Siirry pääsisältöön

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin laivasto-osasto Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli. © National Maritime Museum, Greenwich, London

Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana.


Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella:

Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia.

Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa (Leopard, Valorous, Vulture ja Odin) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaan 13 laivaa, 7 veistämöä puutavaravarastoineen ja työväenasuntoineen sekä 15000 tervatynnyriä ja pikeä. 


Englantilaisten hyökkäys Raaheen aiheutti mittavat tuhot. Edward Creen akvarelli. © National Maritime Museum, Greenwich, London 


Tiistai 5.6.1854 Englannin laivasto-osastosta etelän suuntaan erkaantuneet Vulture ja Odin saavat näkyviinsä 31 mailin päässä lounaassa sijaitsevan Tankarin pookin.

Keskiviikko 6.6.1854 Eteläinen osasto havainnoi illalla Ruotsin rannikon, palaa Kokkolan edustalle ja ankkuroituu.


Höyryfregatit laskivat laskivat vesille yhdeksän pienempää venettä maihinnousua varten. Edward Creen akvarelli. © National Maritime Museum, Greenwich, London   

 

Torstai 7.6.1854 Englannin laivaston höyryfregatit Odin ja Vulture ovat ankkuroituneena Kokkolan kaupungin edustalle noin neljän mailin päähän mantereesta. Vesialueen mataluuden vuoksi alukset eivät pääse kaupungin keskustaan johtavan kaupunginsalmen läheisyyteen. Laivat laskevat vesille yhdeksän pienempää venettä maihinnousua varten. Maihinnousuosaston päällikkönä toimii luutnantti Charles Wise, jolla on kolme muuta luutnanttia komennossaan. Veneet siirtyvät kaupunginlahdelle ja ankkuroituvat Halkokarin makasiinien edustalle noin neljän mailin päähän fregateista. Wise siirtyy aselepolipun alla omalla gig -veneellään rannan tuntumassa havaittujen kaupunkilaisten luo. Hän pyytää kaupunkilaisia luopumaan kaikesta Venäjän keisarille kuuluvasta omaisuudesta rauhallisesti, jolla perusteella hän lupaa säästää kaupungin ja yksityisen omaisuuden. Samalla hän pyytää pääsyä kaupunkiin kuvernööriä tapaamaan. Kaupunkilaiset kieltäytyvät, jolloin Wise toteaa kohteliaasti kumartaen, että hänen täytyy löytää tiensä kaupunkiin omin keinoin. Osaston päällikkö palaa veneelleen vakuuttuneena siitä, että syntyy taistelu. Englantilaiset vetäytyvät ja osaston komentaja lähettää Odinin laivaveneen luutnantti Carringtonin komennossa tiedustelemaan. Englantilaisten ryhmittyessä kahteen riviin, huomaavat he samanaikaisesti olevansa ansassa. Ensimmäinen ammuskuuro osuu Carringonin veneeseen ja hetken päästä myös muihin. Carrington saa surmansa heti, samoin 10 muuta 18:sta veneessä olleesta. Luutnantti Wisen veneessä kuolee kolme seitsemästä. Englantilaisten veneosasto komennetaan ryhmittymään yhteen ja se aloittaa vastatulituksen. Noin tunnin taistelun jälkeen Wise huomaa vastustajan kasvattavan hetki hetkeltä intensiteettiään ja toteaa ainoaksi mahdollisuudeksi pelastaa veneet vetäytymällä vastustajan aseiden kantaman ulkopuolelle. Yksi siipirataskotelovene jää vastustajan armoille ja englantilaiset menettävät sen. Puolustajat ovat huomanneet osaston komentajan veneen ja kohdistaneet siihen huomattavan määrän tulitusta. Charles Wisen vene ja sotalippu ovat täynnä osumia ja myös peräsin on saanut osuman kenttätykistä. Vastoin kaikkia odotuksia, hän toteaa pelastuneensa, mutta samalla menettäneensä 58 miestä, joista neljä upseereita.


Halkokarin kahakka silminnäkijänä toimineen HMS Odinin laivalääkäri Edward Creen akvarellina.  © National Maritime Museum, Greenwich, London  


Perjantai 8.6.1854 HMS Vulturen Kapteeni Glasse lähettää Wisen taistelupaikalle aselepolipun kanssa tiedustelemaan kadoksissa olevien miesten kohtaloa. Hän ei saa vastausta, mutta kuitenkin samalla mahdollisuuden tarkastella puolustajien määrää ja asemia. Tämän ja edellisen päivän kokemuksen perusteella arvioi yllättyneenä, kuinka kukaan onnistui pelastautumaan edellisen päivän tukalasta taistelutilanteesta. Fregatit nostavat illalla ankkurinsa ja suuntaavat takaisin merelle.

Lauantai 9.6.1854 Vulture ja Odin käyvät tähystämässä Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kaupunkeja, jonka jälkeen purjehtivat avomerelle hautaamaan kahakassa kuolleet merimiehensä. Kuusi miestä haudataan mereen, jonka jälkeen merijalkaväki ampuu kolme yhteislaukausta. Laivat kohtaavat illalla pohjoisesta saapuvat Leopardin sekä Valorousin ja jatkavat matkaansa etelään.


Maihinnousuyrityksen loppu, hautajaiset merellä. Edward Creen akvarelli. © National Maritime Museum, Greenwich, London


Kertomus perustuu K.H.Renlundin museon kulttuuriympäristöamanuenssi Jouni Mustosen valmistumassa olevan tohtorinväitöskirjan tausta-aineistoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

Jackson Haines - Kaunoluistelun isä Kokkolassa 1800-luvulla

  Jackson Haines. Kuva: Suomen Kansallismuseo Saavuin kesäksi museoharjoitteluun Kokkolaan, joka oli itselleni ennestään täysin vieras kaupunki. Kesä kului siten harjoittelun ohessa uuteen kaupunkiin ja sen historiaan tutustuen. Yli 400 vuoden ikäisen Kokkolan kadut ovat nähneet monenlaisia kulkijoita. Monen juuret ovat olleet tiukasti kaupungin maaperässä usean sukupolven ajan. Toiset ovat puolestaan viettäneet kaupungissa vain murto-osan elämästään, mutta tästä huolimatta he jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin. Yksi tällainen henkilö on kaunoluistelun isäksi tituleerattu, New Yorkista kotoisin ollut Jackson Haines (1838-1875), joka matkasi vuonna 1864 Atlantin yli esiintyäkseen Euroopassa. Yli 10 vuoden ajan Haines hurmasi yleisöä ympäri Euroopan suurkaupunkeja. New Yorkin katuojien jäillä lapsena luistelemaan oppinut hedelmäkauppiaan poika luisteli muun muassa Ruotsin silloisen kuninkaan Kaarle XV:n, Preussin kuningas Vilhelm I:n ja Venäjän tsaariperheen suosioon. Hainesin kuuluisuu