Kulttuuri-Karavaani 11.10.2014 Kokkolassa

 

Vuosi sitten Kulttuuriosuuskunta Oravan Pyörässä kävi kuhina, kertoo Niina Aho. Oli fiilistä sekä tarvetta järjestää jonkinlainen isompi häppeninki jonka kautta voisi tuoda uutta ja erilaista kulttuuria Kokkolaan ja myös koko Keski-Pohjanmaalle. Pähkinäiset aivot miettivät ja täten syntyi Kulttuuri-Karavaani joka valtaa Kokkolan keskustan ja sen ympäristön 11.10.2014.

Niina kertoo, että kyseessä on pop up -henkinen poikkitaiteellinen taidetapahtuma kaikille taiteen ystäville jossa on mahdollisuus nähdä taidetta teatterista ja tanssista aina musiikkiin sekä kuvataiteeseen. K.H. Renlundin Museolla, tarkemmin Näyttelyhallilla, saadaan tutustua Ice Breaker esitykseen klo 14:00

http://www.oravanpyora.net/#!kulttuuri-karavaani/c1vl4

Ohjelmaa lisää tutkiessa huomaan, että kaikissa esityksissä mennään naisenergialla. Miksi?

11.10.2014 on kansainvälinen tyttöjen päivä, kertoo Niina. Taka-ajatuksena oli myös se, että naistaiteilijoilla voi joskus olla haastavampaa saada näkyvyyttä. Tapahtuman kautta tarjoutuu taiteilijoille foorumi jossa voi tuoda esille jotain omaansa ja luoda uusia kontakteja. 

Niina jatkaa, että esityksissä naiseus ja naisena oleminen on vallitseva teema sillä aihetta käsitellään jokaisen taiteilijan kautta, enemmän tai vähemmän. Toki ensivuonna voikin sitten olla all male cast… Mutta kansainvälisen tyttöjen päivän siivittämän tällä kertaa pureudutaan naiseuteen. Yhdessä esityksessä esimerkiksi tutkaillaan mistä kaikesta onkaan kyse kun nainen istahtaa juoman äärelle? Miksi nainen juo? Mitä nainen juo? Missä nainen juo? Juodako vai eikö juoda?

Lopuksi kysyttäessä, että mikä on fiilis kun H-hetki lähestyy, Niina väläyttää oravanhymynsä muikeimmilleen ja tokaisee, että innokkaana ja avosylin olemme ottamassa kaikki kävijät vastaan!

Arkkiatri Risto Pelkonen vieraili näyttelyssä

Syksyisen lämmin aamu helli sunnuntaina kokkolalaisia sateisten ja tuulisten päivien jälkeen. Näyttelyhallissa oli odottava tunnelma; arkkiatri Risto Pelkonen oli tulossa katsomaan näyttelyä ja tapaamaan kävijöitä. Näyttelyssä esitellään hänen kaarnaisia miniatyyriveistoksiaan.

Ensimmäisenä paikalle tulee tuttu mies vaimoineen vuosikymmenten takaa. Hän oli palvellut osan varusmiesajasta samaan aikaan Pelkosen kanssa. Mukavia juttuja riitti. Kävijöitä alkaa tulla lisää, mutta arkkiatri riistetään pian Österbottens Tidningenin toimittajan huomaan. Pelkonen tarinoi hahmoista ja kävijät kuuntelevat hienovaraisesti haastattelun läheisyydessä. Kun toimittaja saa haluamansa tiedot, vieraat pääsevät taas keskustelemaan päätähden kanssa. Pelkosta ovat tulleet tervehtimään myös hänen kollegansa HYKS:n ajoilta; kaksi sairaanhoitajatarta, jotka olivat sittemmin muuttaneet Kokkolaan. Niitäkin tarinoita on mukava kuunnella sivusta – tällaisessa julkisessa tilaisuudessa salakuuntelu lienee ihan sallittua. Risto Pelkosen ollessa varattu myös Kristiina-rouvalta tiedustellaan taideharrastuksen synnystä ja hahmojen tarinoista. Syntyy kiehtovia tarinanvaihtohetkiä. 



























Sivistystoimenjohtaja Peter Johnson ja Sonja-vaimo viihtyvät myös pitkään näyttelyssä. Pelkonen toteaakin, että ”jos meillä olisi enemmän yhtä valveutuneita sivistystoimenjohtajia, niin lääkäreitä ei tarvittaisiin niin paljoa”. Tällä hän viittaa yhteen niistä teemoista, joilla hän on kiertänyt puhumassa eli terveyttä taiteesta. Kulttuurilla ja opetuksella on suuri rooli ihmisen hyvinvoinnissa. Tästä teemasta hän puhuu laajemmin myös Keskipohjanmaa-lehden toimittajan kanssa.  

Myös Elvi Löhönen, tunnettu kulttuurihenkilö kaupungissa ja monen erinomaisen aloitteen tekijä, kertoo Pelkoselle Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan laajasta kulttuuritarjonnasta. Keskustelujen lomassa Pelkonen signeeraa myös kirjaansa, joka kertoo kaarnaveistosten elämästä Tuohelan kylässä. Rauhallisesti ja antaen aikaansa Pelkonen keskustelee kaikkien kanssa ja kirjoittaa jokaiselle henkilökohtaisen tervehdyksen kirjaan. Ennen lähtöään Risto Pelkonen saa yhdeltä kävijältä villasukat lämpimäisiksi Kokkolan vierailusta. Se on hieno huipennus onnistuneelle vierailulle!

ITE Pihalla -näyttelyssä on esillä Risto Pelkosen kaarnaveistoksia, jotka ovat syntyneet kuvittamaan lapsenlapsille kerrottuja itsesepitettyjä tarinoita. Veistokset syntyivät myös lasten tavarapaljouden vastalauseeksi; kaikkea ei tarvitse ostaa eikä kaikkea tarjolla olevaa tarvita. Osan voi tehdä itse. Kukapa ei muistaisi itse tehtyjä kaarna- ja tuohiveneitä, joita uitettiin puroissa, joissa ja järvissä! 

ITE-taiteilija Risto Pelkosen ateljee syntyy hetkessä. Kesäpaikan puupölli kapsahtaa pöydäksi, jakkara alle sekä käteen puukko ja toiseen kaarnanpalanen. Enempää ei tarvita. ITE-taiteilija ammentaa osaamisensa aikaisemmasta kokemuksesta. Metsämies veistää mielellään puuta ja metallimies hitsaa ja taivuttaa peltiä. Kirurgina Pelkosen kädet ovat tottuneet tarkkuutta vaativaan työhön ja siksi myös pienestä kaarnanpalasesta kehkeytyy laulaja Zaida, toimittajapariskunta (elävät susiparina!) Leila Surkka ja Antonio Vianello, kirvesmies Starck, pyykkäri Iita Hyttinen, asemapäällikön tytär Aina Etäinen ja monet monet muut. 

Hahmot muodostavat Tuohelan kylän väen, joka kertoo itäsuomalaisen pikkukylän elämästä 1950-luvulla. Hahmoja on yhteensä toista sataa. Pelkonen käyttää miniatyyreihinsa kilpikaarnaa, jonka syyt ja värit eivät tarvitse rinnalleen kuin pienen yksityiskohdan: pientilallisilla viikate tai harava, kalakauppiaalla välkehtivät kalat, professorilla keppi, uittomiehillä keksit, käsilaukku toimitusjohtajan rouvalle, toimittajalla kamera ja tietoviisailla kirjat. Hahmojen hiuksille ja pukujen yksityiskohdille onkin kokonaan oma tarinansa!

Kyläelämän idyllin särkee joskus pieni episodi, joka yhdessä selvitellään. Juoruilta ei voi välttyä myöskään näin pienessä kylässä. Lisää Tuohelan kylän elämästä saa ostamalla kirjan omakseen. Vaikkapa museokaupasta. 

Kaarnaveistoksia syntyy edelleen. Arkkiatri Pelkosen harrastus on levinnyt laajaan tietoisuuteen ja hänelle on käynyt kuten niin usealle ITE-taiteilijalle: ystävät ja tutut tuovat materiaalia tullessaan kylässä käydessään. Niinpä laatikollinen oikein hyvää ja vahvaa kilpikaarnaa odottaa taas veistäjäänsä seuraavaan ”studiokäyntiin” asti.