 18.11.2010 klo 18:00 ja kestoa löytää aina tuonne 9.1.2011 päivään asti. Tervetuloa jokainen tänne Näyttelyhallille! PS. Käykää myös katsomassa ’Luonto antaa, Luonto ottaa’ näyttely Roosin talolla. Edellisessä blogi postauksessa Sara kirjoittikin avajaisista. Mutta, palataan vielä hetkeksi Hannun tunnelmiin tänne Näyttelyhallille. Mitä tulee suomalaisiin taiteilijoihin, niin on Hannu itselleni se kaikista mielenkiintoisin ja koskettavin. Olen fani, täytyy myöntää. Viimeksi kun Hannun näyttelyn näin oli se Galleria Stenmanissa (jonka loppuminen oli todellinen isku) vuonna 2007. Siksi olikin mahtavaa saada uppoutua Leimun maailmaan uudestaan ja mikä parasta saimme Jaanan kanssa vetää koululaisryhmiä! Se on todella harvinaista kun kyseessä on

Igår öppnades en ny utställning i Rooska gårdens nedre våning. Veikko Vionojas basutställning har för en stund fått ge vika för en intressant utställning av nutidskonst. Det har jobbats intensivt de senaste veckorna med att planera upphängningen och att hänga upp konstverken. Naturen ger – Naturen tar , är en vandringsutställning som har producerats av Salo konstmuseum och Landsbygdens bildnings- och kulturförbund (MSL). Utställningen behandlar genom nutidskonsten naturens mångfald och kretslopp. I verken undersöks människans relation till naturen: Hur är vi i naturen? Hur forskar vi och iakttar vi naturen och hur utnyttjar vi den? Vad händer då vi går bort och naturen tar sitt tillbaka? Utställda finns fotografier och installationer av 11 finländska nutidskonstnärer. I verken tar djuren till sig de byggnader som vi har övergett, blickar vi mot den nordiska natthimlen, kämpar vi mot klimatet och naturkrafterna, forskar vi i naturmaterial och funderar på människans behov att begränsa

Kävimme juuri katsomassa ensimmäisen esityksen Kujanjuoksu kauhukierrosesta joka järjestetään Akkunassa. Täytyy sanoa, että loistava esitys! Yleensä osallistava teatteriesitys -tai miksi sitä nyt sanotaankaan kun katsojat ottavat osaa näytelmään- on ollut kirosana itsellenikin, mutta ei tällä kertaa. Kierros on rakennettu nerokkaasti niin, että katsoja pääsee todellakin sisäään esitykseen, osaksi kauhukierrosta, mutta ilman, että pitää edes puhua mitään. Vain liikkua ja katsoa. Se riittää, sillä tunnelma on loistava. Se vähä mitä itse olen nähnyt Kokkolassa järjestettyjä esityksiä, pieniä ja niitä isoimpia, voin ihan rehellisesti sanoa (vaikka onkin oma lehmä ojassa), että parasta mitä olen Kokkolassa nähnyt teatterin saralla. Menkää! Niin joo! Kierros kestää noin tunnin ja tapahtuma paikkana on siis Akkuna, eli vanha tullipakkahuone. Mukaan kerkeää vielä huomenna, eli Keskiviikkona ja myös Torstainakin. Osallistuja määrä on rajoitettu noin 20 henkilöön per kerta (mutta jos väkeä o

Terveisiä maailmalta! Olin syyskuun lopulla Dubrovnikissa The Best in Heritage Conferencessa. Sain kutsun sen innovatiivisten toimintamallien foorumille, The Creative Forum, kertomaan museomme toiminnasta. Aiheeni käsitteli ETT-toimistoa ja Viisaiden Miesten ryhmää. Konferenssin järjestäjiä olivat mm. Europa Nostra, Unesco ja ICOM. Konferenssin palautteena ETT ja Viisaat saivat varsin ihastuneen vastaanoton ja malli koettiin innostavaksi ja helpoksi soveltaa myös muissa museoissa. Sen perusteella konferenssin anti oli vahvistunut usko omien valintojen oikeellisuuteen ja valittuun toimintasuuntaan. Näin pienen Kokkolan museotoimi täällä maailmanreunalla onkin kehittämistyössä ihan ajan hermolla! ETT tarkoittaa Erikoistietotoimistoa, joka sijaitsee museon toimiston suojissa. Sitä ylläpitävät Viisaat Miehet eli paikalliset amatöörit ja intohimoiset historian harrastajat. Nämä henkilöt keräävät tietoaineistoja kukin omilta aloiltaan tietopankkiin, joka on sijoitettu ETT:hen. Näiden h

Hannun näyttely "Nyt Minä Olen Kapteeni Kid" on parhaillaan nähtävillä K.H. Renlundin Museon Näyttelyhallilla, osoitteessa Pitkänsillankatu 28. Siis Museokorttelissa, eli samassa pihassa missä ovat Lassanderin Talo ja Pedagogio. Vaikka kattoa remontoidaan, ollaan me kuitenkin auki ihan normaalisti! Eli Ti-Pe Klo. 12-15 ja La-Su klo 12-17. Torstaisin Ilmainen sisäänpääsy ja ilta aukiolo klo 18 - 20 ja taas 14.10 Torstai iltana itse taiteilija tavattavissa piirtämisen ja keskutelun merkeissä! Mutta, itse aiheeseen. Päätin näin näyttelyn alla ottaa asiakseni jututtaa Hannua ja keskustelimme elämästä ja sen loppumisesta. Taiteestakin taidettiin jotain höpistä. Ja tottakai Karatesta. Mutta pidemmittä puheitta, Hannu, miksi sinä olet Kapteeni Kidd? Minä olen kapteeni Kidd, koska ajan ratas on pyörähtänyt. Lapsuuteni muistorikkain lelu, Matchboxin kapteeni Kidd kolmenkymmenen vuoden takaa, näyttää kasvonpiirteiltään keski-ikäiseltä mieheltä. Ehkä lapsen leikki merirosvonukell

Ensi vuoden 2011 yksi mielenkiintoisista teemoistamme on keskiaika Kaarlelassa, teemavuosi on näin ollen vuosi 1511. Kokkolan kaupunkia ei vielä ollut tuolloin olemassa lähes sataan vuoteen, mutta asutusta alueella kylläkin oli. Miksi sitten 1511 vuosi kiinnostaa? Itsenäisen Kaarelelan seurakunnan perustamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi 500 vuotta. Haluamme sen puitteissa nostaa esiin teemoja alueen keskiaikaisesta elämänmenosta.  Kyse on katolisen ajan elämästä, joka poikkesi jo lähtökohdiltaan nykyisestä maailmanmenosta mitä suurimmassa määrin. Toteutamme aiheesta teemapäivän 3.9.2011 yhdessä Kokkolan seurakuntayhtymän kanssa. Tutkijamme Tero Kangas on työstänyt aihetta jo keväästä asti. Pohdimme aihetta aika ajoin myös yhdessä ETT:n viisaiden miesten kanssa ja esiin nousee uusia tietoja, tarinoita ja aineistoja. Tutkimuksen etenminen innostaa koluamaan läpi karttoja, kirjoja, asiakirjoja ja arkistoja. Nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, että jonkun olisi syytä lähteä kahlaamaan V

Kävin tuossa alkuviikosta Halkokarin koulussa kertomassa viitosille Keski-Pohjanmaan kivikaudesta. Katselimme kuvista millaisia jälkiä kivikautiset ihmiset ovat jälkeensä jättäneet ja miten näitä jälkiä (muinaisjäännöksiä) voi löytää vielä tänäänkin vaikkapa marjareissuilla. Yritimme myös tulkita miten ja mihin tarkoitukseen erilaisia esineitä kuten pallonuijia, reikäkiviä ja savisia ihmishahmoja (savi-idoleita) on käytetty. Todella hienoja tulkintoja ja ideoita nousikin esille, samoin vaikeita kysymyksiä, jotka antoivat museolehtorille mietittävää! Kivikausi kiinnostaa selvästi! Ensi viikolla lähdemme Isonkylän koululaisten kanssa aikamatkalle Roosien aikaan 1800-luvulle ja Halkokarin kuutosten kanssa tutustutaan rautakauteen ja keskiaikaan mm. musiikkia kuuntelemalla ja pelaamalla Kubbia (keskiaikainen joukkuepeli). Loppuvuosi onkin sitten museopedagogian osalta taidepainotteinen. Luonto antaa - luonto ottaa -nykytaiteen näyttely avataan 4.11. ja seuraavalla viikolla alkaa näyttely

”- Kokkolan syysmarkkinoilla, wiime Syyskuun 27 ja 28 p:nä, oli tawallisuutta ollut hywin paljo roska wäkeä, joka tämmöisiä tilaisuuksia käyttää joutilaisuuteen, joupumukseen, rumaan parkumiseen, hewoistensa ilettävään rääkkäämiseen jne. Parempi wäestö surkuttelee syysmarkkinoiden tuloa ja soisi ne lakkaamaan, kuin ne kuitenki todella owat nuorisolle pahuuden ja pahain esimerkkien kouluja, ja kuin kuitenki ne tawarat, joita niihin kuletetaan, saataisiin yhtä etuisasti myydyiksi ilman markkinoitaki. Tawarat oliwat seuraawissa hinnoissa: rukiit 4 r. ja 4 r. 40 k., ohrat 3 r. ja 3 r. 40 k., kaurat 1 r. ja 90 k. ja 2 r. tnri; woi 3 r. leiw.; suolattua silakkaa 2 r. 10 ja 2 r. 25 k. nelikko; lehmät 10 ja 12 r. sekä työhewoiset 20 ja 25 r. Kaikessa kaupanteossa ilmoitiksen paha rahan wähyys. – Hirmuinen tapaus sai nämäki markkinat merkillisiksi. Kaksi nuorukaista, talollisten poikia kumpiki Lohtajasta, tullen klo 3 ja 4 wälillä jpp. wastatusten kaupungin suurimmalla kadulla, riitaantuiwa

Poikani totesi joskus ollessani museopajalla opettamassa, että "Äiti ei tämä oikeestaan oo ees työtä kun tämä on liian kivaa". Eli museolla voi siis olla todella mukavaa, jopa työntekijällä. Muotoilijan toimenkuvaan museolla voi kuulua hyvin monenlaisia asioita, kuten tässä parin vuoden kuluessa olen ehtinyt huomata. Aloitin vierailevana museopajojen ohjaajana ja tällä hetkellä teen lähinnä palvelumuotoilua ja brändin suunnittelua. Toimenkuvani on muuttunut vierailevasta museopajan opettajasta projektityöntekijäksi. Olen kehittämässä K.H.Renlundin museon alaisuudessa toimintaansa aloittevan ITE-museon palveluita ja brändiä. Eikä tämäkään työ kovin tylsää ole... Palvelumuotoilu kuulostaa terminä vieraalta useimmille, joten selvennänpä sitä hieman. Palvelumuotoilussa on yksinkertaisesti kyse siitä, että suunnitellaan palveluista mahdollisimman selkeitä, kiinnostavia ja toimivia kaikkien osapuolten kannalta. Asiakaspalvelu ja palveluiden ajatteleminen asiakkaan kannalta ovat

Syksy on museossa kiireistä aikaa. Oman työni osalta tulevan vuoden budjetin tekeminen ja hiominen on vienyt paljon työaikaa. Toissalta on vahdittava tämän vuoden toteumaa, sekä toiminnallista että taloudellista. Niiden tiimoilta riittää kokouksia ja neuvotteluita. Itse asiassa kokoustelu on yksi oman työni keskeisiä sisältöjä, mutta ei se kuitenkaan turhaa ole, vaikka voikin siltä kuulostaa. Asiat etenevät, sovitaan vastuista ja sitoudutaan päätöksiin. Onneksi ilmassa on myös kehittämisen tunnelmaa, on monia uusia asioita ja ajatuksia, joita on vietävä eteenpäin. Mielen päällä on monta innostavaa ideaa ja tavoitetta tulevalle ja tuleville vuosille. Niistä yksi on afrikkalaisen taiteen näyttely museossamme osana ARS11 kokonaisuutta KIASMAn kumppanina.  Ensi viikolla museomme saa näkyvyyttä kun lähden Dubrovnikiin kertomaan The Best in Heritage Conferencen globaalille osallistujajoukolle siitä, miten me K.H.Renlundin museossa toimimme. Creative Heritage Forum haluaa kuulla "Vii

Ilmaa tuli, että pysty hengittämään veden alla Huomasin eilen toistelevani tätä lausetta. Se on varmaan pysyvästi iskostunut tajuntaani. Niin käy kun kuuntelee neljän kuukauden ajan samaa äänimaailmaa. Jotkut kysyvät, että eikö mene järki kun kuuluu repeatillä samaa ja ainaa vaan samaa puhetta? Ei mennyt yhtään enempää. Sitä oppii ajan myötä siirtämään sen kaiken taka-alalle. Sopeutuu. Kirja käteen, tune in, drop out. Hail Carl Sagan Niin joo, anteeksi päämatkailuni ja epäselvyyteni! Kyseessähän on tietenkin meidän merihistoriallisen näyttelyn filmissä oleva hetki jossa yksi merisaukoista kuvailee sukeltamisen ensi askeleita sanomalla juuri Ilmaa tuli, että pysty hengittämään veden alla. Mutta se on historiaa (pardon the expression) koska vuoden 2010 isoin näyttelymme "Herra kapteeni, siellä se on!" on paketissa ja katseemme on jo seuraavassa näyttelyssä. Mutta siihen on vielä matkaa jonkin hetken verran. Purku on käynnissä. Tai itseasiassa se on jo lopuillaan kuten n