Tarinoita pedagogiosta - koulunäyttelyä rakentamassa

Ensimmäiset muistikuvat pedagogiosta ovat hämäriä... puuta, vanhaa tavaraa, laivojen pienoismalleja, hyljetussareita. Tuo peruskoululaisen näkemys vuosikymmenien takaa on tuttu monelle kaupungin koulunpenkkejä kuluttaneelle opiskelijalle. Nyt näihin samaisiin penkkeihin voi ottaa tuntumaa ja verestää opinpolkuja vanhaan koulurakennukseen sijoittuvassa näyttelyssä.

Suomen tiettävästi vanhin ei-kirkollinen kaupunkirakennus valmistui vuonna 1696. Pitkään historiaan liittyy useita mielenkiintoisia tarinoita aina sen alkuvaiheista saakka. Pedagogion rakennusaikana kaikki valtakunnan julkiset rakennukset suunniteltiin Tukholman Intendenttivirastossa tai niitä suunnitteli silloinen yliarkkitehti. Tuolloin tässä tehtävässä toimi Nikodemus Tessin nuorempi ja hänen arvellaan hyväksyneen sekä vahvistaneen myös pedagogion piirustukset allekirjoituksellaan. Tessin tunnetaan myös Tukholman nykyisen kuninkaanlinnan suunnittelijana!

Uuden näyttelyn valmistelu tällaisen historian omaavaan rakennukseen on aina haaste koko museon henkilökunnalle. Aikataulut ovat tiukkoja ja työhön sisältyy monenlaisia työvaiheita, kuten tekstien suunnittelua, sopivien näyttelyesineiden etsimistä varastoista sekä niiden viimeistelyä näyttelykuntoon. Arvorakennus asettaa myös haasteita näyttelytekniikan suhteen. valot, äänet sekä muu tekniikka on sovitettava vanhaan ympäristöön, unohtamatta itse rakennuksen konservointinäkökulmaa. No tuossa on jo mainittuna joitakin museoammattilaisten eteen tulevia arjen iloja. Avajaispäivänä kaikki voivat jo huokaista helpotuksesta...



Näyttelystä löytyvä 1970-80 luvun koululaisen huone saa hymyn irtoamaan.

 

Näyttelytilojen vanhat rakenteet vaativat oman huomionsa.



 



Oikeilla konservointitoimilla selvitään taas 300 vuotta ilman ongelmia.




 



Käsittelyn jälkeinen ryhmittyminen kohti näyttelymatkaa.




 

Koulumestarin huoneen interiööri.




 



Tervetuloa koulumatkalle!




 

Koulumuistoja pedagogion yläkerrassa... Tartu liituun ja kirjoita!

          Koulunäyttelyterveisin
                                                      Jouni Mustonen, museon konservaattori.

Tilausta museojuridiikalle 

   Juristi Mikko Saarni                           Kuva: Sari Niemelä

Harva museomaailman ulkopuolinen henkilö tietää kuinka laajasti ja monipuolisesti museoissa asioita joudutaan pohtimaan. Museoiden vastuukenttään sisältyy mm. juridista harkintaa ja toimenpiteitä, vaikkakin ne usein jäävät muun arkisen toiminnan kuten näyttelyiden ja kokoelmatyön taustalle.

Kuitenkin juridiset toimenpiteet ovat toiminnan eettisyyden ja kestävyyden kannalta keskeisiä.  Näitä ovat mm. kokoelmaesineisiin tai aineistojen käyttöön liittyvät sopimukset, oikeudet tai velvoitteet.

Kuluvan talven aikana olemme K.H.Renlundin museossa – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseossa tarttuneet aihepiiriin aiempaa syvällisemmin ja lanseeranneet asiakokonaisuuden otsikoksi ”museojuridiikan”. Työyhteisömme haastajaksi sen pohdintaan olemme saaneet OTL Mikko Saarnin, joka on juristina tarttunut aiheeseen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Museojuridiikka

          Mikko, mitä sinä ymmärrät käsitteellä museojuridiikka?

          Museojuridiikassa on kyse lainsäädännöllisestä kokonaisuudesta, jota tarvitaan ja sovelletaan museoammatillisessa työssä. Näen tälle tiedolle selkeän tarpeen, sillä museojuridiikan kentällä voi tunnistaa sekä tutkimuksellisia aukkoja että käytännön työssä ilmeneviä tarpeita.

          Alalla näyttää olevan tarvetta keskustelulle. Sitä ilmensi mm. vuonna 2011 pidetyn muistiorganisaatioiden julkisuutta ja tietosuojaa käsitelleen seminaarin runsas osaan otto. 

          Oleellista on hahmottaa museotoimintaa koskevan lainsäädännön kokonaisuus. Se tarkoittaa ammattilaisten kykyä soveltaa työssään museojuridiikan kokonaisuuden kannalta oleellisinta lainsäädäntöä.   

          Onko kyse normaalista sopimus- ym. oikeudesta vai tunnistatko erityisalueita, joihin museoalan toimijoiden tulisi paneutua? 

 

          Museojuridiikka on mielestäni tässä työväline, joka voi auttaa hahmottamaan sääntökaaoksen kokonaisuutta. Siihen se tuottaa soveltamis- ja tulkintaohjeita sekä esimerkkejä suhteuttamalla lakeja ja periaatteita toisiinsa siten, ettei kukaan juutu pykäläviidakkoon. Ratkaisujen pohjalla tulee aina olla juridiset perusteet.

          Joissakin laeissa museolaitokselle on annettu erityisasema sen tehtäväkentän takia. Näin esim. tekijänoikeuslaissa haetaan tasapainoa tekijän oikeuksien ja yleisen edun suhteen sekä pyritään mm. määrittelemään orpoteosten asemaa ja käyttöä.

          Samoin pääsyä henkilöitä koskevaan aineistoon tulee punnita sekä julkisuuslainsäädännön että henkilötietolain kannalta. Oleellista on peilaaminen aineiston käyttötarkoitukseen. 

          Museolaitoksen tehtäväkenttä on mielestäni avain lainsäädännön soveltamisessa.

          Joissakin maissa on erityinen Museum Law tms., olisiko vastaavalle erityislainsäädännölle mielestäsi tarvetta Suomessa?

          USA:ssa ja Iso-Britanniassa oleva lainsäädäntö on puitelain kaltaista kuten Suomessa museolaki ja – asetus, joissa määritellään museoiden tehtävät ja annetaan siihen liittyviä säädöksiä. 

          Museojuridiikka on suomalaisessa keskustelussa uusi käsite, jolla tarkoitetaan lainsäädännöllistä kokonaisuutta ja sen soveltamisen ohjeistusta. Lähimpänä sitä on Italiassa käytävä vastaava keskustelu, joka sekin on varsin alkuvaiheessa. Diritto Museale on äskettäin muodostettu juridiikan haara, jolla tarkoitetaan tutkimusta museoiden säännöistä, hallinnasta ja toiminnasta.

          Museojuridiikan hallinta lienee nyt varsin kapeissa käsissä. Kuinka tarpeellisesta ymmärryksestä mielestäsi on kyse ajatellen museoammattilaisia laajana ammattikuntana? 

          Juristina minusta on tärkeää tarkastella olemassa olevaa lainsäädäntöä museon näkökulmasta ja pohtia millaista tarvetta on keskustelulle ja nykytilan arvioinnille. Järkevän keskustelun käyminen aiheesta vaikuttaa olevan tarpeellista.

          Minusta jo se, että aihe nousee esiin, kertoo museoammattilaisten halusta ymmärtää työn arjen lainsäädännöllistä ongelmakenttää syvemmin. Museojuridiikka voi tuoda jäsennystä tähän pohdintaan. Kyse on oikeuden alasta, jolle olisi tarpeen saada tunnustusta yhtenä yhteiskunnallisen toiminnan kenttänä.

Kristina Ahmas

museotoimenjohtaja