Rihvelitaulusta kosketusnäyttöön - Från griffeltavla till pekskärm

Kouluhistoriallinen näyttely, avajaiset 6.11.2014 klo 17 (Pedagogio, Pitkänsillankatu 28). Tervetuloa!

En skolhistorisk utställning, vernissage 6.11.2014 kl 17 (Pedagogiet, Långbrogatan 28). Välkommen!

Löytöretkellä Lontoossa – Englantilaista barkassia etsimässä

 

 

”Teillä on ainutlaatuinen vene Kokkolassa. Sellaista en tiedä säilyneen missään muualla maailmassa.” Näillä sanoilla minut toivotti tervetulleeksi Lontooseen tunnettu historioitsija, professori Andrew Lambert. Lontoossa tarkoitukseni oli tutkia neljän päivän ajan englantilaisten arkistoja, kirjastoja ja museoita sekä tavata asiantuntijoita saadaksemme tietää kaiken mahdollisen Kokkolaan Krimin sodan aikana Halkokarin kahakassa jääneestä maihinnousuveneestä eli barkassista. Tehtävä ei suinkaan ollut helppo, vene on näet jo noin 170-vuotias ja samoin ovat alkuperäiset merkinnät ja piirrokset siitä.

Barkassi oli emäalus HMS Vulturen (laskettu vesille 1843) siipirattaan suojavene, joka toimitti kaksoistehtävää. Sen tarkoitus oli merimatkan aikana suojata siipiratasta ylhäältä ja maihinnoustessa tai tiedusteluretkillä/taistelussa se toimi tykkiveneenä ja miehistönkuljetusveneenä. Mitoiltaan Kokkolaan jäänyt barkassi on 10 metriä pitkä ja sen leveys on noin kolme metriä ja se kantoi Halkokarin kahakan aikana 28 miestä. Ihan pienestä soutuveneestä ei siis ole kyse.

Krimin sodassa englantilaisten oli määrä tuhota mahdollisimman paljon vihollisen eli Venäjän armeijan tukikohtia ja heidän aluksiaan ja varastojaan. Tämä oli onnistunut jo hyvin Raahessa ja Oulussa, jossa englantilaiset olivat polttaneet suuret määrät tervaa, laivoja ja puutavaraa. Arvata saattaa, että vihollinen ei ajatellut Kokkolastakaan vastusta löytyvän, kun se ankkuroi kaksi laivaansa HMS Vulturen ja HMS Odinin Halkokarin edustalle 7.6.1854. Tapahtumat tästä eteenpäin ovat hyvin tiedossa, niin englantilaisten, venäläisten kuin kokkolalaistenkin kertomina. Englantilaisten yritys rantautua päättyi heidän kannaltaan katastrofaalisesti; menetettiin niin miehiä kuin kalustoakin.

24 paunan tykki, joka muistuttaa mekanismiltaan barkassissa ollutta tykkiä.

 

Onneksi vene on Kokkolassa säilynyt ja säilytetty, sillä nyt se voi kertoa meille paljon niin merenkulun- laivanrakennuksen- kuin sotahistoriastakin. Englantilaisiin arkistoihin sukeltamalla löysin lisää meiltä puuttuneita tietoja barkassista ja sen rakennusvaiheista. Meitä veneessä vaivanneet kolot, lovet ja raudat alkoivat saada vihdoin selityksensä. Selvisi myöskin veneessä ollen tykin tarkka kaliiperi ja malli sekä sen kiinnitysmekanismi, joiden perusteella toivo elää tykin löytymisestä jostain suuren Venäjän museoiden varastoista. Venehän tosiaan jäi kahakan jälkeen Kokkolaan, mutta veneestä otetut tykki ja lippu vietiin sotasaaliina Venäjälle – minne, se toivottavasti vielä selviää.

 

The National Archives

The National Maritime Museum

 

TheNational Maritime Museum Greenwichissä, sen arkisto Woolwichissä ja The National Archives Kew Gardenissa olivat mielenkiintoisia paikkoja tutkijalle. Niiden palvelu oli hienoa ja nopeaa, voin suositella niihin tutustumista lämpimästi.  Se tunne, kun kääntelet vanhoja dokumentteja kädet jäässä (kyllä – arkistoissa oli todella kylmä) ja löydät etsimäsi, silloin tekisi mieli tuulettaa ja hihkaista. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja tuskainen tieto siitä, että arkistoissa olisi lisää annettavaa tälle tutkimukselle, vaivaa mieltä. Neljä päivää oli tietenkin liian vähän, mutta peli on avattu, kuten sanonta kuuluu, ja tästä on hyvä jatkaa. Pieniä tiedonmurusia keräillen uskon meidän saavan kasaan kokonaisen kuvan tästä globaalistikin arvokkaasta esineestä.

The Brass Factory, The Natinal Maritime Museum (Archives)

Tutkimus ja tutkimusmatkailu siis toivottavasti jatkuu. Toivonkin, että kokkolalaisilla päättäjillä on jatkossa mahdollista ohjata resursseja barkassin tutkimukseen ja sen olosuhteiden parantamiseen. Meillä on tosiaan täällä jotain ainutlaatuista. Nostakaamme se ylpeydellä esille.

 

Projektityöntekijä Hanna Hyvärinen

Kulttuuri-Karavaani 11.10.2014 Kokkolassa

 

Vuosi sitten Kulttuuriosuuskunta Oravan Pyörässä kävi kuhina, kertoo Niina Aho. Oli fiilistä sekä tarvetta järjestää jonkinlainen isompi häppeninki jonka kautta voisi tuoda uutta ja erilaista kulttuuria Kokkolaan ja myös koko Keski-Pohjanmaalle. Pähkinäiset aivot miettivät ja täten syntyi Kulttuuri-Karavaani joka valtaa Kokkolan keskustan ja sen ympäristön 11.10.2014.

Niina kertoo, että kyseessä on pop up -henkinen poikkitaiteellinen taidetapahtuma kaikille taiteen ystäville jossa on mahdollisuus nähdä taidetta teatterista ja tanssista aina musiikkiin sekä kuvataiteeseen. K.H. Renlundin Museolla, tarkemmin Näyttelyhallilla, saadaan tutustua Ice Breaker esitykseen klo 14:00

http://www.oravanpyora.net/#!kulttuuri-karavaani/c1vl4

Ohjelmaa lisää tutkiessa huomaan, että kaikissa esityksissä mennään naisenergialla. Miksi?

11.10.2014 on kansainvälinen tyttöjen päivä, kertoo Niina. Taka-ajatuksena oli myös se, että naistaiteilijoilla voi joskus olla haastavampaa saada näkyvyyttä. Tapahtuman kautta tarjoutuu taiteilijoille foorumi jossa voi tuoda esille jotain omaansa ja luoda uusia kontakteja. 

Niina jatkaa, että esityksissä naiseus ja naisena oleminen on vallitseva teema sillä aihetta käsitellään jokaisen taiteilijan kautta, enemmän tai vähemmän. Toki ensivuonna voikin sitten olla all male cast… Mutta kansainvälisen tyttöjen päivän siivittämän tällä kertaa pureudutaan naiseuteen. Yhdessä esityksessä esimerkiksi tutkaillaan mistä kaikesta onkaan kyse kun nainen istahtaa juoman äärelle? Miksi nainen juo? Mitä nainen juo? Missä nainen juo? Juodako vai eikö juoda?

Lopuksi kysyttäessä, että mikä on fiilis kun H-hetki lähestyy, Niina väläyttää oravanhymynsä muikeimmilleen ja tokaisee, että innokkaana ja avosylin olemme ottamassa kaikki kävijät vastaan!

Arkkiatri Risto Pelkonen vieraili näyttelyssä

Syksyisen lämmin aamu helli sunnuntaina kokkolalaisia sateisten ja tuulisten päivien jälkeen. Näyttelyhallissa oli odottava tunnelma; arkkiatri Risto Pelkonen oli tulossa katsomaan näyttelyä ja tapaamaan kävijöitä. Näyttelyssä esitellään hänen kaarnaisia miniatyyriveistoksiaan.

Ensimmäisenä paikalle tulee tuttu mies vaimoineen vuosikymmenten takaa. Hän oli palvellut osan varusmiesajasta samaan aikaan Pelkosen kanssa. Mukavia juttuja riitti. Kävijöitä alkaa tulla lisää, mutta arkkiatri riistetään pian Österbottens Tidningenin toimittajan huomaan. Pelkonen tarinoi hahmoista ja kävijät kuuntelevat hienovaraisesti haastattelun läheisyydessä. Kun toimittaja saa haluamansa tiedot, vieraat pääsevät taas keskustelemaan päätähden kanssa. Pelkosta ovat tulleet tervehtimään myös hänen kollegansa HYKS:n ajoilta; kaksi sairaanhoitajatarta, jotka olivat sittemmin muuttaneet Kokkolaan. Niitäkin tarinoita on mukava kuunnella sivusta – tällaisessa julkisessa tilaisuudessa salakuuntelu lienee ihan sallittua. Risto Pelkosen ollessa varattu myös Kristiina-rouvalta tiedustellaan taideharrastuksen synnystä ja hahmojen tarinoista. Syntyy kiehtovia tarinanvaihtohetkiä. 



























Sivistystoimenjohtaja Peter Johnson ja Sonja-vaimo viihtyvät myös pitkään näyttelyssä. Pelkonen toteaakin, että ”jos meillä olisi enemmän yhtä valveutuneita sivistystoimenjohtajia, niin lääkäreitä ei tarvittaisiin niin paljoa”. Tällä hän viittaa yhteen niistä teemoista, joilla hän on kiertänyt puhumassa eli terveyttä taiteesta. Kulttuurilla ja opetuksella on suuri rooli ihmisen hyvinvoinnissa. Tästä teemasta hän puhuu laajemmin myös Keskipohjanmaa-lehden toimittajan kanssa.  

Myös Elvi Löhönen, tunnettu kulttuurihenkilö kaupungissa ja monen erinomaisen aloitteen tekijä, kertoo Pelkoselle Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan laajasta kulttuuritarjonnasta. Keskustelujen lomassa Pelkonen signeeraa myös kirjaansa, joka kertoo kaarnaveistosten elämästä Tuohelan kylässä. Rauhallisesti ja antaen aikaansa Pelkonen keskustelee kaikkien kanssa ja kirjoittaa jokaiselle henkilökohtaisen tervehdyksen kirjaan. Ennen lähtöään Risto Pelkonen saa yhdeltä kävijältä villasukat lämpimäisiksi Kokkolan vierailusta. Se on hieno huipennus onnistuneelle vierailulle!

ITE Pihalla -näyttelyssä on esillä Risto Pelkosen kaarnaveistoksia, jotka ovat syntyneet kuvittamaan lapsenlapsille kerrottuja itsesepitettyjä tarinoita. Veistokset syntyivät myös lasten tavarapaljouden vastalauseeksi; kaikkea ei tarvitse ostaa eikä kaikkea tarjolla olevaa tarvita. Osan voi tehdä itse. Kukapa ei muistaisi itse tehtyjä kaarna- ja tuohiveneitä, joita uitettiin puroissa, joissa ja järvissä! 

ITE-taiteilija Risto Pelkosen ateljee syntyy hetkessä. Kesäpaikan puupölli kapsahtaa pöydäksi, jakkara alle sekä käteen puukko ja toiseen kaarnanpalanen. Enempää ei tarvita. ITE-taiteilija ammentaa osaamisensa aikaisemmasta kokemuksesta. Metsämies veistää mielellään puuta ja metallimies hitsaa ja taivuttaa peltiä. Kirurgina Pelkosen kädet ovat tottuneet tarkkuutta vaativaan työhön ja siksi myös pienestä kaarnanpalasesta kehkeytyy laulaja Zaida, toimittajapariskunta (elävät susiparina!) Leila Surkka ja Antonio Vianello, kirvesmies Starck, pyykkäri Iita Hyttinen, asemapäällikön tytär Aina Etäinen ja monet monet muut. 

Hahmot muodostavat Tuohelan kylän väen, joka kertoo itäsuomalaisen pikkukylän elämästä 1950-luvulla. Hahmoja on yhteensä toista sataa. Pelkonen käyttää miniatyyreihinsa kilpikaarnaa, jonka syyt ja värit eivät tarvitse rinnalleen kuin pienen yksityiskohdan: pientilallisilla viikate tai harava, kalakauppiaalla välkehtivät kalat, professorilla keppi, uittomiehillä keksit, käsilaukku toimitusjohtajan rouvalle, toimittajalla kamera ja tietoviisailla kirjat. Hahmojen hiuksille ja pukujen yksityiskohdille onkin kokonaan oma tarinansa!

Kyläelämän idyllin särkee joskus pieni episodi, joka yhdessä selvitellään. Juoruilta ei voi välttyä myöskään näin pienessä kylässä. Lisää Tuohelan kylän elämästä saa ostamalla kirjan omakseen. Vaikkapa museokaupasta. 

Kaarnaveistoksia syntyy edelleen. Arkkiatri Pelkosen harrastus on levinnyt laajaan tietoisuuteen ja hänelle on käynyt kuten niin usealle ITE-taiteilijalle: ystävät ja tutut tuovat materiaalia tullessaan kylässä käydessään. Niinpä laatikollinen oikein hyvää ja vahvaa kilpikaarnaa odottaa taas veistäjäänsä seuraavaan ”studiokäyntiin” asti.

"Mitä jäbä duunaa?"

Päivi Törmänen

Päivi Törmänen – Opasvalvoja 

1. Mitä teet museolla?

Toimin aukiolopitäjänä ja oppaana. Avustan näyttelyjen rakentamisessa, pidän leikekirjaa museota koskevista lehtijutuista. Olen mukana järjestämässä ja toteuttamassa tapahtumia. Osallistun talkoisiin, kun sellaisia järjestetään.

2. Kenen kanssa teet yhteistyötä?

Työkavereiden, taiteilijoiden sekä kaikkien museokorttelin miljöössä toimivien tahojen kanssa.

3. Mikä on hauskin/mieleenpainuvin tapahtuma työssäsi?

Täytyy kyllä sanoa, että keskiaikapäivät oli kyllä kova sana, pointsit kotiin J. Vauvaoravan vierailu näyttelyhallilla.

4. Mitä sinä harrastat?

Ulkoilua kolmen koiramme kanssa; Nasu, Ada ja Iita ja joskus myös Justiinan, Ricon ja Pepin kanssa (vanhempani ja siskoni koirat). Marjastusta ja sienestystä. Kuorolaulua. Sekä käsitöitä joka lähti uudestaan käyntiin tämän työn alettua.

Keskiaikapäivät 2014 Medeltida dagarna

Kulkue Kokkolan keskustassa 

Parad i centrum av Karleby

      Ylväs Kuninkaamme

      Vår ädle Kung

                 Kokkola-palkinnon saaja 2014 Seija Johnson

                  

                  Kokkola-pristagaren Seija Johnson

Iloiset tanssijattaret

Glada dansare

                 Markkinahumua Kirkonmäellä- Marknadsstämning på Kyrkbacken

                              ...ja varraspossu maistui...gris på spett smakade

Hurjat Turnajaiset

Mäktig Tornering

      Lastenturnajaiset

      Barnens Tornering

Keskiaikanen ruoka; yrtit ja juurekset

Medeltida mat; örter och rotfrukt

KESKIAIKAPÄIVÄT 5.9.-6.9.2014 Kokkolan kauppatorilla ja Kirkonmäellä

Kuva, bild: Kristina Klingenberg

Perjantaina kauppatorilla saa mm. perehtyä branlee-tanssin saloihin.

På salutorget på fredag får man bl.a. bekanta sig med branlee-dansen.

Kuva, bild: Kristina Klingenberg

Keskiaikapäivillä naiset saattavat kohdata trubaduurin joka on taitava säveltämään ihastuttavia lauluja naisten ja neitosten kunniaksi.

På medeltida dagarna kan damerna råka på trubaduren som är skicklig på att komponera förtjusande sånger till damernas och jungfrurnas ära.

Kuva, bild: Kristina Klingenberg

Lauantain seminaarissa valotetaan yrttien merkitystä keskiajan ihmisen maailmankuvan rakentajina.

På lördagens seminarie belyser man örternas betydelse för uppbygganden av den medeltida mänskans värdsbild.

         Tervetuloa Keskiaikapäiville!

      Välkommen på medeltida dagarna! 

Kuva, bild: Kristina Klingenberg

*HUOM! Roosin talo ja Näyttelyhalli ovat poikkeuksellisesti suljettu la 6.9.2014 keskiaikapäivän takia!*

*OBS! Rooska gården och Utställningshallen är stängt på lö 6.9.2014 p.g.a. medeltida dagen!*

Turnajaiset

Värejä, liikettä, meteliä, ihmisiä… Hevoset korskuvat, ritarit huutavat, turnajaisväki hurraa. Värikkäät kilvet ja liput liikkuvat kentällä. Miekkojen sekä peitsien ryske on hirmuinen, ruoho ja turve pöllyävät…

Turnajaiset, keskiaikaiset sellaiset, ovat alkaneet. Ilonpitoa on ollut tarjolla keskiajan hengessä jo vuosia niin Kaarlelan kivikirkon kentällä kuin muuallakin maailmalla. Sen verran mukavaa juhlaväellä tuntuu olevan, ettei loppua ole näköpiirissä. Ja mikä ettei.

Nykyajan turnajaiset ovat keskiajan mallin mukaan taidon ja tekniikan esittelytilaisuuksia, muita kansanhuveja unohtamatta. Näytöksiä nämä turneet olivat jo keskiajallakin ja niiden kyljessä saatiin usein seurata taiturimaisia työesityksiä, käsityöläisten täyttämiä markkinapaikkoja sekä muuta juhlahumua.

 

Ritarit hevosineen ovat vaikuttava näky.

 

 

Rutonkantajasta tulenkantajaksi.

 

 

                                                         Tuli, leimaus ja taidonnäyte!



Kaupankäyntiä keskiajan tapaan.

 

             

             Miekkoja, peitsiä, kilpiä... lasten turnajaisten kalusto valmistumassa.

 

      Valmiina koitokseen...

      Museon turvaryhmä lähikamppailussa; "Sire, haastan teidät kaksintaisteluun!"

Turnajaiskentällä tavataan!

 

Keskiaikaterveisin Jouni, museon konservaattori.

 

 

Keskiaikapäivät Kokkolassa 5-6.9.2014. Perjantai kauppatori, lauantai Kaarlelan kirkonmäki.

"Mitä jäbä duunaa?"

Merja Passoja

Merja Passoja - Arkistoassistentti

1. Mitä sinä teet museolla?

Toimin arkistoassistenttina – Huolehdin toiminnan- ja historiallisesta arkistosta sekä valokuvista. Huolehdin Kaarlelan kotiseutumuseosta ja hoidan museon meriarkeologiaan liittyviä asioita.

Olen myös mukana näyttelyjen ja tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

2. Kenen kanssa teet yhteistyötä?

Museon sisällä teen kaikkien kanssa yhteistyötä erilaisissa projekteissa ja työtehtävissä. Teen yhteistyötä myös eri yhdistysten kanssa kuten ETT ja Karleby Hembygdsförening rf.

3. Mikä on hassuin tai mieleenpainuvin tapahtuma työssäsi?

Muistan hyvin kun Kokkolassa järjestettiin ensimmäiset Anders Chydenius – vapaakauppaseminaarit. Taisi olla vuosi 1994.  Silloin Kokkolaan tuli paljon arvovaltaisia vieraita mm. Mauno Koivisto ja Euroopan komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors. Minä olin yksi viidestä oppaasta. Naiset tutustuivat Kaarlelan kotiseutumuseoon. Vieraiden iltaohjelma oli Tankarin saaressa. Matkalla satamaan ja sieltä Tankariin kukin meistä oppaista oli kansallispuku päällä linja-autossa kertoen samalla Kokkolan kaupungista. Me oppaat menimme juhlavieraiden kanssa Tankariin hienolla laivalla. Illalla tämä palvelusväki palasi kotiin pikkuveneellä, kun vieraat jäivät vielä juhlimaan…

Museon järjestämät tapahtumat ovat hienoja kuten keskiaikapäivät, joka innoittaa koko vuoden. Joulumarkkinat, jotka olemme järjestäneet yli 20 kertaa, ovat jättäneet hyvän tunnelman. Ihmiset ovat aina hyvällä tuulella ja vaikka on tehnyt työtä, päivän päätteeksi on hyvä mieli ja joulunodotus voi alkaa.

4. Mitä sinä harrastat?

Minulla on kaksi koiraa, jotka tarvitsevat huolenpitoani. Harrastan uintia ja sukeltamista. Remontoin vanhaa omakotitaloani, teen puutarha- ja käsitöitä. Olen myös mukana järjestötoiminnassa ja minulla on erilaisia luottamistehtäviä.

Onko tällaista

Minulta joskus kysytään, että miksi olen töissä sellaisessa paikassa jossa en tienaa paljoa.

Museokaupassa on tanssinut tyttöjä häämekoissaan.

Vanha nainen on kertonut miten rakentaa keinun koivun oksaan.

Olen tehnyt havuista peiton lattialle.

Nähnyt kun ihmiset suutelevat edessäni.

Olen ollut hiljaa yli 300 vuotta vanhassa talossa ja kuunnellut.

Katsonut kun tanssijat tanssivat minulle ennen ketään muita.

Kertonut, että ne eivät ole oikeita eivätkä ne voi vahingoittaa sinua.

Halannut.

Toivonut voivani suudella.

Nähnyt ensimmäisenä sekä viimeisenä.

Kertonut kaikesta.

Pitänyt itselläni…

Ihmiset ovat antaneet minulle viinaa, halauksia, palautetta, salaisuuksiakin. Vain minulle.

 Koska eihän tällaista olekaan.

-Petri Aspvik, Vahtimestari-

DUETto - Tanssiesitys 3.8 Roosin talolla

DUETto

Eleni Pierides - Taneli Törmä

DUETto on teos symbioottisesta yhteydestä kahden ihmisen välillä. Teemaa kuitenkin käsitellään yli     vastakkaisten sukupuolien antamien rajojen. 

Lähtökohtana on ajatus siitä, että kaksi voi olla yhtä, kuten äiti ja lapsi. 

DUETto on fyysinen tutkimus symbioottisesta liikkeestä ja filosofinen tutkimus ykseydestä.

Kokkolalainen tanssitaiteilija Eleni Pierides ja Odensessa asuva tanssitaiteilija Taneli Törmä (LOCATION X) ovat heinäkuun ajan taiteilijaresidenssissä Maalahdessa. He työstävät uutta kokoillan teosta nimeltään DUETto Taidepaja Malaktassa. Vanhan meijerin tornitila on muuntautunut tanssijoille sopivaksi harjoitus- ja esitystilaksi.

DUETto on yhteistyö  Tanskan ja Suomen kulttuurikentillä. Projekti tuotetaan apurahoilla molemmista maista. Harjoituksia ja esityksiä pidetään niin Odensessa kuin Pohjanmaalla.

Symbioosin luomista voi tulla seuraamaan sunnuntaina 3.8 Roosin Talolle klo. 13:00. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

"Mitä jäbä duunaa?"

Erik Engberg

Erik Engberg - Forskningsamanuens

1. Vad gör du på museet?

Jag planerar, koordinerar och är med och förverkligar forskningsprojekt med historiska teman och dokumentering av nutiden samt andra samhällsaktuella projekt.

Jag deltar också i ETT:s verksamhet.

2. Vem samarbetar du med?

Förhoppningsvis med alla.

I förstahand med chefen och andra amanuenser.

Med samarbetspartner utanför museet. För tillfället pågår projektet “Borgarliv i Österbotten på 1700-1800-talet”, där vi samarbetar med folk från Brahestad, Seinäjoki och Jakobstad.

3. Berätta om något minnesvärt som hänt i ditt arbete.

Varje människomöte har potential att bli minnesvärd.

Dokumentationen av Rukkas textilfabrik, som vi besökte i maj förrän den lades ner var en minnesvärd händelse. Vi filmade, fotade och intervjuade Rukka fabrikens f.d. och nuvarande personal.

4.  Vad har du för fritidsaktivitet?

Sport i olika former. Naturliv som jakt och fiske. Sociala aktiviteter och livsfilosofi.

Eleonoran kampaus ja Tornion kirkon kattotiilet…

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei kyseisillä seikoilla voi olla minkäänlaista järkiperäistä yhteyttä keskenään. Miten lie? Pinnan alle siirryttäessä ja museon arkistojen tomua pöllyytellessä tulee ilmi ties minkämoisia yhteyksiä.

Olen vain voinut aavistella mitä salaisuuksia ulkosaaristomme karikot kätkevät. Niiden arvaamattomuuskin on tullut punnittua usein veneen pohjaa hipovien järjettömän kokoisten siirtolohkareiden katveessa.  Aurinkoisena kesäpäivänä leppeän merituulen puhallellessa hipiään voi olla kuitenkin vaikea kuvitella myrskyävää marraskuista merta vuonna 1722.

Iloinen paluumuutto kotiseudulle Tornioon Isovihan jälkimainingeissa sai karmean lopun aluksen haaksirikkoutuessa Kokkolan ja Pietarsaaren väliselle merialueelle. Alus sekä koko miehistö matkustajineen tuhoutui ja jäi vuosisadoiksi unholaan ahtojäiden runnoessa turmapaikkaa vuosi toisensa jälkeen.

2000-luvulla alkoi tapahtua. Paikalliset sukeltajat havaitsivat esineistöä karikon kupeilta ja vyyhti alkoi purkautua. Nostettua esineistöä saatiin museoomme tutkittavaksi sekä konservoitavaksi ja tarina sai yhä useampia käänteitä. Vanhoista kokoelmista löytyi 1970-luvulla luetteloitua esineistöä, joiden löytäjää haastattelemalla saimme lisätietoa hylyn olinpaikasta. Arkistotiedot avasivat reittejä yhä tarkempaan kuvaan tapahtumista. Samanaikaisesti aiheesta kuvattiin dokumenttia, jossa koko tarina avautuu…

 

Karun kaunis saaristomaisema kätkee salaisuuksia.

 

 

Löydetty esineistö kertoo tarinaa entisaikojen vauraudesta.

 

 

 
 




Kun Tornion raatihuoneen kattotiilet eivät koskaan saapuneet perille, katettiin rakennus puulla.    
Hylystä on löydetty myös muita rakennustarvikkeita, kuten ikkunalasia.

 

 

Hylyn järeämmät osat ovat säilyneet yllättävän hyvin. Varsinainen hylky paikannettiin   vasta vuonna 2013.

 
 

 

 

 

 

 

 

 

Meriarkeologinen huippulöytö; Ulrika Eleonoran profiili ja …kampaus!

 

 

 

 

 

 

 

Tarinaa riittää dokumentin kuvauksien viime metreille.

 

Olen tainnut aikaisemminkin todeta että museolla sattuu ja tapahtuu. No, tällaista tällä erää. Kesä jatkuu ja touhua piisaa. Käykäähän tervehtimässä Roosin talolla tai muuten vain katsomassa mitä uutta on vireillä ja esillä…

                                                                        Kesäterveisin Jouni Mustonen, museon konservaattori