Siirry pääsisältöön

Tilausta museojuridiikalle 


   Juristi Mikko Saarni                           Kuva: Sari Niemelä

Harva museomaailman ulkopuolinen henkilö tietää kuinka laajasti ja monipuolisesti museoissa asioita joudutaan pohtimaan. Museoiden vastuukenttään sisältyy mm. juridista harkintaa ja toimenpiteitä, vaikkakin ne usein jäävät muun arkisen toiminnan kuten näyttelyiden ja kokoelmatyön taustalle.
Kuitenkin juridiset toimenpiteet ovat toiminnan eettisyyden ja kestävyyden kannalta keskeisiä.  Näitä ovat mm. kokoelmaesineisiin tai aineistojen käyttöön liittyvät sopimukset, oikeudet tai velvoitteet.
Kuluvan talven aikana olemme K.H.Renlundin museossa – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseossa tarttuneet aihepiiriin aiempaa syvällisemmin ja lanseeranneet asiakokonaisuuden otsikoksi ”museojuridiikan”. Työyhteisömme haastajaksi sen pohdintaan olemme saaneet OTL Mikko Saarnin, joka on juristina tarttunut aiheeseen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Museojuridiikka

          Mikko, mitä sinä ymmärrät käsitteellä museojuridiikka?

          Museojuridiikassa on kyse lainsäädännöllisestä kokonaisuudesta, jota tarvitaan ja sovelletaan museoammatillisessa työssä. Näen tälle tiedolle selkeän tarpeen, sillä museojuridiikan kentällä voi tunnistaa sekä tutkimuksellisia aukkoja että käytännön työssä ilmeneviä tarpeita.
          Alalla näyttää olevan tarvetta keskustelulle. Sitä ilmensi mm. vuonna 2011 pidetyn muistiorganisaatioiden julkisuutta ja tietosuojaa käsitelleen seminaarin runsas osaan otto. 
          Oleellista on hahmottaa museotoimintaa koskevan lainsäädännön kokonaisuus. Se tarkoittaa ammattilaisten kykyä soveltaa työssään museojuridiikan kokonaisuuden kannalta oleellisinta lainsäädäntöä.   

          Onko kyse normaalista sopimus- ym. oikeudesta vai tunnistatko erityisalueita, joihin museoalan toimijoiden tulisi paneutua? 
 
          Museojuridiikka on mielestäni tässä työväline, joka voi auttaa hahmottamaan sääntökaaoksen kokonaisuutta. Siihen se tuottaa soveltamis- ja tulkintaohjeita sekä esimerkkejä suhteuttamalla lakeja ja periaatteita toisiinsa siten, ettei kukaan juutu pykäläviidakkoon. Ratkaisujen pohjalla tulee aina olla juridiset perusteet.
          Joissakin laeissa museolaitokselle on annettu erityisasema sen tehtäväkentän takia. Näin esim. tekijänoikeuslaissa haetaan tasapainoa tekijän oikeuksien ja yleisen edun suhteen sekä pyritään mm. määrittelemään orpoteosten asemaa ja käyttöä.
          Samoin pääsyä henkilöitä koskevaan aineistoon tulee punnita sekä julkisuuslainsäädännön että henkilötietolain kannalta. Oleellista on peilaaminen aineiston käyttötarkoitukseen. 
          Museolaitoksen tehtäväkenttä on mielestäni avain lainsäädännön soveltamisessa.

          Joissakin maissa on erityinen Museum Law tms., olisiko vastaavalle erityislainsäädännölle mielestäsi tarvetta Suomessa?

          USA:ssa ja Iso-Britanniassa oleva lainsäädäntö on puitelain kaltaista kuten Suomessa museolaki ja – asetus, joissa määritellään museoiden tehtävät ja annetaan siihen liittyviä säädöksiä. 
          Museojuridiikka on suomalaisessa keskustelussa uusi käsite, jolla tarkoitetaan lainsäädännöllistä kokonaisuutta ja sen soveltamisen ohjeistusta. Lähimpänä sitä on Italiassa käytävä vastaava keskustelu, joka sekin on varsin alkuvaiheessa. Diritto Museale on äskettäin muodostettu juridiikan haara, jolla tarkoitetaan tutkimusta museoiden säännöistä, hallinnasta ja toiminnasta.


          Museojuridiikan hallinta lienee nyt varsin kapeissa käsissä. Kuinka tarpeellisesta ymmärryksestä mielestäsi on kyse ajatellen museoammattilaisia laajana ammattikuntana? 

          Juristina minusta on tärkeää tarkastella olemassa olevaa lainsäädäntöä museon näkökulmasta ja pohtia millaista tarvetta on keskustelulle ja nykytilan arvioinnille. Järkevän keskustelun käyminen aiheesta vaikuttaa olevan tarpeellista.
          Minusta jo se, että aihe nousee esiin, kertoo museoammattilaisten halusta ymmärtää työn arjen lainsäädännöllistä ongelmakenttää syvemmin. Museojuridiikka voi tuoda jäsennystä tähän pohdintaan. Kyse on oikeuden alasta, jolle olisi tarpeen saada tunnustusta yhtenä yhteiskunnallisen toiminnan kenttänä.

Kristina Ahmas

museotoimenjohtaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaa

Jackson Haines - Kaunoluistelun isä Kokkolassa 1800-luvulla

  Jackson Haines. Kuva: Suomen Kansallismuseo Saavuin kesäksi museoharjoitteluun Kokkolaan, joka oli itselleni ennestään täysin vieras kaupunki. Kesä kului siten harjoittelun ohessa uuteen kaupunkiin ja sen historiaan tutustuen. Yli 400 vuoden ikäisen Kokkolan kadut ovat nähneet monenlaisia kulkijoita. Monen juuret ovat olleet tiukasti kaupungin maaperässä usean sukupolven ajan. Toiset ovat puolestaan viettäneet kaupungissa vain murto-osan elämästään, mutta tästä huolimatta he jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin. Yksi tällainen henkilö on kaunoluistelun isäksi tituleerattu, New Yorkista kotoisin ollut Jackson Haines (1838-1875), joka matkasi vuonna 1864 Atlantin yli esiintyäkseen Euroopassa. Yli 10 vuoden ajan Haines hurmasi yleisöä ympäri Euroopan suurkaupunkeja. New Yorkin katuojien jäillä lapsena luistelemaan oppinut hedelmäkauppiaan poika luisteli muun muassa Ruotsin silloisen kuninkaan Kaarle XV:n, Preussin kuningas Vilhelm I:n ja Venäjän tsaariperheen suosioon. Hainesin kuuluisuu