Meidän museo -hankkeen vuoden 2017 kuulumiset

Vuoden 2017 aikana hankkeessa on jatkettu työtä Keski-Pohjanmaan paikallismuseotoiminnan kehittämiseksi. Tärkeimpiä kehittämiskohteita ovat olleet toiminnan näkyvyyden tukeminen sekä uusien kävijäryhmien saavuttaminen. Keskeisenä kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, joita on innostettu tutustumaan oman paikkakunnan kulttuuriperintöön sekä paikallishistoriaan kokemuksellisesti. Tätä tavoitetta tukemaan toteutettiin Keskipohjalainen museopassi, jonka tavoitteena oli houkutella paikkakuntalaisia vierailemaan paikallismuseoissa kesäkaudella 2017. Museopasseja painettiin 5000 kappaletta ja niitä jaettiin alueen paikallismuseoiden lisäksi kuntien ja kaupunkien matkailupalveluissa, kunnantaloilla, aluetoimistoissa ja kirjastoissa. Hankkeessa toteutettiin myös museopassissa seikkaileva maskotti Vaatermoukka. Tavoitteena on, että museopassi innostaa museovierailuihin myös kesällä 2018.

Suomi 100 -juhlavuonna paikallismuseot osallistuivat Kotiseutuliiton Yksi esine, tuhat tarinaa Suomi 100 -haasteeseen. Hankkeessa kartoitettiin paikkakunta- ja museokohtaisia kotiseutuun liittyviä esineitä sekä niihin linkittyviä tarinoita. Kootut tarinat tuotettiin Itsenäisyyden heijastumia—Tuhat tarinaa Keski-Pohjanmaalta –diginäyttelyksi. Lisäksi yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa jokaiseen museopassikohteena toimivaan paikallismuseoon toteutettiin esinetarinajuliste verkkonäyttelymateriaalin pohjalta. Diginäyttelyä pääset katsomaan täältä: https://itsenaisyydenheijastumia.com/

Kuva: Häkkilän museon uudistettu näyttely

Osana hankkeen ITE-taiteen kokonaisuutta toteutettiin kesäkaudella ITE-taidenäyttelyt kolmeen kotiseutumuseoon Lohtajalle, Perhoon ja Lestijärvelle. Museoissa esillä olevat teokset kuuluvat Kokkolan ITE-museon / Maaseudun Sivistysliiton ITE-taiteen kokoelmaan. Lohtajalla nähtiin Viljo Luokkasen pelimanniaiheisia puuveistoksia sekä Jukka Säntin herkkiä joutsenaiheita. Lestijärvellä esillä oli Martti Hömpin perinteisiä käsityötaitoja esitteleviä teoksia. Perhon kotiseutumuseon kesänäyttely koostui Jorma Pihlin ja Timo Peltosen luontoaiheisista pienveistoksista. 

Kuva: Talvisia tunnelmia Mäkiraonmäen museokeskukselta

Museoissa järjestettiin vuoden aikana monia yleisötapahtumia. Heinäkuussa 2017 Kraatarilla toteutettiin tanssitaiteilijakoreografi Jenny Larsonin performanssiesitys Unlived Lives. Performanssin toteuttamiseen osallistuivat Pekka Kivelä, Jenny Larson sekä Katherine Quinones. Hankkeen sisältöjä esiteltiin Suomi 100 -teemaan liittyen Käsityötaito elää keskipohjalaisissa esinetarinoissa -yleisötapahtumassa osana K.H. Renlundin museon Koko Suomi kiittää -tapahtumasarjaa.

Hankkeen kouluyhteistyön puitteissa Kaustisella hyödynnettiin hevosaiheista teemakokonaisuutta lukuvuoden opetuksessa. Kouluvuoden lopuksi kolmannen ja neljännen luokan oppilaat vierailivat Halsuan kotiseutumuseossa. Kouluvuoden aikana syntyneistä hevosaiheisista oppilastöistä toteutettiin näyttely Kaustisen kotiseutumuseolle. Halsualla kouluyhteistyötä tehtiin Halsuan yhtenäiskoulun neljännen luokan kanssa teemalla kotiseutu. Kotiseututeemaa käsiteltiin yhden viikon kestävänä monialaisena oppimiskokonaisuutena tammikuussa 2017. Kotiseutuviikon aikana oppilaat tutustuivat kotikuntansa historiaan, palveluihin ja toimijoihin. Oppilaille järjestettiin rekiajelutapahtuma hevosperinneharrastaja Jarmo Korkeaniemen hevostilalla. Kouluyhteistyö jatkui keväällä, jolloin yhteistyössä Halsuan 4H -yhdistyksen kanssa toteutettiin oppilastyönäyttely Halsuan kotiseutumuseolle. Oppilastyönäyttelyn avajaisia vietettiin museon kesän avauksen yhteydessä. Syksyllä hankkeen kouluyhteistyötä toteutettiin Lastenkulttuurisäätiö Barkin, Lohtajan kotiseutuyhdistyksen sekä K.H. Renlundin museon kanssa. Yhteistyössä järjestettiin aikamatka Lohtajan koulun 7-9-luokkalaisille Lohtajan kotiseutumuseossa. Aikamatkan teemana oli Lohtaja vuonna 1921.

Syksyllä hankkeessa oli edessä projektikoordinaattorin vaihdos Anna Kouhian siirryttyä käsityönopetustehtäviin. Syyskuusta alkaen uutena projektikoordinaattorina on toiminut Essi Manner.

Kiitos kaikille aktiivisille paikallismuseotyössä toimiville sekä muille yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta. Otetaan vuosi 2018 vastaan yhtä innokkaasti ja työskennellään ilolla keskipohjalaisen kulttuuriperinnön parissa! 

Osallistu Meidän museo -hankkeen jouluiseen kuvakisaan Instagramissa!

Seuraa Meidän museo -hanketta (@meidanmuseo), ota kuva rakkaimmasta jouluperinteestäsi, merkitse se #meidanmuseojoulu ja olet mukana kilpailussa! Rakkain jouluperinne voi olla vaikkapa joulukoriste, herkullinen ruoka tai erityinen hetki. Kilpailuun voit osallistua koko joulukuun ajan. Kilpailuraati palkitsee parhaan kuvan tammikuussa.

Mukavaa joulunodotusta! 

JOS SEINÄT OSAISIVAT PUHUA, NIIN MITÄ NE KERTOISIVAT?

Tällaista kysymystä on pohdittu viime viikkojen ajan Lassanderin talossa. Mäntykankaan koulun museoprojektissa päästettiin mielikuvitus valoilleen ja seinätkin saivat puheenvuoron. Projektiin osallistui koko koulu, luokka kerrallaan. Vierailulla tutustuttiin aluksi vuonna 1748 rakennetun talon historiaan ja siellä asuneisiin henkilöihin. Sitten oppilaat saivat parin kanssa valita jonkun talon huoneista ja miettiä millainen tarina huoneeseen voisi liittyä? keitä huoneessa asui? mitä siellä tehtiin? mitä huoneessa on saattanut tapahtua? mitä huoneen seinät kertoisivat, jos ne osaisivat puhua? Tyyli oli vapaa, joten tapahtumassa syntyikin mm. kummitusjuttuja, jännityskertomuksia, faktaa ja komediaa niin perinteisellä tyylillä kuin ipadin avulla työskennellen. Henkilönnimiä tarinoihin napattiin usein Lassanderin talolla esillä olevasta talon asukasluettelosta. Seuraavassa pari tarinaa lasten kirjoittamana: 

Naisten huoneen kummitus vuonna 1777

Anna oli kutsunut ystävään naisten huoneeseen. Annan mies Eric pelasi korttia ystäviensä kanssa miesten huoneessa. Yhtä äkkiä naiset kuulivat rapinaa ja kimeitä ääniä. ”Se on kummitus!” Anna ja naiset kiljuivat. ”Mitä nyt?” Eric hätääntyi ja kiiruhti huoneeseen. ”Lautojen alla on kummitus”, naiset selvensivät. Eric nosti lautaa ja sanoi ”ei täällä mitään ole”, ja laski laudan.

Ilta sujui hyvin, kunnes he kuulivat taas outoja ääniä. ”Se kummitus tuli taas” naiset huusivat. Eric nosti pienen liinan otuksen päältä ja tokaisi: ”Sehän on vain hiiri”. ”Huh” naiset helpottuivat.

Tarinan kirjoittivat Iida ja Minessa.

Sadepäivä

Eräänä sateisena aamuna Maria Lovisa Ahla oli tekemässä puuroa perheellensä. Peter Alexander Ahla tuli alakertaan ja huomasi hyvän tuoksun tulevan keittiöstä. Maria teki viimeisen silauksen puuroon ja huusi tyttärensä Emilia Ahlan syömään. Koko perhe söi maukkaan puuron aamupalaksi.

Henrik Lassander koputti Ahlojen oveen. Henrik tuli palauttamaan eilen lainaamansa jauhot. Sitten Ahlan perhe ja Henrik jäivät juttelemaan sateisen päivän loppuun asti.

Tarinan kirjoittivat Roosa ja Alli.

KIVIKAUTTA ETSIMÄSSÄ – OSA 2

Teksti: Lauri Skantsi

Kuvat:  Marcus Riska

Viime vuonna kirjoitin tähän samaan blogiin jutun arkeologisista kaivauksista kivikautisella asuinpaikalla Kälviän Miekkakaaroilla. Löydöt mielenkiintoisia, porukka innostunutta ja paikkakin mukavasti hietakankaalla järven rannassa. Niinpä päätimme jatkaa tutkimuksia tänäkin vuonna laajentaen kaivausaluetta samassa asumuspainanteessa. Kaivaukset toteutettiin taas yhteistyössä museomme ja Kokkolan seudun opiston kanssa osana arkeologian kurssin ohjelmaa. Tänä vuonna uutta oli se, että kokeilimme arkeologisia kaivauksia myös koululaisten kanssa yhden koulupäivän ajan. Kaivauksiin osallistui kuuden oppilaan reipas ryhmä Kiviniityn koulusta. Nuoret työskentelivät innokkaasti kaivauksilla ja löysivät mm. kvartsi-iskoksia ja -esineitä sekä palaneita luunkappaleita.

Kuva 1. Asumuspainanteen sisäpuolelle mitattiin 

seitsemästä neliömetrin kokoisesta ruudusta koostuva 

kaivausalue, joka kaivettiin 5 cm tasoissa. Koululaisten 

kanssa kaivausaluetta laajennettiin vielä kahdella ruudulla.

Kuva 2. Evästauot ovat yhtä tärkeitä kuin itse
 kaivaminenkin. Kuvassa Ari Luomala ja Eero Huhtala.

Tänä vuonna asumuksen pohjoisosasta löytyi lisää saviastian paloja, jotka kuuluvat neoliittiseen Pöljän tyypin keramiikkatyyliin (n. 3200-2500 eKr). Nimestään huolimatta kyse on teknisesti korkeatasoisesta keramiikasta. Asbestikuidun avulla astioista voitiin tehdä isoja, kestäviä ja ohutseinäisiä. Tätä keramiikkatyyliä esiintyy enimmäkseen Itä-ja Pohjois-Suomessa, mutta myös Pohjanmaan kivikautisella rannikkoalueella. Miekkakaaroilta tunnetaan yli 100 kivikautista asumuspainannetta, mutta kaikki niistä eivät olleet samaan aikaan asuttuina, vaan asuinpaikka on ollut ilmeisesti käytössä pitkään, ehkä useamman vuosisadan ajan. 

Kuva 3. Isoja saviastian paloja tulee esiin hiekasta.

Kuva 4. Löytämisen iloa!
Kuvassa Anna-Maija Sipilä, Kyösti Orava ja Asta Smedman.

Asutus alkoi todennäköisesti siinä vaiheessa, kun asuinpaikka sijaitsi mereen pistävässä niemekkeessä Miekkajärven muodostaman merenlahden rannalla. Tällöin alue muistutti maisemaltaan tämän päivän Lohtajan Vattajaa tai Kalajoen hiekkasärkkiä hiekkaharjanteineen ja merenrantamaisemineen. Ilmasto oli tuolloin huomattavasti nykyistä lämpimämpi ja metsissä kasvoi täälläkin jaloja lehtipuita, kuten tammea, pyökkiä ja jalavaa.

Kuva 5. Kaivausporukkaa. Kuvassa vasemmalta
Ivar Sundqvist, Ari Luomala, Sari Kinnunen, Harri Välikangas,
Antti Kyyrö, Marianne Kaustinen, Sauli Luomala, Kyösti Orava, Eero Huhtala,
Eila Saranpää ja Anna-Maija Sipilä. Kuvasta puuttuu Hannu Pikkarainen ja Asta Smedman.

Oletan, että tutkimamme asumuspainanne edustaa Miekkakaarojen neoliittisen asutuksen loppuvaihetta. Pöljän keraamisena aikana merenranta oli jo vetäytynyt kauemmaksi ja asuinpaikka sijaitsi Miekkajärven rannalla, joka oli jo nopean maankohoamisen myötä kuroutunut kluuviksi tai fladaksi. Tähän kysymykseen saamme ehkä vastauksia, sillä tänä vuonna löysimme jonkin verran palanutta luuta, josta on mahdollista saada tarkempi ajoitus asuinpaikalle. Palaneesta luusta on mahdollista teettää myös osteologinen analyysi eli määrittää mistä lajista tai lajeista luut ovat peräisin. Näin saamme tietoa ajoituksen lisäksi myös asukkaiden ravinnosta ja toimeentulosta. Ajoitukseen ja osteologiseen analyysiin haemme ulkopuolista rahoitusta.

Kuva 6. Reunapala suuresta saviastiasta. Pöljän keramiikalle
tyypilliseen tapaan astian reunus on käännetty noin tuuman
leveydeltä sisäänpäin. Reunuksen päällä erottuu sahalaitakoristelua
ja reunuksen sivussa pystyviivapareista koostuvaa koristelua.
Astian pinta on koristeltu vaakasuorilla urilla mahdollisesti
 hammastetun lastan avulla.

Kuva 7. Kappale palanutta luuta ja kvartsista valmistettu kaavinterä.

 Viime vuoden kaivauksissa asumuksen pohjoisosasta löytyi nyrkinkokoisista palaneista kivistä koostunut rakenne. Tänä vuonna löysimme asumuksen eteläosasta toisen saman tyyppisen rakenteen reunaa. Hiiltä ja nokea ei kummastakaan rakenteesta löytynyt, joten kivet on todennäköisesti lämmitetty asumuksen ulkopuolella ja tuotu sitten sisälle. Tällaisia lämmitysratkaisuja on todettu muistakin kivikautisista asumuksista. Vaikuttaa siis siltä, että kummassakin päädyssä asumusta on ollut liesikiveys ruuan laittoa ja/tai asumuksen lämmitystä varten. Mahdollisesti kyseessä on ehkä ollut kahden perheen asumus.   

   

Kuva 8. Lidarkartta Miekkakaarojen kivikauden kylästä.
Asumuspainanteet on merkitty karttaan sinisellä.
Tutkimuskohteenamme ollut asumuspainanne näkyy kartassa eteläisimpänä.
Lähde: Hans-Peter Schulz: Pohjanmaan länsiosa, kulttuuriperintöinventointi 2012. 

MEIDÄN MUSEO -HANKKEESSA UUSI KOORDINAATTORI

K.H.Renlundin museon koordinoima Meidän museo –hanke jatkaa työtä keskipohjalaisten paikallismuseoiden kehittämiseksi uuden projektikoordinaattorin voimin. Hankkeen projektikoordinaattorina aloitti 1.9.2017 alkaen FM Essi Manner.

Essi Manner on valmistunut Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta pääaineenaan kulttuuriperinnön tutkimus. Aikaisemmin hän on työskennellyt museoiden parissa muun muassa Loimaan taidemuseossa sekä Orimattilan taidemuseossa.

UUDEN KOORDINAATTORIN TERVEISET:

On hienoa tulla mukaan jatkamaan työtä keskipohjalaisen paikalliskulttuurin parissa. Hankkeessa minua kiinnostaa monipuolinen ja elävä keskipohjalainen perinne, jota pyrin tuomaan edelleen näkyväksi hankkeen puitteissa. Tärkeää on saada kuuluviin alueella asuvien ihmisten ääni ja tieto omasta kulttuuriperinnöstä. Pääpaino tulevan syksyn aikana tuleekin olemaan yleisötapahtumien järjestämisessä.

 Pirityiset ry:n ja Rieska-Leader ry:n rahoittaman Meidän museo -hankkeen tavoitteena on kehittää keskipohjalaisia paikallismuseoita sekä nostaa museoiden profiilia ja näkyvyyttä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna. Hankkeen aikana toteutetaan erilaisia alueellista yhteenkuuluvuutta, toimijuutta ja osaamista tukevia tapahtumia, jotka pyrkivät vankistamaan kokemuksia keskipohjalaisen kotiseutukulttuurin merkityksellisyydestä. Meidän museo -hanke jatkuu alkuvuoteen 2018 asti.

Meidän museo -hankkeen projektikoordinaattori vaihtui 1.9.2017. Anna Kouhian (vas.) tilalla hanketta jatkaa Essi Manner.

VALLIT TULI KUNTOON PIKIRUUKISSA

Ennen

Pikiruukissa oli lauantaina tekemisen meininki kun joukko paikallishistoriasta kiinnostuneita talkoolaisia ahkeroi viikatteiden, trimmereiden, oksasaksien ja haravoiden kanssa. Kysymys ei ollut mistään tavanomaisista pihatöistä, vaan historiallisesti mittaamattoman arvokkaiden Kriminsodan aikaisten (v. 1854) tykkipatterien hoidosta ja puhdistuksesta. 

Työt alkaa

Talkooporukka

Järjestimme nimittäin lauantaina kaikille avoimen muinaisjäännösten hoitotapahtuman yhteistyössä Museoviraston kanssa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kunniaksi. Tavoitteena oli osallistaa ihmisiä yhteisen kulttuuriperintömme hoitoon talkoovoimin. Museoväellä ja kaupungillakaan kun ei juuri ole resursseja tähän tärkeään työhön. 

Työn touhussa

Valitettavasti Museoviraston edustaja intendentti ja muinaisjäännösten hoidon asiantuntija Satu Mikkonen-Hirvonen ei päässyt mukaan, mutta saimme häneltä erittäin hyvät ohjeistukset työhön sekä Museoviraston terveiset, jotka välitimme talkooporukalle tapahtuman aluksi. Museolta mukana olivat Pirkko, Marcus ja Lauri.

Jälkeen

Oli hämmästyttävää nähdä kuinka erinomaista jälkeä osaava ja ahkera talkooporukka sai aikaan, ja vieläpä varsin nopeasti. Tykkipattereiden päältä ja niiden lähiympäristöstä leikattiin heinät ja puskat pois ja tykkipattereista kertovia opaskylttejä puhdistettiin. Tämä oli ensimmäinen museomme järjestämä muinaisjäännösten hoitotapahtuma, mutta ei varmastikaan viimeinen. Sen verran myönteiset kokemukset tapahtuma meille antoi, joskin myös oppia seuraavaa kertaa varten. Lisäksi hoitoa kaipaavia muinaisjäännöskohteita on Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla jonoksi asti.

Museon puolesta haluamme esittää suuret kiitokset kaikille osallistujille sekä intendentti Satu Mikkonen-Hirvoselle ja Kokkolan kaupungin puutarhaosastolle ja työpäällikkö Terho Lindbergille, joka lainasi meille työvälineet!

Koe elämyksellinen museokesä Keski-Pohjanmaalla!

K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseossa käynnistyi kesällä 2016 Meidän museo -hanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää keskipohjalaisia paikallismuseoita sekä nostaa museoiden profiilia ja näkyvyyttä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna. Lapset, nuoret ja lapsiperheet ovat hankkeen tärkeä kohderyhmä. Heidän tavoittamisekseen hankkeessa toteutetaan tulevan kesän aikana Keskipohjalainen museopassi, joka innostaa tutkimaan alueen paikallishistoriaa leikin ja elämyksellisyyden varjolla kuudessatoista museo- ja kulttuuriperintökohteessa. Passissa lasten ja lastenmielisten oppaana seikkailee ystävällinen museokaveri Vaatermoukka, jonka eväiksi kerätään tarroja alueen paikallismuseoista. Kesän lopulla passin palauttamalla voi osallistua palkintojen arvontaan.



Keskipohjalaisessa museopassissa seikkailee ystävällinen museo-otus, Vaatermoukka.
Ilmaisen passin voi noutaa mistä tahansa alueen paikallismuseosta kesäkuun alusta lähtien.

Itsenäisyyden juhlavuonna paikallishistorian merkitys osana maamme historiaa korostuu. Yksi hankkeen tavoitteista onkin lisätä ihmisten osallisuutta kulttuuriperinnön vaalimiseen elämyksellisyyden, kokemuksellisuuden ja tarinallisuuden kautta. Hankkeen aikana maakunnan alueelta on tallennettu 24 museokohtaista esinetarinaa, jotka on koottu Itsenäisyyden heijastumia – tuhat tarinaa Keski-Pohjanmaalta -verkkonäyttelyksi. Tarinat esittelevät muun muassa alueen kouluhistoriaa, populaarikulttuuria, musiikillista perintöä, maatalouskulttuurin murroksia sekä liikkumisen ja merenkulun historiaa.

Erityisesti lapsille ja lapsenmielisille paikallismuseoiden kesäkausi tarjoaa monenlaisia elämyksiä, sillä museot voivat parhaimmillaan toimia myös etsimisen, löytämisen ja leikin paikkoja. Meidän museo -hanke pyrkiikin avaamaan museoihin uudenlaisia näkökulma ja korostaa, kuinka paikallismuseoissa on mahdollista kurkistella, katsella ja kohdata, aistia elettyä elämää, innostua ja yllättyä. Osassa museoista esineisiin voi tutustua myös käsin koskettamalla ja kokeilemalla. Lisäksi museot ovat viehättäviä kesänviettokohteita ja tarjoavat suojaisia sopukoita vaikka eväiden syöntiin.


Paikallismuseoiden kesäkausi tarjoaa lapsille ja lapsiperheille paljon nähtävää ja koettavaa.
Lasten museokesä 2017 -video innostaa kurkistamaan paikallismuseoihin.

Alusta asti Meidän museo -hanke on pyrkinyt myös edistämään kulttuurisesti kestävää kasvua sekä juurtumista maakuntaan kouluyhteistyön kautta. Museoiden ja koulujen yhteistyö tukee uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiölähtöistä oppimista. Hankkeen aikana koulujen ja paikallismuseoiden yhteistyöprojekteja on toteutettu Halsualla ja Kaustisella. Molemmissa kunnissa alakoululaiset ovat vierailleet paikkakunnan museossa ja jatkaneet kotiseututeeman parissa eri oppiaineiden parissa. Yhteistyö on tuottanut paikallismuseoihin kotiseututeemasta ammentavat oppilastyönäyttelyt Halsuan ja Kaustisen kotiseutumuseoihin. Syksyn aikana kouluyhteistyön on tarkoitus laajeta Lohtajalle ja Kälviälle Suomen satavuotisjuhlavuoden teemasisältöihin liittyen.

Koululaisten toteuttamat kesänäyttelyt ovat esillä Halsuan ja Kaustisen kotiseutumuseoissa kesäkaudella 2017.
Kuva Halsuan museosta.

Meidän museo -hanke on K.H.Renlundin museon koordinoima keskipohjalaisten museoiden kehittämishanke (2016–2018). Hanketta rahoittavat Pirityiset ry ja Rieska-Leader ry.

Koululaiset Itämeren aarteiden jäljillä

Roosin talon alasalissa esillä oleva Dreaming of the sea näyttely tarjoaa upeita näkymiä eri puolilta Itämerta niin pinnan alta kuin päältäkin. Näyttelyn yhteydessä toteutettava Itämeren aarteet -tapahtuma on  inspiroinut Kokkolan koululaisia tutkimaan Itämerta niin historian, biologian, taiteen kuin luonnonsuojelunkin näkökulmasta. Tähän mennessä tapahtumaan on osallistunut parikymmentä luokkaa ja tapahtuma jatkuu hiihtoloman jälkeen.

Näyttelyssä on kolme erityyppistä reittiä oppilaiden iän mukaan. Reiteillä on toiminnallisia rasteja, joissa on ratkaistavana erilaisia tehtäviä ja arvoituksia. Rasteilla tunnistetaan mm. Itämeren kaloja ja merinisäkkäitä, lastataan laiva, tehdään Itämeri sanaristikko, kootaan meriaiheista palapeliä, ratkaistaan merimiesten koodiviestejä ja tutkitaan haaksirikkoutuneen laivan meriarkeologisia hylkylöytöjä. Pienemmät oppilaat etsivät erilaisia asioita näyttelyssä olevista valokuvista.

Kun reitti on suoritettu, saavat oppilaat vihjeitä, jotka johdattavat Itämeren aarteen jäljille. Aarteet ovat videoita, jotka aukeavat näyttelyyn piilotettujen QR-koodien takaa. Aarteet ovat tietysti erilaisia riippuen siitä onko näkökulma arkeologin tai vaikkapa eläintieteilijänJ

Kuvissa oppilaita Mäntykankaan ja Hollihaan kouluilta.

Rekiretkelle ja digikuvaamaan!

Meidän museo -hanke kannustaa ilmiöpohjaiseen oppimiseen paikallismuseoissa

Ilmiöpohjaista oppimista ja oppiainerajoja rikkovaa yhteistyötä korostava uusi opetussuunnitelma on tuonut muutoksia koulutyön arkeen monessa Suomen koulussa. Kouluille uusi opetussuunnitelma tarjoaa mahdollisuuksia tutkivien ja taidelähtöisten opetusmenetelmien hyödyntämiseen entistä laajemmin osana koulutyötä.

Keski-Pohjanmaalla ilmiöpohjaista oppimista on lähdetty toteuttamaan yhteistyössä K.H.Renlundin museon koordinoiman Meidän museo -hankkeen innoittamana. Hankkeen tavoitteena on kehittää alueellista paikallismuseotoimintaa sekä lisätä kuntalaisten osuutta kulttuuriperinnön vaalimiseen. Hankkeessa toteutetaan erilaisia alueellista yhteenkuuluvuutta ja toimijuutta tukevia tapahtumia, jotka pyrkivät nostamaan paikallismuseoiden näkyvyyttä ja roolia paikallisten ihmisten arjessa.

Yksi Meidän museo -hankkeen tavoitteista on aktivoida maakunnan paikallismuseo- ja kulttuuriperintötoimijoita toteuttamaan uuden opetussuunnitelman mukaista kulttuuriperintökasvatusta sekä edistää kulttuurista sensitiivisyyttä sekä monikulttuurisuuden ymmärrystä kulttuuriperintökasvatuksen avulla. Lukuvuoden aikana museoiden ja koulujen yhteistyö on käynnistynyt hankkeen piirissä Kaustisella ja Halsualla.

Yhteistyöprojektissa koulujen oppilaat toteuttavat erilaisia tutkivaa oppimista hyödyntäviä kokonaisuuksia koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä. Oppimisprojektien kautta he osallistuvat kotipaikkakuntansa paikallismuseoiden näyttelysisältöjen suunnitteluun ja toteutukseen.

                                            

Kaustisella koulun ja museon yhteistyön pohjalta on tarkoitus rakentaa lukuvuoden aikana kotiseutumuseoon näyttelykokonaisuus yhdessä oppilaiden kanssa. Näyttelyn teema liittyy museon kesällä vastaanottamaan esinelahjoitukseen – hevosen länkikokonaisuuteen, jonka ympärille kouluyhteistyönä toteutettavan teemanäyttelyn on tarkoitus rakentua.

Kaustisella museoyhteistyötä lähdettiin toteuttamaan uuden opetussuunnitelman mukaisena ilmiöpohjaisena oppimiskokonaisuutena. Alakoulun oppilaat vierailivat Kaustisen kotiseutumuseossa syyslukukauden alussa. Vierailun aikana museoesineitä tutkittiin kirjoittamalla, piirtämällä ja valokuvaten, ja myöhemmin oppilaiden museovierailun aikana dokumentoimaa aineistoa on hyödynnetty osana eri oppiaineiden opetusta.

Halsualla koulun nelosluokkalaisten lukuvuoden teema liittyy niin ikään kotiseutuun. Lokakuun alussa koukun neljännen luokan oppilaat vierailivat Halsuan kotiseutumuseossa valtakunnallisen Mennään museoon -teemaviikon toteutukseen liittyen. Käyntinsä aikana oppilaat valokuvasivat museon rakennuksia ja esineitä tableteilla ja kännyköillä. Myöhemmin kotiseututeemaan liittyvää työskentelyä jatkettiin muun muassa kuvaamataidon tunnilla, jossa oppilaat toteuttivat valokuvaamiensa rakennus- ja esinekuvien pohjalta maisemapiirroksia, maalauksia ja vaakunoita.

Halsualla monialaista kotiseututeemaa on toteutettu painotetusti tammikuun lopun teemaviikolla, jolloin kotiseutuun liittyviä teemoja käsiteltiin monen eri oppiaineen tunnilla: musiikin tunnilla kansanmusiikkiin tutustuen, äidinkielessä keskustellen ja esinetarinoita kirjoittaen, englannin tunneilla kotiseutusanastoa harjoitellen.

Oppilaiden kotiseutuviikko huipentui toiminnallisesti rekiajeluun hevosperinneharrastaja Jarmo Korkeaniemen talleilla. Halsuan Ylikylällä. Meidän museo -hankkeen yhteistyön parissa toteutetun rekiajelun tarkoituksena oli välittää oppilaille tietoisuutta paikkakunnan kotiseutukulttuurista ja Halsualla edelleen vahvasti elävästä hevosperinteestä. Toiminnallinen museoyhteistyö heijastaa myös Halsuan esinevalintaa Suomen Kotiseutuliiton Yksi esine, tuhat tarinaa -haasteeseen, johon Halsuan kotiseutumuseosta on valittu paikkakunnan hevosperinteestä kertova reki.

Jarmo Korkeaniemi

”Hankkeessa yritämme opettaa lapsille tietoisuutta omasta kotiseudustaan, auttaa heitä juurtumaan paikkaan ja kasvamaan kotiseutumyönteisiksi aikuisiksi”, kertoo Meidän museo -hankkeen koordinaattori Anna Kouhia.

Yle Uutiset Pohjanmaa uutisoi Halsuan rekiajelutapahtumasta tiistaina 24.1.2017

http://areena.yle.fi/1-3950409

YLE - Rekiajelu