Siirry pääsisältöön

Rakkaudesta taiteeseen - kuvataidetta mesenaattien kokoelmista

Kiertonäyttely esillä Roosin talolla 14.3.-12.5.2013



Rakkaudesta taiteeseen on neljän museon yhteistyön tulos. Lönnströmin taidemuseo Raumalta, Emil Aaltosen museo ja Hiekan taidemuseo Tampereelta sekä K.H.Renlundin museo Kokkolasta aloittivat yhteisnäyttelyn suunnittelun jo kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli esitellä usein kovin kaupunkiinsa ja museorakennukseensa sidottuja kokoelmia ja avata näin kansallisia taideaarteista suuremmille yleisöille. Syntyi kiertonäyttely, joka on nyt päätepisteessään, Kokkolassa. Raumalla näyttelyn näki noin 1200 ihmistä, Tampereella kävijöitä oli jo lähemmäs 2000.

Esillä on lähinnä suomalaisten taiteilijoiden kultakauden taidetta ajanjaksolta 1820-1920, painottuen 1800-luvun loppuun-1900-luvun alkuun. Kunkin kokoelman takana on taiteen keräilijä, mesenaatti, joka kokosi taidetta oman makunsa mukaan. He liikkuivat oman aikansa taidepiireissä ja olivat kukin alansa huippuja keräten samalla mittavat taidekokoelmat. Näistä kokoelmista syntyivät museot, jotka kantavat oikeutetusti lahjoittajansa nimeä.


Teresia Lönnström (1895-1986)



Teollisuusneuvos, ja joukon ainoa naispuolinen mesenaatti, Teresia Lönnström määräsi testamentissaan perustettavaksi Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiön, jonka tarkoituksena on kuvataiteen tuntemuksen ja arvostuksen edistäminen. Säätiön on määrä myös hoitaa ja kartuttaa taidekokoelmaa, mihin kuuluukin jo noin 350 teosta. Säätiö perustettiin Teresian kuoleman jälkeen, kotimuseo avattiin 1988 ja taidemuseo 1993.
Teresia oli itse varsin aktiivinen kulttuurivaikuttaja, joka halusi tukea raumalaisia taiteilijoita sekä naistaiteilijoita. Hän oli myös laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tuki monenlaisia yhdistyksiä, kuten lasten- ja nuorten asioita, naisten asioita ja isänmaallisia asioita ajaneita tahoja. Varat hyväntekeväisyyteen Teresia oli perinyt metalliteollisuudessa toimineen miehensä kuoltua.

Lönnströmien taidekokoelman kartuttaminen alkoi jo 1920-luvulla henkilökohtaisen kiinnostuksen pohjalta. Kokoelman keskeisiä osia myös periytyi Teresia ja Rafael Lönnströmien lapsuudenkodeista, kuten ohessa oleva Lauritz Tuxenin Istuva kalastajapoika. Useat kokoelman teokset ovat nimekkäiden suomalaistaiteilijoiden töitä, myös monia naistaiteilijoiden teoksia löytyy kokoelmasta. Määrätietoista kokoelman kartuttamisesta tuli hänen luovuttuaan yhtiöidensä omistuksesta 1970-luvulla.


Emil Aaltonen (1869-1949)


Vuorineuvos Emil Aaltonen sai suutarimestarin arvon 1888 ja aloitti itsenäisenä yrittäjänä ensin Hattulassa. Myöhemmin hän siirsi jalkineiden valmistuksen Tampereelle, jonne syntyi Tampereen Kenkätehdas (myöhemmin Aaltosen Kenkätehdas O.Y.) syksyllä 1905. Jalkineteollisuuden lisäksi Aaltosen omistukseen kuuluivat myös teräs- ja konepajateollisuuden ja muoviteollisuudenalan yrityksiä.

Aaltosen mielestä kasvava taloudellinen hyvinvointi oli mahdollista vain siellä, missä kansallinen kulttuuri oli korkealla tasolla. Sen vuoksi hän halusi lahjoittaa osan työnsä tuotosta myös suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Näin perustettiin suomalaisen tieteellisen työn tukemiseksi Emil Aaltosen Säätiö vuonna 1937. Hänen mukaansa nimetty taide- ja teollisuusmuseo avattiin hänen sukunsa pitkäaikaiseen kotiin Pyynikinlinnaan 2004. Museon tarkoituksena on vaalia vuorineuvoksen muistoa sekä edistää teollisen kehityksen tunnetuksi tekemistä.

Pyynikinlinnassa on esillä Aaltosen pitkäaikaisen taidekeräilyä esittelevä näyttely. Hänen mieltymyksensä mukaan kerätty kokoelma sisältää lähinnä esittävää, ripauksella ihanteellisuutta maustettua taidetta. Aaltoselle kokoelman taiteilijoista merkittävin oli Albert Edelfelt, jonka maalaustekniikka ja teosten romanttinen realismi olivat lähinnä hänen sydäntään. Ohessa Edelfeltin Kirsikkatyttö vuodelta 1878. Kaiken kaikkiaan kokoelmaan kertyi noin 250 teosta, joista pääosa vanhempaa suomalaista taidetta, sillä modernismi ei tehtailijaa innostanut.


Kustaa Hiekka (1855-1937)


Teollisuusneuvos ja kultaseppä Kustaa Hiekka oli elämänsä aikana monessa mukana. Varallisuutensa hän hankki jalometallisuuden alalla, mutta myös menestyksekkäillä kiinteistökaupoilla. Jo varhaisessa vaiheessa Hiekka kiinnostui yhteiskunnallisista asioista, hän kuului monen yhdistyksen hallitukseen ja oli perustamassa Tampereen Taideyhdistystä ja Tampereen Taiteilijaseuraa.

Hiekka oli Suomen Kultaseppä Osakeyhtiön perustajajäseniä ja osakkeenomistajia vuoteen 1919, jolloin hän luopui osakkuudestaan ja keskittyi taidekokoelmiensa keräämiseen ja kartuttamiseen. Yksi Hiekan intohimoista oli matkustaminen ja matkoiltaan hän toikin runsaasti esineistöä kotimaahan. Järjestelmällinen taideteosten hankkiminen alkoi 1920-luvulla.

Tutustuttuaan taidepiireihin ja museotoimistaan päätti Hiekka perustaa oman museon keräämälleen kokoelmalle. Hän myös päätti rakennuttaa museolle rakennuksen, joka valmistui Pirkankadulle vuonna 1928. Kokoelma lahjoitettiin museota ja Hiekan omaisuutta ylläpitävälle Kustaa Hiekan säätiölle 1931. Hiekan taidemuseo onkin nykyään Suoman vanhin yksityinen taidemuseo. Kokoelmissa on kuvataidetta 1600-luvulta nykyaikaan, pääosin kuitenkin suomalaista taidetta 1850-luvulta alkaen.Vieressä kokoelmasta Arvid Liljelundin Pitsiä virkkaava tyttö vuodelta 1897.


Karl Herman Renlund (1850-1908)



Rautakauppias Karl Herman Renlund muutti synnyinkaupungistaan Kokkolasta Helsinkiin vain 14-vuotiaana. Hän omasi ilmeisen hyvän taloudellisen ajattelun, sillä hän loi uraa menestyksekkäästi ja kohosi ajan myötä miljonääriksi. Hän toimi liiketoimintansa ohella myös mm. Helsingin Kauppaseurassa, Helsingin kaupunginvaltuustossa ja valtiopäiväedustajana. Kuten Kustaa Hiekka ja Teresia Lönnström, myös Renlund jäi naimattomaksi ja näin ollen testamenttasi omaisuuttaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Renlund ehti kerätä taidekokoelman, mikä sisälsi 39 teosta tuon ajan eturiviin kuuluvilta suomalaisilta taiteilijoilta. On mahdollista, että Renlund toimi täysin hyväntekijänä ja mesenaatin ominaisuudessa hankkiessaan teoksia mm. monilta naistaiteilijoilta. Renlund vietti kuitenkin aikaansa myös taidepiireissä ja tunsi tuon ajan taiteilijoita, jotka mahdollisesti vaikuttivat tai ohjasivat Renlundin taidehankintoja. Testamentissaan Renlund tarjosi taidekokoelmaansa Kokkolan kaupungille toiveenaan, että sen perusteella kotikaupunkiin perustettaisiin museo. Näin tapahtuikin ja vuonna 1909 lahjoittajansa nimeä kantava museo avasi ovensa yleisölle.

Renlundin kokoelma sisältää Suomen kultakauden taiteen huipputeoksia. Kokoelman perusteella voi todeta, että Renlund selvästi rakasti ihmisiä sekä ei pelännyt tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Teosten joukossa on varmasti sellaisia jotka aikanaan aiheuttivat hämmennystä taidepiireissä. Alla esimerkkinä tästä Elin Danielsson-Gambogin Italiassa maalaama La Merenda vuodelta 1904. Nyt voimme vain ihailla kuinka monipuolisen ja rikkaan taidekokoelman Renlund sai elinaikanaan hankittua. Näyttelyssä voi Rakkaudesta taiteeseen näyttelykokonaisuuden lisäksi tutustua Roosin talon yläkerrassa loppuun Renlundin kokoelmaan. Nyt onkin mainio tilaisuus nähdä yhden ja saman katon alla lähes koko Renlundin kokoelman.




Suosittelen lämpimästi tutustumista Rakkaudesta taiteeseen – kuvataidetta mesenaattien kokoelmista näyttelyyn. Antoisia hetkiä ainutlaatuisten kokoelmien parissa!


Näyttely on avoinna Roosin talolla (Pitkänsillankatu 39, Kokkola) ti-su 11-16, torstaina myös 11-18.



Oheisohjelmaa:



Yleisöopastuksia näyttelyyn: sunnuntaina 7.4. klo 14 suomeksi, 15 ruotsiksi sekä 5.5. klo 14 suomeksi, 15 ruotsiksi.



Luento mesenaatti Karl Herman Renlundista Roosin talolla sunnuntaina 28.4. klo 14. Luennoitsijana toimiin K.H.Renlundin museon tutkimusamanuenssi Seija Johnson.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän...

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Ou...

Jackson Haines - Kaunoluistelun isä Kokkolassa 1800-luvulla

  Jackson Haines. Kuva: Suomen Kansallismuseo Saavuin kesäksi museoharjoitteluun Kokkolaan, joka oli itselleni ennestään täysin vieras kaupunki. Kesä kului siten harjoittelun ohessa uuteen kaupunkiin ja sen historiaan tutustuen. Yli 400 vuoden ikäisen Kokkolan kadut ovat nähneet monenlaisia kulkijoita. Monen juuret ovat olleet tiukasti kaupungin maaperässä usean sukupolven ajan. Toiset ovat puolestaan viettäneet kaupungissa vain murto-osan elämästään, mutta tästä huolimatta he jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin. Yksi tällainen henkilö on kaunoluistelun isäksi tituleerattu, New Yorkista kotoisin ollut Jackson Haines (1838-1875), joka matkasi vuonna 1864 Atlantin yli esiintyäkseen Euroopassa. Yli 10 vuoden ajan Haines hurmasi yleisöä ympäri Euroopan suurkaupunkeja. New Yorkin katuojien jäillä lapsena luistelemaan oppinut hedelmäkauppiaan poika luisteli muun muassa Ruotsin silloisen kuninkaan Kaarle XV:n, Preussin kuningas Vilhelm I:n ja Venäjän tsaariperheen suosioon. Hainesin kuulu...