torstai 6. marraskuuta 2014
maanantai 3. marraskuuta 2014
Löytöretkellä Lontoossa – Englantilaista barkassia etsimässä
Barkassi oli emäalus HMS Vulturen (laskettu vesille 1843)
siipirattaan suojavene, joka toimitti kaksoistehtävää. Sen tarkoitus oli
merimatkan aikana suojata siipiratasta ylhäältä ja maihinnoustessa tai
tiedusteluretkillä/taistelussa se toimi tykkiveneenä ja
miehistönkuljetusveneenä. Mitoiltaan Kokkolaan jäänyt barkassi on 10 metriä
pitkä ja sen leveys on noin kolme metriä ja se kantoi Halkokarin kahakan aikana
28 miestä. Ihan pienestä soutuveneestä ei siis ole kyse.
24 paunan tykki, joka muistuttaa mekanismiltaan barkassissa ollutta tykkiä. |
Onneksi vene on Kokkolassa säilynyt ja säilytetty, sillä nyt
se voi kertoa meille paljon niin merenkulun- laivanrakennuksen- kuin sotahistoriastakin.
Englantilaisiin arkistoihin sukeltamalla löysin lisää meiltä puuttuneita
tietoja barkassista ja sen rakennusvaiheista. Meitä veneessä vaivanneet kolot,
lovet ja raudat alkoivat saada vihdoin selityksensä. Selvisi myöskin veneessä
ollen tykin tarkka kaliiperi ja malli sekä sen kiinnitysmekanismi, joiden
perusteella toivo elää tykin löytymisestä jostain suuren Venäjän museoiden
varastoista. Venehän tosiaan jäi kahakan jälkeen Kokkolaan, mutta veneestä
otetut tykki ja lippu vietiin sotasaaliina Venäjälle – minne, se toivottavasti
vielä selviää.
The National Maritime Museum |
TheNational Maritime Museum Greenwichissä, sen arkisto
Woolwichissä ja The National Archives Kew Gardenissa olivat mielenkiintoisia
paikkoja tutkijalle. Niiden palvelu oli hienoa ja nopeaa, voin suositella
niihin tutustumista lämpimästi. Se
tunne, kun kääntelet vanhoja dokumentteja kädet jäässä (kyllä – arkistoissa oli
todella kylmä) ja löydät etsimäsi, silloin tekisi mieli tuulettaa ja hihkaista.
Mutta nälkä kasvaa syödessä ja tuskainen tieto siitä, että arkistoissa olisi
lisää annettavaa tälle tutkimukselle, vaivaa mieltä. Neljä päivää oli tietenkin
liian vähän, mutta peli on avattu, kuten sanonta kuuluu, ja tästä on hyvä
jatkaa. Pieniä tiedonmurusia keräillen uskon meidän saavan kasaan kokonaisen
kuvan tästä globaalistikin arvokkaasta esineestä.
Tutkimus ja tutkimusmatkailu siis toivottavasti jatkuu.
Toivonkin, että kokkolalaisilla päättäjillä on jatkossa mahdollista ohjata
resursseja barkassin tutkimukseen ja sen olosuhteiden parantamiseen. Meillä on
tosiaan täällä jotain ainutlaatuista. Nostakaamme se ylpeydellä esille.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Kulttuuri-Karavaani 11.10.2014 Kokkolassa
Vuosi sitten Kulttuuriosuuskunta Oravan Pyörässä kävi kuhina,
kertoo Niina Aho. Oli fiilistä sekä tarvetta järjestää jonkinlainen isompi
häppeninki jonka kautta voisi tuoda uutta ja erilaista kulttuuria Kokkolaan ja
myös koko Keski-Pohjanmaalle. Pähkinäiset aivot miettivät ja täten syntyi
Kulttuuri-Karavaani joka valtaa Kokkolan keskustan ja sen ympäristön
11.10.2014.

Niina kertoo, että kyseessä on pop up -henkinen
poikkitaiteellinen taidetapahtuma kaikille taiteen ystäville jossa on mahdollisuus
nähdä taidetta teatterista ja tanssista aina musiikkiin sekä kuvataiteeseen. K.H. Renlundin Museolla, tarkemmin Näyttelyhallilla, saadaan tutustua Ice Breaker esitykseen klo 14:00
Ohjelmaa lisää tutkiessa huomaan, että kaikissa esityksissä
mennään naisenergialla. Miksi?
11.10.2014 on kansainvälinen tyttöjen päivä, kertoo Niina.
Taka-ajatuksena oli myös se, että naistaiteilijoilla voi joskus olla
haastavampaa saada näkyvyyttä. Tapahtuman kautta tarjoutuu
taiteilijoille foorumi jossa voi tuoda esille jotain omaansa ja luoda uusia
kontakteja.

Lopuksi kysyttäessä, että mikä on fiilis kun H-hetki lähestyy, Niina
väläyttää oravanhymynsä muikeimmilleen ja tokaisee, että innokkaana ja avosylin
olemme ottamassa kaikki kävijät vastaan!
torstai 2. lokakuuta 2014
Arkkiatri Risto Pelkonen vieraili näyttelyssä
Syksyisen lämmin aamu helli sunnuntaina kokkolalaisia sateisten ja tuulisten päivien jälkeen. Näyttelyhallissa oli odottava tunnelma; arkkiatri Risto Pelkonen oli tulossa katsomaan näyttelyä ja tapaamaan kävijöitä. Näyttelyssä esitellään hänen kaarnaisia miniatyyriveistoksiaan.


Sivistystoimenjohtaja Peter Johnson ja Sonja-vaimo viihtyvät myös pitkään näyttelyssä. Pelkonen toteaakin, että ”jos meillä olisi enemmän yhtä valveutuneita sivistystoimenjohtajia, niin lääkäreitä ei tarvittaisiin niin paljoa”. Tällä hän viittaa yhteen niistä teemoista, joilla hän on kiertänyt puhumassa eli terveyttä taiteesta. Kulttuurilla ja opetuksella on suuri rooli ihmisen hyvinvoinnissa. Tästä teemasta hän puhuu laajemmin myös Keskipohjanmaa-lehden toimittajan kanssa.
Myös Elvi Löhönen, tunnettu kulttuurihenkilö kaupungissa ja monen erinomaisen aloitteen tekijä, kertoo Pelkoselle Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan laajasta kulttuuritarjonnasta. Keskustelujen lomassa Pelkonen signeeraa myös kirjaansa, joka kertoo kaarnaveistosten elämästä Tuohelan kylässä. Rauhallisesti ja antaen aikaansa Pelkonen keskustelee kaikkien kanssa ja kirjoittaa jokaiselle henkilökohtaisen tervehdyksen kirjaan. Ennen lähtöään Risto Pelkonen saa yhdeltä kävijältä villasukat lämpimäisiksi Kokkolan vierailusta. Se on hieno huipennus onnistuneelle vierailulle!
ITE-taiteilija Risto Pelkosen ateljee syntyy hetkessä. Kesäpaikan puupölli kapsahtaa pöydäksi, jakkara alle sekä käteen puukko ja toiseen kaarnanpalanen. Enempää ei tarvita. ITE-taiteilija ammentaa osaamisensa aikaisemmasta kokemuksesta. Metsämies veistää mielellään puuta ja metallimies hitsaa ja taivuttaa peltiä. Kirurgina Pelkosen kädet ovat tottuneet tarkkuutta vaativaan työhön ja siksi myös pienestä kaarnanpalasesta kehkeytyy laulaja Zaida, toimittajapariskunta (elävät susiparina!) Leila Surkka ja Antonio Vianello, kirvesmies Starck, pyykkäri Iita Hyttinen, asemapäällikön tytär Aina Etäinen ja monet monet muut.
Hahmot muodostavat Tuohelan kylän väen, joka kertoo itäsuomalaisen pikkukylän elämästä 1950-luvulla. Hahmoja on yhteensä toista sataa. Pelkonen käyttää miniatyyreihinsa kilpikaarnaa, jonka syyt ja värit eivät tarvitse rinnalleen kuin pienen yksityiskohdan: pientilallisilla viikate tai harava, kalakauppiaalla välkehtivät kalat, professorilla keppi, uittomiehillä keksit, käsilaukku toimitusjohtajan rouvalle, toimittajalla kamera ja tietoviisailla kirjat. Hahmojen hiuksille ja pukujen yksityiskohdille onkin kokonaan oma tarinansa!
Kyläelämän idyllin särkee joskus pieni episodi, joka yhdessä selvitellään. Juoruilta ei voi välttyä myöskään näin pienessä kylässä. Lisää Tuohelan kylän elämästä saa ostamalla kirjan omakseen. Vaikkapa museokaupasta.
Kaarnaveistoksia syntyy edelleen. Arkkiatri Pelkosen harrastus on levinnyt laajaan tietoisuuteen ja hänelle on käynyt kuten niin usealle ITE-taiteilijalle: ystävät ja tutut tuovat materiaalia tullessaan kylässä käydessään. Niinpä laatikollinen oikein hyvää ja vahvaa kilpikaarnaa odottaa taas veistäjäänsä seuraavaan ”studiokäyntiin” asti.
perjantai 26. syyskuuta 2014
"Mitä jäbä duunaa?"
Päivi Törmänen |
Päivi Törmänen – Opasvalvoja
1. Mitä teet museolla?
Toimin aukiolopitäjänä ja oppaana. Avustan
näyttelyjen rakentamisessa, pidän leikekirjaa museota koskevista lehtijutuista.
Olen mukana järjestämässä ja toteuttamassa tapahtumia. Osallistun talkoisiin,
kun sellaisia järjestetään.
2. Kenen kanssa teet yhteistyötä?
Työkavereiden, taiteilijoiden sekä kaikkien
museokorttelin miljöössä toimivien tahojen kanssa.
3. Mikä on hauskin/mieleenpainuvin tapahtuma
työssäsi?
Täytyy kyllä sanoa, että keskiaikapäivät oli
kyllä kova sana, pointsit kotiin J.
Vauvaoravan vierailu näyttelyhallilla.
4. Mitä sinä harrastat?
Ulkoilua
kolmen koiramme kanssa; Nasu, Ada ja Iita ja joskus myös Justiinan, Ricon ja
Pepin kanssa (vanhempani ja siskoni koirat). Marjastusta ja sienestystä.
Kuorolaulua. Sekä käsitöitä joka lähti uudestaan käyntiin tämän työn alettua.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Keskiaikapäivät 2014 Medeltida dagarna

Kulkue Kokkolan keskustassa
Parad i centrum av Karleby
Ylväs Kuninkaamme
Vår ädle Kung
Kokkola-palkinnon saaja 2014 Seija Johnson
Kokkola-pristagaren Seija Johnson
Iloiset
tanssijattaret
Glada dansare
Markkinahumua Kirkonmäellä- Marknadsstämning på Kyrkbacken

...ja varraspossu maistui...gris på spett smakade
Hurjat Turnajaiset
Mäktig Tornering
Lastenturnajaiset
Barnens Tornering
Keskiaikanen ruoka; yrtit ja juurekset
Medeltida mat; örter och rotfrukt
maanantai 1. syyskuuta 2014
KESKIAIKAPÄIVÄT 5.9.-6.9.2014 Kokkolan kauppatorilla ja Kirkonmäellä
![]() |
Kuva, bild: Kristina Klingenberg |
Perjantaina kauppatorilla saa mm. perehtyä branlee-tanssin saloihin.
På salutorget på fredag får man bl.a. bekanta sig med branlee-dansen.
![]() |
Kuva, bild: Kristina Klingenberg |
Keskiaikapäivillä naiset saattavat kohdata trubaduurin joka on taitava säveltämään ihastuttavia lauluja naisten ja neitosten kunniaksi.
På medeltida dagarna kan damerna råka på trubaduren som är skicklig på att komponera förtjusande sånger till damernas och jungfrurnas ära.
![]() |
Kuva, bild: Kristina Klingenberg |
Lauantain seminaarissa valotetaan yrttien merkitystä keskiajan ihmisen maailmankuvan rakentajina.
På lördagens seminarie belyser man örternas betydelse för uppbygganden av den medeltida mänskans värdsbild.
Tervetuloa
Keskiaikapäiville!
Välkommen på medeltida dagarna!
![]() |
Kuva, bild: Kristina Klingenberg |
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Turnajaiset
Värejä,
liikettä, meteliä, ihmisiä… Hevoset korskuvat, ritarit huutavat, turnajaisväki
hurraa. Värikkäät kilvet ja liput liikkuvat kentällä. Miekkojen sekä peitsien
ryske on hirmuinen, ruoho ja turve pöllyävät…
Turnajaiset, keskiaikaiset sellaiset, ovat alkaneet. Ilonpitoa on ollut tarjolla keskiajan hengessä jo vuosia niin Kaarlelan kivikirkon kentällä kuin muuallakin maailmalla. Sen verran mukavaa juhlaväellä tuntuu olevan, ettei loppua ole näköpiirissä. Ja mikä ettei.
Nykyajan turnajaiset ovat keskiajan mallin mukaan taidon ja tekniikan esittelytilaisuuksia, muita kansanhuveja unohtamatta. Näytöksiä nämä turneet olivat jo keskiajallakin ja niiden kyljessä saatiin usein seurata taiturimaisia työesityksiä, käsityöläisten täyttämiä markkinapaikkoja sekä muuta juhlahumua.
Turnajaiset, keskiaikaiset sellaiset, ovat alkaneet. Ilonpitoa on ollut tarjolla keskiajan hengessä jo vuosia niin Kaarlelan kivikirkon kentällä kuin muuallakin maailmalla. Sen verran mukavaa juhlaväellä tuntuu olevan, ettei loppua ole näköpiirissä. Ja mikä ettei.
Nykyajan turnajaiset ovat keskiajan mallin mukaan taidon ja tekniikan esittelytilaisuuksia, muita kansanhuveja unohtamatta. Näytöksiä nämä turneet olivat jo keskiajallakin ja niiden kyljessä saatiin usein seurata taiturimaisia työesityksiä, käsityöläisten täyttämiä markkinapaikkoja sekä muuta juhlahumua.
Ritarit hevosineen ovat vaikuttava näky.
Miekkoja, peitsiä, kilpiä... lasten turnajaisten kalusto valmistumassa.
Valmiina koitokseen...
Museon turvaryhmä lähikamppailussa; "Sire, haastan teidät kaksintaisteluun!"
Keskiaikaterveisin Jouni, museon konservaattori.
Keskiaikapäivät Kokkolassa 5-6.9.2014. Perjantai kauppatori, lauantai Kaarlelan kirkonmäki.
perjantai 15. elokuuta 2014
"Mitä jäbä duunaa?"
![]() |
Merja Passoja |
Merja Passoja - Arkistoassistentti
1. Mitä sinä teet museolla?
Toimin
arkistoassistenttina – Huolehdin toiminnan- ja historiallisesta arkistosta sekä
valokuvista. Huolehdin Kaarlelan
kotiseutumuseosta ja hoidan museon meriarkeologiaan liittyviä asioita.
Olen myös
mukana näyttelyjen ja tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa.
2. Kenen kanssa teet yhteistyötä?
Museon
sisällä teen kaikkien kanssa yhteistyötä erilaisissa projekteissa ja työtehtävissä.
Teen yhteistyötä myös eri yhdistysten kanssa kuten ETT ja Karleby Hembygdsförening
rf.
3. Mikä on hassuin tai mieleenpainuvin tapahtuma
työssäsi?
Muistan hyvin
kun Kokkolassa järjestettiin ensimmäiset Anders Chydenius –
vapaakauppaseminaarit. Taisi olla vuosi 1994. Silloin Kokkolaan tuli paljon arvovaltaisia
vieraita mm. Mauno Koivisto ja Euroopan komission silloinen puheenjohtaja
Jacques Delors. Minä olin yksi viidestä oppaasta. Naiset tutustuivat Kaarlelan
kotiseutumuseoon. Vieraiden iltaohjelma oli Tankarin saaressa. Matkalla satamaan
ja sieltä Tankariin kukin meistä oppaista oli kansallispuku päällä
linja-autossa kertoen samalla Kokkolan kaupungista. Me oppaat menimme
juhlavieraiden kanssa Tankariin hienolla laivalla. Illalla tämä palvelusväki
palasi kotiin pikkuveneellä, kun vieraat jäivät vielä juhlimaan…
Museon
järjestämät tapahtumat ovat hienoja kuten keskiaikapäivät, joka innoittaa koko
vuoden. Joulumarkkinat, jotka olemme järjestäneet yli 20 kertaa, ovat jättäneet
hyvän tunnelman. Ihmiset ovat aina hyvällä tuulella ja vaikka on tehnyt työtä,
päivän päätteeksi on hyvä mieli ja joulunodotus voi alkaa.
4. Mitä sinä harrastat?
Minulla on
kaksi koiraa, jotka tarvitsevat huolenpitoani. Harrastan uintia ja
sukeltamista. Remontoin vanhaa omakotitaloani, teen puutarha- ja käsitöitä.
Olen myös mukana järjestötoiminnassa ja minulla on erilaisia luottamistehtäviä.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Onko tällaista
Minulta joskus kysytään, että miksi olen töissä sellaisessa
paikassa jossa en tienaa paljoa.
Museokaupassa on tanssinut tyttöjä häämekoissaan.
Vanha nainen on kertonut miten rakentaa keinun koivun
oksaan.
Olen tehnyt havuista peiton lattialle.
Nähnyt kun ihmiset suutelevat edessäni.
Olen ollut hiljaa yli 300 vuotta vanhassa talossa ja
kuunnellut.
Katsonut kun tanssijat tanssivat minulle ennen ketään muita.
Kertonut, että ne eivät ole oikeita eivätkä ne voi vahingoittaa
sinua.
Halannut.
Toivonut voivani suudella.
Nähnyt ensimmäisenä sekä viimeisenä.
Kertonut kaikesta.
Pitänyt itselläni…
Ihmiset ovat antaneet minulle viinaa, halauksia, palautetta,
salaisuuksiakin. Vain minulle.
Koska eihän tällaista
olekaan.
-Petri Aspvik, Vahtimestari-
torstai 31. heinäkuuta 2014
DUETto - Tanssiesitys 3.8 Roosin talolla
DUETto
Eleni Pierides - Taneli Törmä
DUETto on teos symbioottisesta yhteydestä kahden ihmisen välillä. Teemaa kuitenkin käsitellään yli vastakkaisten sukupuolien antamien rajojen.
Lähtökohtana on ajatus siitä, että kaksi voi olla yhtä, kuten äiti ja lapsi.
DUETto on fyysinen tutkimus symbioottisesta liikkeestä ja filosofinen tutkimus ykseydestä.

DUETto on yhteistyö Tanskan ja Suomen kulttuurikentillä. Projekti tuotetaan apurahoilla molemmista maista. Harjoituksia ja esityksiä pidetään niin Odensessa kuin Pohjanmaalla.
Symbioosin luomista voi tulla seuraamaan sunnuntaina 3.8 Roosin Talolle klo. 13:00. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
"Mitä jäbä duunaa?"
Erik EngbergErik Engberg - Forskningsamanuens
1. Vad gör du på museet?
Jag planerar, koordinerar och är med och förverkligar
forskningsprojekt med historiska teman och dokumentering av nutiden samt andra
samhällsaktuella projekt.
Jag deltar också i ETT:s verksamhet.
2. Vem samarbetar du med?
Förhoppningsvis med
alla.
I förstahand med
chefen och andra amanuenser.
Med samarbetspartner
utanför museet. För tillfället pågår projektet “Borgarliv i Österbotten på 1700-1800-talet”, där vi samarbetar med folk från Brahestad, Seinäjoki och Jakobstad.
3. Berätta om något minnesvärt som hänt i ditt arbete.
Varje människomöte
har potential att bli minnesvärd.
Dokumentationen av Rukkas
textilfabrik, som vi besökte i maj förrän den lades ner var en minnesvärd
händelse. Vi filmade, fotade och intervjuade Rukka fabrikens f.d. och nuvarande
personal.
4. Vad har du för
fritidsaktivitet?
Sport i olika former.
Naturliv som jakt och fiske. Sociala aktiviteter och livsfilosofi.
|
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Eleonoran kampaus ja Tornion kirkon kattotiilet…
Äkkiseltään voisi
ajatella, ettei kyseisillä seikoilla voi olla minkäänlaista järkiperäistä
yhteyttä keskenään. Miten lie? Pinnan alle siirryttäessä ja museon arkistojen
tomua pöllyytellessä tulee ilmi ties minkämoisia yhteyksiä.
Olen vain voinut aavistella mitä salaisuuksia
ulkosaaristomme karikot kätkevät. Niiden arvaamattomuuskin on tullut punnittua
usein veneen pohjaa hipovien järjettömän kokoisten siirtolohkareiden katveessa.
Aurinkoisena kesäpäivänä leppeän
merituulen puhallellessa hipiään voi olla kuitenkin vaikea kuvitella myrskyävää
marraskuista merta vuonna 1722.
Iloinen paluumuutto kotiseudulle Tornioon Isovihan
jälkimainingeissa sai karmean lopun aluksen haaksirikkoutuessa Kokkolan ja
Pietarsaaren väliselle merialueelle. Alus sekä koko miehistö matkustajineen
tuhoutui ja jäi vuosisadoiksi unholaan ahtojäiden runnoessa turmapaikkaa vuosi
toisensa jälkeen.
2000-luvulla alkoi tapahtua. Paikalliset sukeltajat
havaitsivat esineistöä karikon kupeilta ja vyyhti alkoi purkautua. Nostettua
esineistöä saatiin museoomme tutkittavaksi sekä konservoitavaksi ja tarina sai
yhä useampia käänteitä. Vanhoista kokoelmista löytyi 1970-luvulla luetteloitua
esineistöä, joiden löytäjää haastattelemalla saimme lisätietoa hylyn olinpaikasta.
Arkistotiedot avasivat reittejä yhä tarkempaan kuvaan tapahtumista.
Samanaikaisesti aiheesta kuvattiin dokumenttia, jossa koko tarina avautuu…
Karun kaunis saaristomaisema kätkee salaisuuksia.
Löydetty esineistö kertoo tarinaa entisaikojen vauraudesta.
Kun Tornion raatihuoneen kattotiilet eivät koskaan saapuneet perille, katettiin rakennus puulla.
Hylystä on löydetty myös muita rakennustarvikkeita, kuten ikkunalasia.
Hylyn järeämmät osat ovat säilyneet yllättävän hyvin. Varsinainen
hylky paikannettiin vasta vuonna 2013.
Meriarkeologinen huippulöytö; Ulrika Eleonoran profiili ja …kampaus!
Olen tainnut aikaisemminkin todeta että museolla sattuu ja
tapahtuu. No, tällaista tällä erää. Kesä jatkuu ja touhua piisaa. Käykäähän tervehtimässä
Roosin talolla tai muuten vain katsomassa mitä uutta on vireillä ja esillä…
Kesäterveisin Jouni Mustonen, museon konservaattori
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)