Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

 

Video kestää noin minuutin ja se on toteutettu yhdessä Keski-Pohjanmaan aikuisopiston mediakeskus Limen opettajien ja media-alan opiskelijoiden kanssa. Videolla esitettävä musiikki on luotu Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijatyönä.

K. H. Renlundin museo ja Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo haluaa toivottaa yhteistyökumppaneilleen ja asiakkailleen hyvää sekä rauhallista joulua.

 

Museon toimisto suljettu viikolla 52

Museokauppa ja näyttelyt suljettu 23-26.12.

 

Tällä viikolla vielä ehtii käydä tekemässä museokaupalla jouluostoksia.

 

Ohessa muutamia museokaupan tuotteita:

Mifukon pöllö avaimenperiä ja ihania punatulkkuja

 

Pipsa Hienohelma kokoelman koruja

 

Kaislaset enkeleitä ym.

 

Tervetuloa Museokaupalle 17.-22.12.2013 tekemään löytöjä.

Avoinna klo 11-16 (torstaina klo 11-18).

 

Wanhanajan Joulumarkkinat

WANHANAJAN JOULUMARKKINAT/GAMMALDAGS JULMARKNAD

Kaarlelan kotiseutumuseolla Kirkonmäellä, Kirkkopolku 4.
Vid Karleby hembygdsmuseum på Kyrkbacken, Kyrkostigen 4.

14.12.2013 klo 9.30-14.00

Tervetuloa! Välkommen!

Jär./Arr: Kaarlelan kotiseutumuseo/Karleby hembygdsmuseum & Karleby hembygdsförening fr.

Tiedustelut/förfrågningar:
Merja Passoja 044- 7809 578 & Brita Brandt 06-822 5672

Kellarista kadun varteen – Roosin portin uusi elämä

Museon tiloissa on vireillä jatkuvasti monenmoista puuhaa. Kesästä lähtien olemme saaneet seurata Roosin talolla Isonkadun varren portin valmistumista. Täsmälleen samalla paikalla on sijainnut vuosikymmeniä sitten paraatikäynti pihapiiriin, joskin viime aikoina olemme joutuneet totuttelemaan umpimuurin tylyhköön tuijotukseen. Syksyn kääntyessä talveksi ja joulunajan hiipiessä vaivihkaa kohti, tilanne on muuttunut varsin reippaasti.      

Kaivamista, muuraus- ja valutöitä, perinteistä rappausta sekä vanhojen takorautaosien asettelemista vanhoille kohdilleen on ollut ilo seurata. Puutarhapuolen väen tehtyä kiitettävän hienot kivetyt portaat ja saumattomasti vanhaan pihaan liittyvän mukulakivillä katetun sisääntulokäytävän, voimme toivottaa iloisella mielellä uudet ja vanhat museokävijät tervetulleeksi!

Tästä kelpaa kulkea vaikkapa museokauppaan…

Vanha käytöstä poistettu portti löytyi museon kellarista. Puhdistuksen ja uuden maalin sutimisen jälkeen se pääsi jälleen kohti uusia seikkailuja.

Syksyinen työmaa vaikutti hieman, hmm… mielenkiintoiselta…

Ammattimiehen otteita oli mukava seurata, varsinkin muurarin perinteisellä tavalla toteuttamia työvaiheita.

Upea luonnonkivistä ladottu käytävä houkuttelee tepastelemaan useammankin kerran.

 

 

 

Tällaista tällä erää, jatkamme harjoituksia...

                                                                                  Jouni Mustonen, museon konservaattori.

 

ERITYISTAIDESEMINAARI OLI MENESTYS

K.H.Renlundin museo järjesti ke 27.11. Erityistaideseminaarin yhteistyössä Keski-Pohjanmaan opiston, Kokkolan kaupungin toimintakeskusten Duunin ja Kompassin sekä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Seminaari oli kaikille avoin ja se osoittautui aikamoiseksi yleisömenestykseksi noin 90 osallistujalla. Kaupungintalon Kaarlelasali täyttyi hetkessä ja tuoleja saatiin hakea lisää. Seminaarin avasi Kokkolan kaupungin sivistysjohtaja Peter Johnson, joka näytti seminaariyleisölle kuvia mm. Rotterdamin Hereenplaatsin taidestudioista. Psykologi, psykoterapeutti Jaana Isomäki Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry:stä eli Kettukista käsitteli puheenvuorossaan taidetta ja taiteen tekemistä kehitysvammaisten oikeutena sekä Kettukin toimintaa. Kettuki on tehnyt jo pitkään merkittävää työtä kehitysvammaisten taiteilijoiden tasa-arvoisuuden ja toimintaedellytysten hyväksi.  Seminaarissa kuultiin kokemuksia Kuopiossa ja Kokkolassa tehdyistä erityistaiteen avauksista, joista taiteen tohtori Minna Haveri on laatinut raportit. Kokeilut kertoivat, että taidetoiminta sopii erityistä tukea tarvitsevien visuaalisesti lahjakkaiden henkilöiden päivittäisen työtoiminnan sisällöksi ja tuottaa heille motivaatiota, merkityksellisyyden tunnetta ja hyvinvointia. Haasteena on, miten organisoida työtoiminnan muodot vastaamaan näihin yksilöllisiin tarpeisiin vammaispalvelulain hengessä. Viimeisestä asiantuntijapuheenvuorosta seminaarissa vastasi taidegraafikko Outi Kirves Kaarisilta ry:stä, joka kertoi Kaarisilta ry:n toiminnasta ja hyvistä käytänteistä. Kaarisilta ry on tehnyt menestyksekkäästi erityistaiteen pioneerityötä Suomessa ja on ollut tärkeä esikuva myös erityistaidetoiminnalle Kokkolassa.

 

MITÄ ERITYISTAIDE ON?

Erityistaiteella tarkoitetaan erityistä tukea tarvitsevien kuvataidetoimintaa. Se on avustettua ja taideammattilaisten ohjaamaa taidetyöskentelyä, jossa käytetään eri työmenetelmiä perinteisistä tekniikoista mediataiteeseen.  Kansainvälisen outsider taiteen kenttään lukeutuvan ITE- taiteen ideologia sisältää ajatuksen ihmisten tasavertaisuudesta paitsi taiteen vastaanottajina, myös taiteen tekijöinä. Niinpä  K.H.Renlundin museossa toimivan ITE-museon tavoitteena on tarjota visuaalisiin taiteisiin suuntautuneille kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville mahdollisuus tasa-arvoiseen taidetoimintaan. Tavoitteena on lisätä kehitysvammaisten hyvinvointia ja omanarvontuntoa taiteen avulla sekä parantaa heidän elämänlaatuaan ja mahdollisuuksiaan tavoitteelliseen ja luovaan taiteelliseen toimintaan Kokkolassa. Museo on toteuttanut  erityistaidepajatyöskentelyä yhteistyössä Keski-Pohjanmaan opiston kanssa viime keväästä lähtien. Syksyllä yhteistyöhön ovat tulleet mukaan myös Kokkolan kaupungin toimintakeskukset Duuni ja Kompassi. Hanketta toteutetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Taiteen edistämiskeskuksen avustuksilla.  Museo ja opisto ovat myös mukana Maaseudun Sivistysliiton koordinoimassa Luovat erot –verkostossa.

 

ERIHYVÄ JA HELMIÄ ITE-TAITEEN KOKOELMASTA –NÄYTTELYT KAUPUNGINTALOLLA

Kokkolan kaupungintalolle koottu näyttely Erihyvä esittelee Kokkolassa vajaan vuoden toimineiden erityistaidetyöpajojen taidetta. Helmiä ITE-taiteen kokoelmasta -näyttely esittelee mainetta niittäneiden itseoppineiden taiteilijoiden Viljo Luokkasen, Timo Peltosen, Jorma Pihlin, Veijo Rönkkösen, Jukka Säntin ja Jukka Toivosen teoksia. Kaikki he ovat olleet esillä lukuisissa näyttelyissä eri puolilla Suomea, jopa ulkomaita myöten. Veli Granön ja Martti Kapasen sarjat tuovat mukaan ammattilaiskuvaajien valokuvia ITE-pihapiireistä ja -taideympäristöistä.

 

                                          Kuva Raija Kallioinen

 

 

 

 

 

 

Museokauppa

Tervetuloa ostoksille Museokauppaan. Meillä on paljon uusia kotimaisia, kestävän kehityksen tuotteita myynnissä. Tarjolla on mm. kortteja, kirjoja, enkeleitä, tähtiä, lampaita, koruja, lasiastioita, kasseja jne... Tervetuloa katsomaan.

ERITYISTAIDESEMINAARI 27.11.2013 KLO 12-16

Tervetuloa erityistaideseminaariin Kaarlelasalille, Kokkolan Kaupungintalolle

Erityistaide= erityistä tukea tarvitsevien kuvataidetoimintaa. Se on avustettua ja taideammattilaisten ohjaamaa taidetyöskentelyä, jossa ovat edustettuina eri työmenetelmät perinteisistä tekniikoista mediataiteeseen. (TaT Minna Haveri)

Seminaarin avaus: Sivistysjohtaja Peter Johnson, Kokkolan kaupunki

Taiteentekijöiden kokemuksia ja kommentteja

Taiteen tekeminen kehitysvammaisten oikeutena: Psykologi, psykoterapeutti Jaana Isomäki, Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry

Ajatuksia erityistaiteesta ja taiteen erityisyydestä - kokemuksia Kokkolan ja Kuopion taidestudioista: TaT Minna Haveri, Aalto-yliopisto

Erityistaidetoimintaa Kaarisillassa: Kuvataideohjaaja, taidegraafikko Outi Kirves, Kaarisilta Ry

Keskustelua

Järjestäjä K.H.Renlundin museo - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo

Yhteistyössä: Keski-Pohjanmaan opisto, Maaseudun Sivistysliitto, Kokkolan kaupungin toimintakeskukset Duuni ja Kompassi.

Toimintaa ovat tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö ja taiteen edistämiskeskus. 

Lisätietoja: Lauri Skantsi puh. 044 7809055, lauri.skantsi (at) kokkola.fi

Joulunavaus museolla

 

Tervetuloa kokemaan joulun tunnelmaa K.H.Renlundin museolle tämän viikon lauantaina 23.11. klo 11-16. Jo perinteeksi muodostunut joulunavaus vietetään Draken kotimuseolla, osoitteessa Läntinen Kirkkokatu 20. Myös museokaupassa tapahtuu: tervetuloa glögille ja tutustumaan näyttelyihin sekä hankkimaan hauskat joululahjat museokaupasta (Roosin talo, Pitkänsillankatu 39).

 

Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotis juhlanäyttely avautuu Roosin talolla ja näyttelyhallilla

TaideMAAILMA muuttuu / KonstVÄLRDEN förändras 17.10.2013 - 5.1.2014

K.H.Renlundin museolla avautuu 17.10.2013 Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotis juhlanäyttely TaideMAAILMA muuttuu. Näyttely valtaa sekä Roosin talon pohjakerroksen että näyttelyhallin. Mukana juhlanäyttelyssä on kymmenen pohjalaista nykytaiteilijaa:

Annika Bergvik-Forsander                 

Janika Herlevi
Minna Herrala
Seppo Kalliokoski
Marianne Kaustinen
Tiina Laasonen
Maria Nordbäck
Jyrki Portin
Jimmy Pulli
Owe Åsvik

Näyttelyä kokoamassa ovat olleet museon ja Pohjalaisen taiteilijaliiton lisäksi näyttelyn kuraattorit TaT Jaana Erkkilä ja FT Hannah Kaihovirta Rosvik. Jaana Erkkilä kirjoittaa näyttelyn katalogissa seuraavasti:

"Kaikkeen muutokseen liittyy käsitys ajasta. On aika ennen muutosta ja aika muutoksen jälkeen, mutta mielenkiintoisin vaihe on kuitenkin aika, jolloin kuvittelemme muutoksen tapahtuvan. Muutos, olkoon se henkilökohtainen elämänmuutos, yhteiskunnallinen siirtymä aikakaudesta toiseen tai maailman muuttumista heijastava ilmiö, joka on usein nähtävissä ensimmäisenä taiteessa, on vaikeasti havaittava, vaikka se aukenee aivan silmiemme edessä.

Bertolt Brecht kirjoitti runossaan:

 Alles wandelt sich. Neu beginnen
Kannst du mit dem letzten Atemzug.
Aber was geschehen, ist geschehen. Und das Wasser
Das du in den Wein gossest, kannst du
Nicht mehr herausschütten.

Was geschehen, ist geschehen. Das Wasser
Das du in den Wein gossest, kannst du
Nicht mehr herausschütten, aber
Alles wandelt sich. Neu beginnen
Kannst du mit dem letzten Atemzug.

                                                                                                   Seppo Kalliokoski: Lauman johtaja

 

Kaikki muuttuu, vaikka viiniin kaadettua vettä ei saakaan siivilöityä pois, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Ihminen voi kuitenkin aloittaa uudelleen vaikka viimeisellä hengenvedollaan. Taidemaailman muutoksissa on pesinyt kummallinen paradoksi kautta aikojen: on ollut voimakkaita muutoksen tuulia ja vahvin vastustus on aina tullut taidemaailman sisältä, niistä voimista jotka haluaisivat kaiken pysyvän ennallaan, mieluummin sellaisena kuin kuvittelemme kaiken olleen ennen aikaa.

Pohjalaisuus on mielletty juurevuudeksi ja vakaudeksi. Meitä eivät pienet tuulet kaada kumoon. Me seisomme juurillamme tukevasti ja vaikka taivumme, emme taitu. Yhtälailla täältä on lähdetty kevyin kantamuksin niin Amerikkaan, Australiaan kuin Ruotsiin, eikä tuntematon ole pelottanut. Luonteemme edustaa sekä pysyvyyttä että valmiutta muutoksiin. Muistan kirjoittaneeni joskus 1990-luvulla, että Pohjanmaa on nykytaiteen autiomaata. Minusta tuntui, että minne tahansa käänsi katseensa, vastassa oli sekä konkreettinen että kuvaannollinen latomeri, eikä taivaalle mahtunut tuikkimaan kuin yksi kirkas tähti. Kun tänään katsoo ympärilleen, tajuaa taidemaailman muuttuneen Pohjanmaalla ehkä enemmän kuin haluaisi myöntääkään. Nykypolvi on kansainvälistä ja vähät välittää taidemaailmaa pilkkovista karsinoista. Omaa identiteettiä ei tarvitse korostaa menneeseen aikaan kuuluvilla myyteillä, eikä öisen taivaan valo lakeuden yllä ole yhden tähden varassa.

Marianne Kaustinen: Rantakiitäjät

 

Pohjanmaa on muuttunut monikulttuuriseksi, myös taiteen kentällä. Visuaalisia kieliä on useita, taiteilijat astuvat luontevasti tekotavasta toiseen, vaihtavat kuvakieltä, tai sitten eivät. Yhtä yhtenäistä pohjalaisen taiteen kieltä ei ole, ja siitä saamme olla ylpeitä.

Juhlanäyttelyt ovat usein katsauksia menneeseen. Pohjalainen taiteilijaliitto on rohkeasti halunnut luoda katseen tähän päivään, muutoksen hetkeen, joka on aina prosessinomainen, liikkeessä oleva, pysähtymään haluton. Seitsemänkymmentä vuotta on ihmisen elämässä pitkä ajanjakso, taidehistoriassa lyhyt pyrähdys. Seitsemänkymmentä vuotta on kuitenkin kunnioitettava ikä taiteilijaliitolle, jonka jäsenet ovat tunnetusti jääräpäistä kansaa ja kohtuullisen varmoja oikeassa olemisestaan. Taidemaailmassa on oltava jatkuvasti kuulolla, voisiko oma varma näkemys olla sittenkin vain oma näkemys, eikä yleinen totuus. Kaikki muuttuu joka tapauksessa, ja jokin uusi on jo alkanut elää, vaikkei sitä vielä näe ja se on vain aavistuksena jossakin mielen pohjalla."

 Jaana Erkkilä,  TaT 

 

                                                         Minna Herrala: Happy in California

Tervetuloa näyttelyyn! Museo on avoinna ti-su klo 11-16, torstaisin myös 11-18, maanantaisin suljettu. Lisätietoja museon nettisivuilta: www.kokkola.fi/museot

ProtestITE

– Tyyne Eskon muistonäyttely ja Juha Pesosen maalauksia

16.5.–29.9.2013, ITE-museo, Pedagogio, Kokkola

ITE-taiteelle tyypillinen mielenilmaisu, protesti vallitsevia oloja vastaan tai mielenpurkaus on ITE-museon kolmannen kesänäyttelyn teema. Näyttelyn taiteilijoina on edesmennyt kokkolalainen kuvataiteilija Tyyne Maria Esko (1920–2011) sekä tamperelainen Juha Pesonen (s. 1972). Esko on kansainvälisestikin tunnettu ITE-taiteilija, kun taas Pesonen on ITE-museon uusimpia löytöjä. Kumpaakin taiteilijaa yhdistää rohkeus; Tyyne Esko paljastaa avoimesti ja pisteliäästi vallanpitäjien ahneuden ja lyhytnäköisyyden, kun taas Juha Pesonen maalaa sisäisen ristiriitansa huikeiksi omakuviksi. Pesosen maalaukset ovat esillä ensimmäistä kertaa julkisesti.


Tyyne Eskon taiteellinen työskentely alkoi vasta hänen jäätyään eläkkeelle, mutta sitäkin näkyvämmi Tyyne Esko ei esittelyä kaipaa Kokkolassa, missä monet ovat henkilökohtaisesti hänet tavanneet tai kuulleet hänestä puhuttavann hän alkoi tuoda esille paikkakuntansa ja koko valtakunnan epäkohtia kirjoituksissaan ja maalauksissaan. Taiteilijan pistävältä tarkkanäköisyydeltä mikään ei jäänyt huomioimatta. Hän pilkkasi taiteen kenttää ja sen sisäpiiriläisyyttä. Tyyne Esko puolusti köyhää ihmistä ja nosti tämän oikeudet tasavertaiseksi nähtäväksi kaikkien eteen, kaunistelematta ja pyristelemättä. Itsensä hän maalasi huivipäisenä mummona – usein seuranaan Sami-koiransa.



Tyyne Esko, Kateus estää kehityksen, 1978, Kuva: Saarijärven museo


Tyyne Eskon maalauksissa näkyy outsider-taiteelle tyypillinen kerronta- ja maalaustapa, mikä herätti kiinnostusta aina Yhdysvaltoja myöten. Merkittävä outsider-taiteen galleristi Luise Ross osti Eskon maalauksia ja vei hänet Atlantin taakse. New York Timesin kirjoituksen myötä taiteilijan maalaukset levisivät koko maailman tietoisuuteen.


Tyyne Eskon kauniissa, lähes lyyrisen herkissä rakennuksia käsittelevässä sarjassa on myös tuttua protestihenkeä: usea maalauksissa esiintyneistä rakennuksista purettiin myöhemmin. ProtestITE-näyttely on myös Tyyne Eskon muistonäyttely, johon teoksia on lainattu Saarijärven museon että yksityisten ihmisten kokoelmista. Vaikka painopiste on protestimaalauksissa, näyttelyssä esitellään Eskon herkkiä runoihin ja lauluihin perustuvia maalauksia. Hän luki paljon ja tekstien merkitykset hän puki runollisiksi maalauksiksi. Taiteilijan värimaailmassa sininen ja vihreä saavat uuden merkityksen.


Tampereella asuva Juha Pesonen on käynyt syvällä sielun syövereissä, joissa hänen ainoaksi ulospääsykseen takaisin normaaliin elämään tarjosi maalaaminen. Sairaala ei pystynyt parantamaan järkkynyttä mieltä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi parantaa itse itsensä. Hän maalasi 2000-luvun alussa kaksi vuotta tyhjilleen jääneessä mummolassa ja haki materiaalinsa rakennusten jätelavoilta. Mm. kaapin oville, rikki menneille lastulevyille alkoi syntyä omakuvien sarjoja, hylättyjä unelmia onnellisesta parisuhteesta toista sataa kappaletta. ITE-museon näyttelyssä on esillä 99 maalausta tästä sarjasta. Juha Pesonen on lähes itseoppinut maalari, joka pitää maalauskurssia toisille elämästä kolhuja saaneille. Pesosen luovuus pursuaa myös kirjallisesti; hän kirjoittaa runoja ja aforismeja nimimerkillä JPes sekä harrastaa musiikkia. Maalliselta ammatiltaan hän on lähihoitaja; itsensä auttaminen toi hänelle halun auttaa muita.




Juha Pesonen, Kuiskiva omatunto, 2002, Kuva: Sara Sarin


Näyttelykokonaisuutta täydentää Erkki Pirtolan haastattelut kummastakin taiteilijasta tuoden taiteilijan äänen ja tämän ajatukset taiteesta ja taiteentekemisestä katsojan kuultavaksi ja kokemaksi. Näyttelyteksteinä on Pia Timbergin omakohtainen kertomus Tyyne Eskosta, kenestä hän valmistelee myös väitöskirjaa sekä Pirtolan teksti Juha Pesosesta.

ITE-museon kesänäyttely on tehty yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa.

TERVETULOA NÄYTTELYN AVAJAISIIN KE 19.6. klo 18!

Näyttelyn avaa dokumentaristi, kriitikko Erkki Pirtola.

Lisätietoja: Elina Vuorimies, ITE-amanuenssi, p.044-780 9478, elina.vuorimies@kokkola.fi
Tilläggsuppgifter: Sara Sarin, vt. amanuenssi, p. 044-780 9576, sara.sarin@kokkola.fi

Roosin talo täyttää 200 vuotta

K.H.Renlundin museo - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon päärakennus, Roosin talo, täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Sitä juhlitaan lauantaina 15.6. klo 12-16 järjestettävässä juhlaseminaarissa, joka on samalla Roosin talon juhlakirjan ja uuden Kokkolan tervaporvarin julkistaistilaisuus.

K.H.Renlundin museon - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon aloitteesta on toteutettu Raahen museon, Pietarsaaren kaupunginmuseon ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa yhteistyönä kirjaprojekti, jonka tuloksena on kaksikielinen 300-sivuinen julkaisu


Pohjamaan porvarien vuosisata 1750–1850. Asuminen ja elämänmuoto
Borgarliv i Österbotten 1750-1850. Boende och leverne

Kirja käsittelee Roosin taloa ja perhettä Kokkolassa, Langin kauppakartanoa Raahessa, Lindskogin taloa Pietarsaaressa sekä Falanderin-Wasastjernan taloa ja perhettä sekä Vaasassa että Seinäjoella, Östermyran kartanossa. Hankkeessa on kartoitettu Pohjanmaan porvareiden liike-, sukulaisuus- ja kummisuhteita ja teoksessa on myös kattava sukuselvitys taloihin liittyvistä perheistä.

Lämpimästi tervetuloa lauantain juhlaseminaariin Roosin talolle!

K.H.Renlunds museum – Mellersta Österbottens museums huvudbyggnad, Rooska gården, fyller 200 år i år. Den firas på lördag 15.6.2013 med ett jubileumsseminarium, där också Rooska gårdens jubileumsbok publiceras och den nya tjärborgaren utses.


K.H.Renlunds museum – Mellersta Österbottens landskapsmuseum har varit initiativtagare i ett tvåspråkigt bokprojekt på 300 sidor

Pohjamaan porvarien vuosisata 1750–1850. Asuminen ja elämänmuoto
Borgarliv i Österbotten 1750-1850. Boende och leverne

som har förverkligats av K.H.renlunds museum, Brahestads och Jakobstads museer samt Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo i Seinäjoki.

Boken berättar om Rooska gården och dess invånare i Karleby (Gamlakarleby), Langs handelshus och dess invånare i Brahestad, Lindskogska huset i Jakobstad samt Falander-Wasastjernas hus och invånare både i Vasa och Östermyra (Seinäjoki). I projektet har kartlagts de österbottniska borgarnas handelsförbindelser samt deras släkt- och fadderskapsnät med en omfattande släktutredning.

K.H.Renlundin museon kesänäyttely esittelee erityistaidetta

 

IN VIEW - I SIKTE

-erityistaidetta Ruotsista ja Suomesta

Roosin talolla ja näyttelyhallilla 30.5.-15.9.2013

K.H.Renlundin museon – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon vuoden 2013 kesänäyttelyssä päästään tutustumaan erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden töihin. Näyttelyn tuottaa ruotsalainen taideateljee Inuti. Mukana näyttelyssä on kaikkiaan 13 erityistä tukea tarvitsevaa taiteilijaa ruotsalaisista Inutin ja Inuti 2:n ateljeista, ja taidekoulu Linneasta sekä suomalaisista Kaarisillan ja Vaalijalan taidepesulan ateljeista.

Inutin ja Inuti 2:n ateljeet Tukholmassa ovat merkittäviä outsider–taiteen kansainvälisiä toimijoita, joilla on korkeatasoista näyttelytoimintaa ympäri Eurooppaa. Ateljeet luovat erityistä tukea tarvitseville henkilöille mahdollisuuksia oman taiteilijuutensa kehittämiseen ja omien taideteostensa esille tuomiseen. Taidekoulu Linneassa Tukholmassa erityistä tukea tarvitseville nuorille tarjotaan monipuolista ja laadukasta taiteen opetusta ja monet heistä siirtyvätkin työskentelemään Inutiin opintojensa jälkeen.

Suomessa erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille suunnattuja taidetyöpajoja toimii mm. Nastolan Kaarisillassa ja Vaalijalan taidepesulassa. Ensiksi mainittu on toteuttanut taidetoimintaa erityistä tukea tarvitseville henkilöille jo 25 vuoden ajan. Kummastakin paikasta osallistuu taiteilijoita näyttelyyn. Osa Suomen erityistaidetyöpajoista muodostaa Luovat Erot –verkoston, jonka toimintaa koordinoi Maaseudun Sivistysliitto. Myös K.H.Renlundin museossa toimiva ITE-museo on mukana tässä verkostossa ja on aloittanut oman erityistaidetyöpaja kokeilunsa yhteistyössä Keski-Pohjanmaan opiston Virtaset-ryhmän kanssa tänä keväänä. Näyttelyssä päästään tutustumaan myös heidän töihinsä.

ITE-taiteella tarkoitetaan itseoppineiden kansantaiteilijoiden taidetta, erityistaiteella taas erityistä tukea tarvitsevien taidetta. Ideologialtaan ne lähtevät samalta pohjalta. ITE-taiteen periaatteena on jokaisen ihmisen oikeus taiteeseen, yhdenvertaisuus paitsi taiteen vastaanottajana, myös tekijänä. Erityistaidetoiminta sopii siksi hyvin ITE-museon palvelukonseptiin. Sen perustana on ajatus taiteen tekijyyden tasa-arvoisuudesta eli erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden oikeudesta heidän lähtökohtansa huomioonottavaan taidetoimintaan. Siihen kuuluvat mahdollisuus laadukkaaseen taidekasvatukseen ja myöhemmin taiteilijuutta tukeviin toimiin.

IN VIEW - I SIKTE

– specialkonst från Sverige och Finland

I Rooska gården och utställningshallen 30.5.-15.9.2013

K.H.Renlunds museum – Mellersta Österbottens landskapsmuseums sommarutställning 2013 presenterar konst av konstnärer med särskilda behov. Utställningen produceras av den svenska konstateljén Inuti. I utställningen medverkar totalt 13 konstnärer från ateljéerna Inuti och Inuti 2, från den svenska konstskolan Linnea och därtill från de finländska verkstäderna Kaarisilta och Vaalijalas konsttvätteri.

Ateljéerna Inuti och Inuti 2 i Stockholm är betydande aktörer inom den internationella outsider-konsten och bedriver högklassig utställningsverksamhet runtom i Europa. Ateljéerna ger intellektuellt funktionshindrade personer en möjlighet att utveckla sitt personliga konstnärskap samt att föra fram de egna konstverken. På konstskolan Linnea i Stockholm ges en mångsidig och kvalitativ grundundervisning i konstämnen för unga med särskilda behov och många av dem fortsätter därefter sitt konstutövande på Inuti.

I Finland finns verksamhet för konstnärer med behov av särskilt stöd bl.a. vid konstverkstaden Kaarisilta i Nastola och vid Vaalijala konsttvätteri. Den förstnämnda har redan i över 25 år ordnat konstverksamhet för personer med särskilda behov. Konstnärer från dessa ateljéer deltar i utställningen. En del av specialateljéerna i Finland bildar tillsammans ett nätverk vid namn Luovat Erot (Skapande Skillnader) vars verksamhet koordineras av Maaseudun Sivistysliitto. Även ITE-museet, som fungerar inom K.H.Renlunds museum, är med i detta nätverk och har i vår inlett ett eget försök till specialkonstverkstad i samarbete med Virtaset-gruppen i Mellersta Österbottens kulturinstitut. Deras konstverk finns också framme i utställningen.

Med begreppet ITE-konst avses konst utav självlärda folkkonstnärer, medan specialkonst syftar på konst utav personer med särskilda behov. Ideologiskt utgår de från samma grund. ITE-konstens grundprincip är varje människas rätt till konst, jämlikhet inte enbart som mottagare, utan även som konstutövare. Specialkonstverksamheten passar därför bra inom ITE-konstens servicekoncept. Dess grundsyn är jämställdhet inom konstutövandet så att även personer med behov av särskilt stöd ska ha rätt till konstverksamhet som beaktar deras utgångspunkt. Det innebär att ge möjlighet till kvalitativ konstpedagogik och därefter ledd verksamhet som stöder konstnärskapet.

Kaiken ikäiset museoon mahtuvat – Perhetapahtumassa koetaan taidetta taiteillen * Museet finns till för alla – under Familjedagen upplever vi konst genom konst. La/lö 27.4.2013, kl(o) 14-16.

Emil Danielsson (1882-1967)

Taiteilija rantakivillä (1911)

Hiekan taidemuseo (Kuva: Foto Petri Nuutinen)

Rakkaudesta taiteeseen -näyttelyyn kuuluu esikoululaisille ja koululaisille suunnattuja sadunkerrontatapahtumia, joita järjestetään Roosin talolla (Pitkänsillankatu 39) huhtikuun aikana. Nyt myös meillä kaikilla muilla on mahdollisuus kokea taidetta taiteillen, tai, toki perinteisemminkin, hiljaa ihaillen Suomen taiteen kulta-ajan maalauksia ja veistoksia, joista osa on iloksemme nyt täällä lainassa muilta museoilta. Lauantaina 27.4 Roosilla järjestetään perhetapahtuma, joka on suunnattu… niin, perheille, mutta myös kaikille muille kiinnostuneille.

Tulkaa rohkeasti käymään tässä 200 v. vanhassa, komeassa tiilitalossa, ja tutustukaa kahleista vapaina näyttelyyn, joka saamamme palautteen perusteella on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Luvassa on vapaamuotoista opastusta, ja siihen liittyvää (vapaaehtoista) sadunkerrontaa, jossa jokaisella on mahdollisuus astua mielikuvituksen kiehtovaan maailmaan, tietyn suosikkitaideteoksen inspiroimana, toisin sanoen: luomme tarinaa taidetoksista. Tarinankerronta soveltuu erinomaisesti esim. lapsien ja vanhempien yhteistoiminnaksi.

Kaikilla laspilla ja nuorilla ei ole mahdollisuus käydä sadutuksessa koulu- ja esikouluajan puitteissa, mutta nyt on oiva tilaisuus tulla museolle käymään arkityön ulkopuolella – ja jopa ”narrata” koulunsa käyneetkin mukaan.

Perheen pienimmille järjestetään pieni piirustus-/maalaus-/museotehtäväpaja – joten kaikilla on mahdollisuus toteuttaa taiteellisia lahjojaan.

Tarjoilussa mehua ja kahvia!

Tervetuloa!

I samband med utställningen Av kärlek till konsten ordnar museet sagoberättarstunder vid Rooska gården. Tillfällena har varit öppna för skol- och förskolelever, men nu har också vi, alla andra möjlighet att uppleva konst genom konst – antingen ensam eller i samlad (familje)tropp. På lördagen 27.4 är intresserade i alla åldrar varmt välkomna att besöka denna omtyckta utställning under fria former, med konstnärliga förtecken. Bland konstverken finns förutom de från K.H.Renlunds egen samling även flera fina målningar och några skulpturer som vi tacksamt nog fått låna från andra museer.

Man kan i stilla ensamhet granska några av den finska guldålderns konststycken, ställa knepiga frågor åt den tillgängliga guiden, eller också hänga med på en kort guidning (kring konstverken), för att sedan (frivilligt) stiga in i sagornas fantastiska värld, dit varje konstverk kan föra den öppensinnade människan. Det handlar om att berätta en saga, en berättelse inspirerad av en målning eller en skulptur. Denna verksamhet passar utmärkt som en gemensam upplevelse för t.ex. föräldrar och barn.

Alla barn och unga har inte möjlighet att delta i sagoberättandet via skola och förskola. Bland annat därför finns det nu möjlighet att (till och med) ”locka” med föräldrar och andra lättlurade vuxna till museet.

I den lilla ritnings-/målnings- och museiuppgiftsverkstaden får också familjens allra minsta möjlighet att använda sina konstnärliga gåvor.

Vi bjuder på saft och kaffe!

Välkomna!

Okänd konstnär

Kvinnobyst (odaterad)

Teresia och Rafael Lönnströms Stiftelse

Bild: Foto Saara Salmi

//Erik

Taideteoksista avautuu lasten luova satumaa. Konstverken inspirerar till kreativt berättande.

Mäntykankaan 4B:n tarina Elin Danielson-Gambogin teoksesta Aamupesu:

Olipa kerran tyttö, joka kävi aamupesulla, ja löi kätensä sängynreunaan. Sitten se meni virvoittamaan kättä. Sitten hän meni pesemään kätensä kylmällä vedellä, mutta ei ollut vettä, joten hän rupesi itkemään. Sitten äiti meni hakemaan joen rannasta vettä, ja sillä välin tyttö kaatui portaissa. Hän vaihtoi vaatteensa, koska oli ensimmäinen koulupäivä, mutta sitä ennen kävi laittamassa vettä kulhoon, ja sen jälkeen hän myöhästyi koulusta, koska hän ei löytänyt koulua.

Hän säikähti, kun nurkasta syöksyi rotta, joka oli vesikauhuinen. Tyttö nousi äkkiä tuolille, ja huusi äitiä. Äiti huusi rotalle, ja rotta säikähti. Rotta juoksi kouluun, jossa ne näki tytön kanssa uudestaan. Silloin hän astui vahingossa rotan päälle. Rotta jäi kitumaan maahan, ja rotalle pidettiin isot hautajaiset. Opettaja nosti sen kumihanskoilla maasta. Rotta laitettiin arkkuun, sen jälkeen rotta haudattiin maahan.

Hän (tyttö) meni ulos ja löysi valkoisen kiven, ja heitti sen taivaaseen. Sitten kivi lensi hänen päähään. Sitten hän pyörtyi, ja ambulanssi tuli, mutta ambulanssi ajoi hänen päällensä. Sitten tuli toinen ambulanssi. Tyttöä ei voitu enää pelastaa. Tyttö haudattiin rotan haudan viereen, ja rotta nauroi. Rotta piti isot juhlat hauta-arkussaan.

Mutta ihmiset suuttuivat rotille, koska he sotkivat joka paikkaa. Rotat piti häätää kaupungista. Rotan arkku nostettiin ylös ja poltettiin kostoksi. Sitten alkoi sota rottien ja ihmisten välillä. Ja muut ihmiset saivat elää ilman rottia loppuelämän. Sen pituinen se.

Elin Danielson-Gambogi (1861–1919)
Aamupesu (1880-luku)
Emil Aaltosen taidekokoelma
Kuva: Foto Petri Nuutinen


Lohtajan 2 luokan tarina Ville Vallgrenin pronssiveistoksesta Lohdutus:

Miehen ja naisen vauva kuoli sodassa, ja ne surevat. Isä lohduttaa vaimoa suutelemalla. Miehen nimi on Makkara-Pertti, ja naisen nimi on Kinkkujuusto.

Eräänä päivänä he menivät jonnekin kivelle, ja makkaraostoksille, sitten he istuivat siinä ja saivat uuden lapsen. Sitten kun makkarankantaja tuli, he kuulivat, että vauva ei kuollutkaan sodassa.

Sitten kun sotalaiset löysivät perheen, niin sotalaisten johtaja, Meetvursti-Pete tappoi miehen ja naisen pieraisemalla. Sitten jotkut aikuiset, Makkara-Keijo ja Makkara-Keiju, löysivät lapset, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Loppu .

Ville Vallgren (1855–1940)
Lohdutus (1892)
Hiekan taidemuseo
Foto: Petri Nuutinen


Yhteydessä näyttelyyn Rakkaudesta taiteeseen - kuvataidetta mesenaattien kokoelmista lapsiryhmillä, kuten koululuokilla ja esikouluryhmillä, on mahdollisuus yhdessä tutustua esillä oleviin taideteoksiin. Lapset ovat innokkaita oppimaan, esittämään oppaalle kiperiä kysymyksiä, mutta myöskin itse toimimaan taideteoksien luovina tulkitsijoina.

Nyt alkaakin ensimmäinen sadutusviikko olla loppumaisillaan. Sopivasti maailman tarinankerronta- ja sadutuspäivän aikoihin (20.03) lapset ovat astuneet sisään satumaailmaan taideteoksien inspiroimina. Lyhyen opastuskierroksen jälkeen ryhmän jäsenet äänestävät suosikkiteosta, josta he sitten vapaasti luovat tarinan yhteisvoimin. Tuloksena voi olla vaikkapa surullinen, traaginen, romanttinen tai hauska tarina.

Tarinanikkareita löytyy kaikenlaisia; kaikki voivat osallistua sadutukseen. Juuri siksi siihen voi kutsua kaiken ikäiset mukaan luovaan, mielekkääseen ja avartavaan toimintaan!

Vielä löytyy (huhtikuussa) vapaita aikoja sadutuspajoihin!

Ota yhteyttä museoon jos olet kiinnostunut.

Varaukset museoemännälle:
Johanna Holmbäck, johanna.holmback(at)kokkola.fi
Lisätietoja:
Erik Engberg, erik.engberg(at)kokkola.fi

”Sama” auf Schwedisch:

I samband med utställningen Av kärlek till konsten – bildkonst ur mecenaternas samlingar får barn- och ungdomsgrupper, så som skolklasser och förskolgrupper möjlighet att tillsammans bekanta sig med konstverken som ställs ut vid Rooska gården. De vetgiriga och inspirerade barnen utmanar såväl guiden som den inbitne tolkaren av konstverk: genom målningarna och skulpturerna kan en förunderlig och spännande sagovärld öppna sig - särskilt för den kreativa och öppna själen.

Efter en kort guidning får var och en i gruppen välja ett favoritkonstverk. Det mest omtyckta verket blir temat för barnens gemensamma saga. Alla får möjlighet att säga ”vad som händer näst”. Slutprodukten kan vara en sorglig, tragisk, romantisk eller varför inte komisk berättelse. Varje sagoberättare bär ett unikt bidrag inom sig. Människor i alla åldersgrupper kan därför bjudas med i den kreativa och meningsfulla verksamheten för vidgade vyer!

Välkommen på guidning och sagoberättande med din grupp!

Det finns ännu lediga tider att reservera (i april) via de ovannämnda e-post-adresserna.

Maailman tarinankerronta- ja sadutuspäivästä, sekä lisä-tietoa sadutuksesta: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Sadutus/SadutusHAASTE_kurja-hyva_paiva-Valmis.pdf

Terv. Erik,
museolehtorin sijainen.

Rakkaudesta taiteeseen - kuvataidetta mesenaattien kokoelmista

Kiertonäyttely esillä Roosin talolla 14.3.-12.5.2013

Rakkaudesta taiteeseen on neljän museon yhteistyön tulos. Lönnströmin taidemuseo Raumalta, Emil Aaltosen museo ja Hiekan taidemuseo Tampereelta sekä K.H.Renlundin museo Kokkolasta aloittivat yhteisnäyttelyn suunnittelun jo kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli esitellä usein kovin kaupunkiinsa ja museorakennukseensa sidottuja kokoelmia ja avata näin kansallisia taideaarteista suuremmille yleisöille. Syntyi kiertonäyttely, joka on nyt päätepisteessään, Kokkolassa. Raumalla näyttelyn näki noin 1200 ihmistä, Tampereella kävijöitä oli jo lähemmäs 2000.

Esillä on lähinnä suomalaisten taiteilijoiden kultakauden taidetta ajanjaksolta 1820-1920, painottuen 1800-luvun loppuun-1900-luvun alkuun. Kunkin kokoelman takana on taiteen keräilijä, mesenaatti, joka kokosi taidetta oman makunsa mukaan. He liikkuivat oman aikansa taidepiireissä ja olivat kukin alansa huippuja keräten samalla mittavat taidekokoelmat. Näistä kokoelmista syntyivät museot, jotka kantavat oikeutetusti lahjoittajansa nimeä.

Teresia Lönnström (1895-1986)

Teollisuusneuvos, ja joukon ainoa naispuolinen mesenaatti, Teresia Lönnström määräsi testamentissaan perustettavaksi Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiön, jonka tarkoituksena on kuvataiteen tuntemuksen ja arvostuksen edistäminen. Säätiön on määrä myös hoitaa ja kartuttaa taidekokoelmaa, mihin kuuluukin jo noin 350 teosta. Säätiö perustettiin Teresian kuoleman jälkeen, kotimuseo avattiin 1988 ja taidemuseo 1993.

Teresia oli itse varsin aktiivinen kulttuurivaikuttaja, joka halusi tukea raumalaisia taiteilijoita sekä naistaiteilijoita. Hän oli myös laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tuki monenlaisia yhdistyksiä, kuten lasten- ja nuorten asioita, naisten asioita ja isänmaallisia asioita ajaneita tahoja. Varat hyväntekeväisyyteen Teresia oli perinyt metalliteollisuudessa toimineen miehensä kuoltua.

Lönnströmien taidekokoelman kartuttaminen alkoi jo 1920-luvulla henkilökohtaisen kiinnostuksen pohjalta. Kokoelman keskeisiä osia myös periytyi Teresia ja Rafael Lönnströmien lapsuudenkodeista, kuten ohessa oleva Lauritz Tuxenin Istuva kalastajapoika. Useat kokoelman teokset ovat nimekkäiden suomalaistaiteilijoiden töitä, myös monia naistaiteilijoiden teoksia löytyy kokoelmasta. Määrätietoista kokoelman kartuttamisesta tuli hänen luovuttuaan yhtiöidensä omistuksesta 1970-luvulla.

Emil Aaltonen (1869-1949)

Vuorineuvos Emil Aaltonen sai suutarimestarin arvon 1888 ja aloitti itsenäisenä yrittäjänä ensin Hattulassa. Myöhemmin hän siirsi jalkineiden valmistuksen Tampereelle, jonne syntyi Tampereen Kenkätehdas (myöhemmin Aaltosen Kenkätehdas O.Y.) syksyllä 1905. Jalkineteollisuuden lisäksi Aaltosen omistukseen kuuluivat myös teräs- ja konepajateollisuuden ja muoviteollisuudenalan yrityksiä.

Aaltosen mielestä kasvava taloudellinen hyvinvointi oli mahdollista vain siellä, missä kansallinen kulttuuri oli korkealla tasolla. Sen vuoksi hän halusi lahjoittaa osan työnsä tuotosta myös suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Näin perustettiin suomalaisen tieteellisen työn tukemiseksi Emil Aaltosen Säätiö vuonna 1937. Hänen mukaansa nimetty taide- ja teollisuusmuseo avattiin hänen sukunsa pitkäaikaiseen kotiin Pyynikinlinnaan 2004. Museon tarkoituksena on vaalia vuorineuvoksen muistoa sekä edistää teollisen kehityksen tunnetuksi tekemistä.

Pyynikinlinnassa on esillä Aaltosen pitkäaikaisen taidekeräilyä esittelevä näyttely. Hänen mieltymyksensä mukaan kerätty kokoelma sisältää lähinnä esittävää, ripauksella ihanteellisuutta maustettua taidetta. Aaltoselle kokoelman taiteilijoista merkittävin oli Albert Edelfelt, jonka maalaustekniikka ja teosten romanttinen realismi olivat lähinnä hänen sydäntään. Ohessa Edelfeltin Kirsikkatyttö vuodelta 1878. Kaiken kaikkiaan kokoelmaan kertyi noin 250 teosta, joista pääosa vanhempaa suomalaista taidetta, sillä modernismi ei tehtailijaa innostanut.

Kustaa Hiekka (1855-1937)

Teollisuusneuvos ja kultaseppä Kustaa Hiekka oli elämänsä aikana monessa mukana. Varallisuutensa hän hankki jalometallisuuden alalla, mutta myös menestyksekkäillä kiinteistökaupoilla. Jo varhaisessa vaiheessa Hiekka kiinnostui yhteiskunnallisista asioista, hän kuului monen yhdistyksen hallitukseen ja oli perustamassa Tampereen Taideyhdistystä ja Tampereen Taiteilijaseuraa.

Hiekka oli Suomen Kultaseppä Osakeyhtiön perustajajäseniä ja osakkeenomistajia vuoteen 1919, jolloin hän luopui osakkuudestaan ja keskittyi taidekokoelmiensa keräämiseen ja kartuttamiseen. Yksi Hiekan intohimoista oli matkustaminen ja matkoiltaan hän toikin runsaasti esineistöä kotimaahan. Järjestelmällinen taideteosten hankkiminen alkoi 1920-luvulla.

Tutustuttuaan taidepiireihin ja museotoimistaan päätti Hiekka perustaa oman museon keräämälleen kokoelmalle. Hän myös päätti rakennuttaa museolle rakennuksen, joka valmistui Pirkankadulle vuonna 1928. Kokoelma lahjoitettiin museota ja Hiekan omaisuutta ylläpitävälle Kustaa Hiekan säätiölle 1931. Hiekan taidemuseo onkin nykyään Suoman vanhin yksityinen taidemuseo. Kokoelmissa on kuvataidetta 1600-luvulta nykyaikaan, pääosin kuitenkin suomalaista taidetta 1850-luvulta alkaen.Vieressä kokoelmasta Arvid Liljelundin Pitsiä virkkaava tyttö vuodelta 1897.

Karl Herman Renlund (1850-1908)

Rautakauppias Karl Herman Renlund muutti synnyinkaupungistaan Kokkolasta Helsinkiin vain 14-vuotiaana. Hän omasi ilmeisen hyvän taloudellisen ajattelun, sillä hän loi uraa menestyksekkäästi ja kohosi ajan myötä miljonääriksi. Hän toimi liiketoimintansa ohella myös mm. Helsingin Kauppaseurassa, Helsingin kaupunginvaltuustossa ja valtiopäiväedustajana. Kuten Kustaa Hiekka ja Teresia Lönnström, myös Renlund jäi naimattomaksi ja näin ollen testamenttasi omaisuuttaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Renlund ehti kerätä taidekokoelman, mikä sisälsi 39 teosta tuon ajan eturiviin kuuluvilta suomalaisilta taiteilijoilta. On mahdollista, että Renlund toimi täysin hyväntekijänä ja mesenaatin ominaisuudessa hankkiessaan teoksia mm. monilta naistaiteilijoilta. Renlund vietti kuitenkin aikaansa myös taidepiireissä ja tunsi tuon ajan taiteilijoita, jotka mahdollisesti vaikuttivat tai ohjasivat Renlundin taidehankintoja. Testamentissaan Renlund tarjosi taidekokoelmaansa Kokkolan kaupungille toiveenaan, että sen perusteella kotikaupunkiin perustettaisiin museo. Näin tapahtuikin ja vuonna 1909 lahjoittajansa nimeä kantava museo avasi ovensa yleisölle.

Renlundin kokoelma sisältää Suomen kultakauden taiteen huipputeoksia. Kokoelman perusteella voi todeta, että Renlund selvästi rakasti ihmisiä sekä ei pelännyt tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Teosten joukossa on varmasti sellaisia jotka aikanaan aiheuttivat hämmennystä taidepiireissä. Alla esimerkkinä tästä Elin Danielsson-Gambogin Italiassa maalaama La Merenda vuodelta 1904. Nyt voimme vain ihailla kuinka monipuolisen ja rikkaan taidekokoelman Renlund sai elinaikanaan hankittua. Näyttelyssä voi Rakkaudesta taiteeseen näyttelykokonaisuuden lisäksi tutustua Roosin talon yläkerrassa loppuun Renlundin kokoelmaan. Nyt onkin mainio tilaisuus nähdä yhden ja saman katon alla lähes koko Renlundin kokoelman.

Suosittelen lämpimästi tutustumista Rakkaudesta taiteeseen – kuvataidetta mesenaattien kokoelmista näyttelyyn. Antoisia hetkiä ainutlaatuisten kokoelmien parissa!

Näyttely on avoinna Roosin talolla (Pitkänsillankatu 39, Kokkola) ti-su 11-16, torstaina myös 11-18.

Oheisohjelmaa:

Yleisöopastuksia näyttelyyn: sunnuntaina 7.4. klo 14 suomeksi, 15 ruotsiksi sekä 5.5. klo 14 suomeksi, 15 ruotsiksi.

Luento mesenaatti Karl Herman Renlundista Roosin talolla sunnuntaina 28.4. klo 14. Luennoitsijana toimiin K.H.Renlundin museon tutkimusamanuenssi Seija Johnson.

Näyttelyn rakentaminen on pitkä prosessi

Näyttelyiden rakentaminen on usein monen vuoden projekti, johon liittyy paljon kokouksia, rahoituksen pohdintaa, tutkimustyötä, hakemuksia, kuljetuksia ja lopulta ripustus sekä näyttelyn avajaiset. Tällä hetkellä me täällä K.H.Renlundin museolla pystytämme Rakkaudesta taiteeseen – taidetta mesenaattien kokoelmista taidenäyttelyä, joka on neljän eri museon yhteinen ponnistus saada suomalaista kulttuuriperintöä mahdollisimman laajan yleisön nähtäville. Näyttelyyn tulee teoksia K.H.Renlundin museon kokoelmista, Hiekan taidemuseon kokoelmista, Lönnströmin taidemuseon kokoelmista sekä Eemil Aaltosen museon kokoelmista. Esille tulevia teoksia yhdistää se, että ne ovat keränneet mesenaatit, -taiteen tukijat rakkaudestaan taiteeseen.

Näyttelyprojektia ovat tukeneet myös Museovirasto, Suomen kulttuurirahasto – Pirkanmaan rahasto sekä Svenska kulturfonden.

Kaiken pohjatyön jälkeen saapuivat sitten teokset lumipyryn saattelemina Kokkolaan. Museotyötä tehdään välillä (lumi)sateessa…

 

 

…ja välillä auringon paisteessa…

…mutta onneksi yleensä aina kuitenkin hymy huulessa!

 

Rakkaudesta taiteeseen -näyttelyn oheisohjelmana järjestämme Roosin talolla mm. avoimia yleisöopastuksia sunnuntaina 7.4.2013 sekä sunnuntaina 5.5.2013  kello 14.00 suomeksi ja kello 15 ruotsiksi. Lapsille on myös tarjolla erilaisia työpajoja. Lisäksi näyttelyyn liittyen löydät museokaupasta mm. näyttelyjulkaisun sekä mukana olleiden museoiden julkaisuja ja postikortteja aiheesta. Avajaisia juhlimme torstaina 14.3 kello 18 alkaen, lämpimästi tervetuloa.

Sitä ennen kuitenkin on vielä vähän ripustettavaa…

 

 

 

 

Helmikuun e-kirje

Kainuulaisia valokuvaajia 24.1.-28.4.2013

K.H.Renlundin museon näyttelyhallilla oleva näyttely esittelee neljän kainuulaisen valokuvaajan tuotantoa. Näissä töissä valokuvaajan linssi tarkentuu kainuulaiseen rantamaisemaan tai tallentaa tervaperinnettä, mutta löytää aiheensa myös Soweton kaduilta. Esillä on niin kuvajournalismia ja dokumenttivalokuvia kuin pelkistykseen pyrkiviä taidevalokuvia tai valokuvien ja animoitujen tekstien sekä äänen yhdistelmiä.

Kokkolalaiset juuret omaava Pekka Agarth tallentaa dokumenttivalokuviinsa tavallista elämää, ihmisiä arkiaskareissaan. Hän haluaa kuvillaan kunnioittaa mm. kansanperinteen vaalijoita ja siksi aiheena on jo kauan ollut tervan poltto ja muu tervaan liittyvä aineisto. Tervahaudan hehku ja savu kiehtovat myös visuaalisesti. Tervanpoltto on myös osa kainuulaista historiaa, samoin kuin se on Kokkolassakin. Muutamille tervanpoltto on edelleen myös elinkeino, sillä kirkkojen katot, puiset veneet ja perinnesukset vaativat tervaa, kertoo Agarth. Kuvat ovat suurikokoisia ja näyttäviä tunnelman luojina heti näyttelyhallin ensimmäisessä salissa.

Pääosin lehtikuvaajana työskennellyt Teijo Määttänen pyrkii näyttelyn teoksilla mahdollisimman suureen pelkistykseen. Hänen tuotantoonsa ovat vaikuttaneet modernin maalaustaiteen suuret nimet: Rothko, Monet, Pollock. Valokuvia rannoilta –kokonaisuus on täynnä muistoja lapsuudesta, rauhoittavia hetkiä luonnon helmassa. Nyt aikuisena Määttänen on kuvien kautta pohtinut voiko niitä lapsuuden ihania tunteita enää saavuttaa. Tämä luonnon tutkiminen ja aistiminen on vastapainoa Määttäsen leipätyölle lehtikuvaajana.

Ia Samoilin teos ”Punaisia ajatuksia” esitetään heijastuksena seinälle, ja sen ”Kuvat ovat vanhoja ja uusia; ne ovat absurdeja, kauniita, symbolisia, poliittisia - kaikkea miten minä näenkin. Niissä on paljon luontoa, sen ydintä, ainoaa vastausta kysymyksiimme. Ihmisiä ja ihmisen jälkiäkin näkyy, valokuva itsessään on ihmisen jälki. Tekstit ovat ajatuksia ja havaintoja runollisen äkkiväärästi.”

Tavallinen turistimatka Etelä-Afrikkaan sai Arto Tuliman tarttumaan kameraansa kuvajournalistina. Muutaman tunnin kestänyt vierailu Soweton kaduilla teki suuren vaikutuksen ja synnytti kuvasarjan, joka vastakohtaparein tuo esille muutoksen ilmapiiriä. Sowetossa on edelleen nähtävissä rotusortopolitiikan arvet ja osa kaupungista on vielä kurjaa slummia, mutta edistystäkin on havaittavissa. Vaikka ihmisten elinoloissa on Etelä-Afrikassa vielä paljon parannettavaa, niin silti Tulima koittaa löytää kuvissaan myös niitä ilahduttavia muutoksen tuulia ja muutosta parempaan.

Näyttely on avoinna näyttelyhallilla ti-su klo 11-16, torstaisin klo 11-18. Tervetuloa!

Aallon syli

Joulukuu 16. päivänä 2012 Aallon syli –kasvitaideteos näytti tältä:

 

 

Lumi on tehnyt sen, mitä taiteilija Eira Ainalinpää uumoilikin; lumen peittämä teos muistuttaa myös talviasussaan aaltoa.

Aallon syli on yhteisöjä osallistava ekologinen kasvitaideteos. Projektissa on ollut mukana K.H.Renlundin museon – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon , Kokkolan kaupungin puutarhan sekä Maaseudun sivistysliiton lisäksi lukuisia kokkolalaisia toimijoita.

Mutta miten tämä lumikinoksen peittämä teos syntyi? 

Ensin levitettiin teoksen ”sabluuna” halutulle paikalle ja merkittiin sen reunat. Apurina oli taiteilija Eira Ainalinpään lisäksi kaupungin puutarhuri Terho Lindberg sekä muuta museon väkeä.

Kun multaa oli kaivettu teoksen muotoinen alue pois (hyvää hyötyliikuntaa muuten!), levitettiin tuo samainen ”sabluuna” kaivauksen pohjalle estämään rikkaruohojen kasvamista. Tämän jälkeen alkoikin mielenkiintoinen vaihe: rungon rakentaminen turveharkoista. Tämä turveharkkojen muodostama kehikko täytettiin sitten mullalla. Lisäksi tehtiin pyöreä, kivillä täytettävä alue teoksen alkupäähän.

 

Kun turvekehikko oli täynnä multaa, se kasteltiin huolella. Ja lopulta yhteisöjen omat teokset liitettiin teokseen ja istutettiin kasvit.

Teokseen istutetut kranssit kukkivat yllättävän myöhään, vasta ensimmäinen kunnon kipakka pakkasyö lokakuussa sai ne nuupahtamaan. Talven ajaksi krassit sekä isohkot puuveistokset poistettiin, mutta muuten teos on saanut kehittyä vapaasti, prosessina. Mielenkiintoista sitten taas keväällä nähdä, mitä kaiken tuon lumen alta tuleekaan esiin.

T. Johanna, projektin koordinaattori