Tero Annanolli - maalauksia & Riku Riippa - veistoksia

K.H.Renlundin museon näyttelyhallilla avautuu taidemaalari Tero Annanollin ja kuvanveistäjä Riku Riipan yhteisnäyttely

K.H.Renlundin museolla on ilo esitellä kaksi taitavaa, keskipohjalaiset juuret omaavaa, taiteilijaa 31.1. avautuvassa näyttelyssään Tero Annanolli – maalauksia, Riku Riippa – veistoksia. Näyttelyssä on esillä taiteilijoiden viime vuosien teoksia ja heille ominaista muotokieltä, joka käy näyttelyssä koskettavaa keskustelua niin toistensa kuin katsojan kanssa. Näyttely on avoinna museon näyttelyhallilla 20.4.2014 saakka.

Tero Annanolli (s.1975) on jo maailmallakin tunnustusta saanut arvostettu taiteilija. Hänen teoksiaan on hankittu myös ulkomaisiin kokoelmiin. Annanolli valmistui Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2004. Hän toimii mm. taideaineiden opettajana sekä valtakunnallisissa kulttuurialan luottamustehtävissä. Annanolli käyttää teoksissaan kierrätettyjä materiaaleja, kuten vanhoja pöytäliinakankaita tai verhoja, jotka antavat osansa teoksen värimaailmaan ja viestiin. Teokset on tehty tussia, hiiltä, akryylia, öljyä ja lehtimetallia käyttäen. Annanollin maalausten aiheina näkyvät suurikokoiset kukat, hedelmät ja ihmishahmot, jotka käsittelevät aikaa, sen kulkua, myyttejä ja ihmisen suhdetta tilaan. Näyttelyssä esillä olevat kuva-aiheet yhdistyvät italialaiseen hautausmaaperinteeseen sekä Italian matkoilla nähtyyn klassiseen kulttuuriperintöön.

Riku Riippa (s.1974) on kälviäläinen kuvanveistäjä, joka valmistui Helsingin kuvataideakatemiasta vuonna 2003, jonka jälkeen hän palasi kotiseudulleen. Riippa käyttää teoksissaan puuta, pronssia, keramiikkaa ja kipsiä. Näistä materiaaleista syntyy eleettömiä ja hiljaisia ihmisfiguureja, klassisia, kauniita veistoksia, jotka puhuttelevat hienovaraisella muotokielellään. Veistoksilleen Riippa ei halua antaa nimiä, sillä se hänen mielestään johdattelee katsojaa liikaa tiettyyn suuntaan. Riippa haluaakin, että katsoja kokee teokset ja niiden välittämän informaation pelkästään visuaalisessa muodossa. Nämä veistokset pysäyttävätkin katsojan rauhallisuudellaan ja valtavalla intensiteetillään.

 

Museo ja taiteilijat toivottavat kaikki tervetulleiksi näyttelyn avajaisiin perjantaina 31.1. klo 18 alkaen K.H.Renlundin museon näyttelyhallille (Pitkänsillankatu 28, Kokkola). Ohjelmassa puheita, musiikkiesityksiä, vapaata seurustelua ja pientä purtavaa.

Kerro koulumuistosi - koulumuistojen keruu jatkuu

Kokkolan suomenkielinen kansakoulu täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja peruskoulu 40 vuotta. 

Merkkivuoden kunniaksi avaamme syystalvella koulunäyttelyn Pedagogio rakennukseen.
Yleisön koulukertomusten tuella voimme luoda siihen myös oman koulumuisteluosion.

Museo ja Erikoistietotoimisto (ETT) pyytävät kaikkia muistelemaan kouluajan elämyksiä Keski-Pohjanmaalla.

Lähetä kertomuksesi kirjallisessa muodossa:  

• sähköpostitse osoitteeseen museo(at)kokkola.fi tai ett.museo(at)kokkola.fi, tai
• vastaamalla Koulumuistelu-kyselyyn tästä, näppärästi verkossa, tai
• postitse museon toimistolle.

Voit myös ottaa yhteyttä museoon, jos mielestäsi kerrot suullisesti paremmin kuin kirjoitat. Suullinen haastattelu onnistuu yhtä hyvin.

Näkökulman, kertomisen muodon ja muotoilun saa jokainen vapaasti valita.

Eikun muistelemaan. 

Kuvassa koululuokka 1929-1930 K.H. Renlundin valokuvakokoelmasta.

Mirka Johanssonin grafiikkaa Roosin talolle

Taiteilija Mirka Johanssonin 20-vuotis juhlanäyttely avautuu K.H.Renlundin museolla

 

Mirka Johansson: Unikuvia Roosin talolla 16.1.-6.4.2014

 

Kokkolalaisen graafikko Mirka Johanssonin taidetta viimeisen 20 vuoden ajalta on nyt mahdollista ihastella taiteilijan juhlanäyttelyssä K.H.Renlundin museon Roosin talolla 16. tammikuuta alkaen. Näyttelyssä on esillä laaja kirjo tämän tuotteliaan taiteilijan teoksia koko uran ajalta.

 

Mirka Johansson (s.1973) aloitti grafiikan parissa 17-vuotiaana Uusikaarlepyyn taidekoulussa. Jo tuolloin taiteilijan tuotantoon tulivat mukaan naiset, jotka ovat seuranneet mukana siitä lähtien. Ensimmäiset Diiva-sarjan naiset olivat hyvin sarjakuvamaisia, mutta niiden kautta taiteilija tiesi löytäneensä tyylinsä. 1992 syntyivät sarjan teokset ”Diiva”, ”Kissanainen” ja ”Enkö olekaan tyttöni”, joiden jälkeen näiden kuvien naiset ovat muuttuneet, hioutuneet välillä pehmeämmiksi, sitten taas särmikkäämmiksi, kuten itse elämäkin, joita teokset kuvastavat.

 

Ensimmäinen nelivärityö ”Merihevostyttö” syntyi vuonna 1997, jolloin taiteilija siirtyi grafiikassaan 2-3 laatan käyttöön. Viimeisimmät teokset sarjasta ”Unikuvia” ovat neljän laatan tekniikalla tehtyjä etsaus/akvatinta/pehmeäpohjia. Viime vuosina myös kolmiulotteisuus on tullut vahvemmaksi taiteilijan tuotannossa.

 

Nainen on aina ollut vahva teema Mirka Johanssonin taiteessa. Teokset kertovat eletystä elämästä, sen mutkista ja murheista, mutta myös iloista ja odotuksista. Teoksissa naisten silmät ovat suljettuina, sillä taiteilijan mukaan näin ihminen näkee ja aistii parhaiten. Johansson kokee teoksensa usein tunnetiloiksi, matkakertomuksiksi, joihin hän toivottaa myös katsojan tervetulleeksi. Siispä vedä syvään henkeä ja uskalla sukeltaa näihin kuviin ja tarinoihin. Koskaan et voi tietää, mitä henkilökohtaista niistä löydät.

 

 

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 16.1. klo 18 alkaen Roosin talolle (Pitkänsillankatu 39, Kokkola). Ohjelmassa puheita, musiikkiesityksiä ja mukavaa seurustelua kauniin taiteen ympäröimänä.

Lisää Mirkan taiteesta voit katsoa osoitteesta: www.mirkajohansson.fi

Museolle koulupäivien jälkeen

Itse olin ensimmäinen Kiviniityn lukiolainen kautta historian, joka osallistui museokurssille. Länsipuistossa järjestetyn syventävän historian kurssin yhteydessä opettaja mainosti kurssia, eikä idea tuntunut ollenkaan hullummalta. Asiaa auttoi vielä se, että tunsin muista yhteyksistä museon henkilökuntaa jo ennestään jonkin verran, jolloin paikalle tuleminen oli erityisen helppoa. Tosin, olisi se varmasti onnistunut, vaikken olisi ketään ennestään tuntenutkaan: kaikki museon ihmiset olivat mukavia, auttavaisia ja avoimia, eikä kenenkään kanssa tullut mitään hankaluuksia.

Omat kaksikymmentä tuntiani suoritin usein heti koulun jälkeen, mutta tein myös muutaman tunnin hiljaisempien viikonloppujen aikana, pikkuhiljaa pala kerrallaan. Tuntieni aikana tein inventointiin liittyviä tehtäviä, valokuvasin Lassanderin talossa, sammuttelin ja sytyttelin valoja, tein ostoskäyntejä kauppaan sekä mittasin kosteus- ja lämpötilalukemia. Koskaan ei ollut minnekään kiire, vaan tehtävät hoituivat melkein kuin itsestään ja omalla painollaan. Kurssin alussa olin myös konservaattori Jounin luona seuraamassa hänen työtään parin tunnin ajan.

Tunnit museolla toivat kaivattua vaihtelua pitkiin koulupäiviin, eikä kurssi tuntunut missään vaiheessa liian raskaalta. Syventävän kurssin ottaminen toisesta koulusta tarjosikin samalla odottamattoman hyvän mahdollisuuden, johon tarttumista en kyllä kadu hetkeäkään. Museolla tunsi aina olevansa ikään kuin tervetullut, päivästä tai ajankohdasta huolimatta: työympäristö oli siis erinomainen, ja samaa on kiva jatkaa vielä tulevaisuudessa vaikkapa mahdollisten kesätöiden merkeissä. Museon ylläpidosta sekä sen yleisistä asioistakin opin varmaan kaikista eniten. Muiden tavoin myös itse suosittelen kurssia ja ylipäänsä museolla vierailua erityisen mielelläni aivan kaikille, hienoa että nuorille tarjotaan näin mahtava tilaisuus joka vuosi.

- Jenna

Museotyön kurssi

Pyry, Aleksi ja Joona-Jukka tässä hei,

Olimme museotyön kurssilla K. H. Renlundin museolla, joka loppui tänään 2.1.2014. Olemme seuranneet konservaattorin ja museoemännän tehtäviä. Olemme mm. mitanneet Roosin talon kosteutta ja lämpötilaa, inventoineet, mitanneet seiniä tauluja varten, hinnoitelleet tuotteita, järjestelleet paikkoja sekä auttaneet konservaattoria hänen työssään yms.

Mukavinta museotyön kurssilla oli konservaattorin työstä lisää oppiminen.

Museossa oli positiivinen ilmapiiri ja opimme paljon Kokkolan historiasta. Museotyön kurssi antaa edellytykset työntekijöiden tuuraamiseen ja sen kautta voi saada mahdollisen kesätyöpaikan.

Museotyön kurssilla oli kaikenkaikkeaan hyvin mukavaa. Suosittelemme museotyönkurssia lämpimästi myös muille.

- Aleksi, Pyry ja Joona-Jukka

 

 

 

 

Museotyön kurssi (Emma ja Linnea)

 

Meillä kiinnostus museotyön kurssiin lähti, kun näimme infolehtisen koulumme seinällä. Aluksi mietimme ehdimmekö lähteä kurssille ollenkaan mukaan, sillä kurssi suoritetaan kouluajan ulkopuolella, ja meillä molemmilla on muita harrastuksia. Kuitenkin aikaa saatiin järjestymään ja päätimme lähteä yhdessä kurssille uuden oppimisen, kesätöiden sekä yhden lukiokurssin toivossa.

 

Kurssin aikana saimme tutustua moniin erilaisiin työtehtäviin mm. käänsimme suomenkielisen tekstin englanniksi, harjoittelimme kassakoneen käyttöä, inventoimme kirjoja, teimme kuvallisen postikorttihinnaston, järjestelimme yleisesti museotiloja sekä imuroimme paikkoja.

 

Museolla työilmapiiri oli loistava, jonka takia viihdyimme hyvin! Kaikki työntekijät olivat erittäin mukavia ja tulimme heidän kanssaan hyvin toimeen.

 

Jälkeenpäin ajatellen emme kadu ollenkaan kurssille lähtöä, sillä opimme paljon niin museotyöstä, kuin muistakin asioista. Voimme suositella museokurssia lämpimästi kaikille.

 

- Emma ja Linnea