Kävin tuossa alkuviikosta Halkokarin koulussa kertomassa viitosille Keski-Pohjanmaan kivikaudesta. Katselimme kuvista millaisia jälkiä kivikautiset ihmiset ovat jälkeensä jättäneet ja miten näitä jälkiä (muinaisjäännöksiä) voi löytää vielä tänäänkin vaikkapa marjareissuilla. Yritimme myös tulkita miten ja mihin tarkoitukseen erilaisia esineitä kuten pallonuijia, reikäkiviä ja savisia ihmishahmoja (savi-idoleita) on käytetty. Todella hienoja tulkintoja ja ideoita nousikin esille, samoin vaikeita kysymyksiä, jotka antoivat museolehtorille mietittävää! Kivikausi kiinnostaa selvästi!
Ensi viikolla lähdemme Isonkylän koululaisten kanssa aikamatkalle Roosien aikaan 1800-luvulle ja Halkokarin kuutosten kanssa tutustutaan rautakauteen ja keskiaikaan mm. musiikkia kuuntelemalla ja pelaamalla Kubbia (keskiaikainen joukkuepeli).
Loppuvuosi onkin sitten museopedagogian osalta taidepainotteinen. Luonto antaa - luonto ottaa -nykytaiteen näyttely avataan 4.11. ja seuraavalla viikolla alkaa näyttelyyn liittyvä taidepaja, jossa opettajana toimii kuvataiteilija Niina Rintala. Paja on suunnattu päivähoidolle ja kouluille. Ilmoittautumisia on tullutkin jo mukavasti, mutta mukaan mahtuu vielä! Ilmoittautua voi museoemäntä Jaana Torikalle, puh. 044 7809477, jaana.torikka(at)kokkola.fi.
Kannattaa käydä katsomassa näyttelyhallilla Hannu Leimun näyttelyä "Nyt minä olen kapteeni Kidd". Upea näyttely, tulee itselläkin lapsuusvuodet mieleen! Hannu kertoo näyttelystään ja opastaa museovieraita luonnosten piirtämisessä torstaisin 30.9, 7.10. ja 14.10 klo 18-20. Menkääpä mukaan!
Lauri Skantsi
torstai 30. syyskuuta 2010
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Syysmarkkinat - Höstmarknaden
”- Kokkolan syysmarkkinoilla, wiime Syyskuun 27 ja 28 p:nä, oli tawallisuutta ollut hywin paljo roska wäkeä, joka tämmöisiä tilaisuuksia käyttää joutilaisuuteen, joupumukseen, rumaan parkumiseen, hewoistensa ilettävään rääkkäämiseen jne. Parempi wäestö surkuttelee syysmarkkinoiden tuloa ja soisi ne lakkaamaan, kuin ne kuitenki todella owat nuorisolle pahuuden ja pahain esimerkkien kouluja, ja kuin kuitenki ne tawarat, joita niihin kuletetaan, saataisiin yhtä etuisasti myydyiksi ilman markkinoitaki. Tawarat oliwat seuraawissa hinnoissa: rukiit 4 r. ja 4 r. 40 k., ohrat 3 r. ja 3 r. 40 k., kaurat 1 r. ja 90 k. ja 2 r. tnri; woi 3 r. leiw.; suolattua silakkaa 2 r. 10 ja 2 r. 25 k. nelikko; lehmät 10 ja 12 r. sekä työhewoiset 20 ja 25 r. Kaikessa kaupanteossa ilmoitiksen paha rahan wähyys. – Hirmuinen tapaus sai nämäki markkinat merkillisiksi. Kaksi nuorukaista, talollisten poikia kumpiki Lohtajasta, tullen klo 3 ja 4 wälillä jpp. wastatusten kaupungin suurimmalla kadulla, riitaantuiwat, jolloin toinen löi kumppaliansa puukolla rintaan, jotta tämä hermotoinna kaatui kadulle eikä ollut wakuutta, jos hänestä lasaretissakaan enää miestä saadaan. Murhaaja pyrki pakoon waan saatiin kiini ja istuu nyt kaupungin wankihuoneessa. ”
K – s – g (Wib.)
Syysmarkkinat Kaarlelan kotiseutumuseolla 18.9.2010
Suometar-lehden mukaan Kokkolassa järjestettiin syysmarkkinoita ainakin jo 1859. Silloin meno oli raisua ja väkivaltaistakin. Markkinoilla myytiin ruista, kauraa, ohraa, voita, suolattua silakkaa ja lehmiä sekä työhevosia. Suomen markkaa ei vielä ollut, kauppaa käytiin Venäjän ruplilla ja kopekoilla.
Kaarlelan kotiseutumuseon syysmarkkinoilla18.9.2010 oli onneksi rauhallisempaa. Museopihan markkinaperinne aloitettiin jo viime vuosituhannella, 1990-luvun alussa eikä kukaan voisi kuvitellakaan tuollaista menoa nykyisillä markkinoilla.
Tuotteet ovat osittain muuttuneet, ainakin monipuolistuneet. Hevosilla ja lehmillä ei käyty kauppaa, mutta monet maan antimet; juurekset, marjat, omenat ja muut tuotteet vaihtoivat omistajaa. Käden töitä arvostetaan nykyään eri lailla. Enää eivät puikot kilise joka talossa. Syysmarkkinoilla oli mahdollisuus täydentää villatuotteiden varastoa talven varalle. Markkinoilla silmä sai levätä monenlaisissa kauniissa kädentöissä ja taiteessa.
Yhtään hevosta ei nähty, mutta ponilla saivat lapset ratsastaa. Aurinkoisena päivänä väki viihtyi markkinoilla. Lohikeitto ja kahvi maistuivat hyvässä seurassa tunnelmallisessa tuvassa.
Vuoden päästä syysmarkkinat ovat Kaarlelan kotiseutumuseolla lauantaina 17.9.2011. Tervetuloa!
Merja Passoja
Karlebyhembygdsmuseéts höstmarknad 18.9.2010
Enligt Suometar tidskrift ordnades höstmarknader i alla fall redan år 1859. Då kunde marknadsdagen vara både bråkig och tom våldsam. Det förblir en gåta om mannen, som hamnade på lasarettet pga knivhuggning på marknaden, klarade sig. Till salu fanns produkter som råg, havre, korn, smör, saltad strömming och även kor och hästar. Finska marken fanns inte ännu på den tiden utan man handlade med rysk rubel och kopek.
Karleby hembygdsmuséts höstmarknad 18.9.2010 skedde som tur i lugnare stämning. Muségårdens marknadstradition startades förra årtusendet, i början av 1990-talet och ingen skulle kunna föreställa sig dylika incidenser på nutidens markanader.
Produkterna har till en del förändrats och blivit mångsidigare. Affärer görs inte mera med kor och hästar, men många nyttiga jordbruksprodukter fanns att köpa; rotsaker, bär, äpplen och andra naturprodukter böt ägare. Hantverk värdesätts på ett annat sätt nuförtiden. Stickstickornas klang ljuder inte idag i varje hem. På höstmarknaden kunde man passa på och fylla på ylleförråden för kommande vinter. Marknadsförsäljarna erbjöd även vackra hantverk och konst till försäljning.
Hästar såg man inte till, men barnen kunde få en ridtur på en ponny. På den soliga marknadsdagen trivdes folket. Laxsoppan och en kaffetår smakade i gott sällskap i den stämningsfulla storstugan.
Följande höstmarknad ordnas nästa år, lördagen den 17.9.2011. Välkommen!
Monica Witting-Kangasniemi
tiistai 28. syyskuuta 2010
Palveluiden kehittämisen ja brändin parissa
Poikani totesi joskus ollessani museopajalla opettamassa, että "Äiti ei tämä oikeestaan oo ees työtä kun tämä on liian kivaa". Eli museolla voi siis olla todella mukavaa, jopa työntekijällä.
Muotoilijan toimenkuvaan museolla voi kuulua hyvin monenlaisia asioita, kuten tässä parin vuoden kuluessa olen ehtinyt huomata. Aloitin vierailevana museopajojen ohjaajana ja tällä hetkellä teen lähinnä palvelumuotoilua ja brändin suunnittelua. Toimenkuvani on muuttunut vierailevasta museopajan opettajasta projektityöntekijäksi. Olen kehittämässä K.H.Renlundin museon alaisuudessa toimintaansa aloittevan ITE-museon palveluita ja brändiä. Eikä tämäkään työ kovin tylsää ole...
Palvelumuotoilu kuulostaa terminä vieraalta useimmille, joten selvennänpä sitä hieman. Palvelumuotoilussa on yksinkertaisesti kyse siitä, että suunnitellaan palveluista mahdollisimman selkeitä, kiinnostavia ja toimivia kaikkien osapuolten kannalta. Asiakaspalvelu ja palveluiden ajatteleminen asiakkaan kannalta ovat jo varsin yleisiä käsitteitä. Palvelumuotoilussa huomioidaan vielä laajemmin koko palveluketjua, eli siis kaikkia henkilöitä, jotka ovat tekemisissä palvelun kanssa. Palvelun tulee olla siis toimiva ja kiinnostava myös työntekijöiden ja koko organisaation kannalta, ei vain asiakkaan. No, siinä onkin urakkaa kerrakseen.
Jos ITE-taide ei ole vielä tullut tutuksi, niin käy tutustumassa ITE-taiteen perusnäyttelyä Pedagogiossa Museokorttelissa!
Niin ja siitä brändistä lisää sitten toisen kerran.
Johanna Hautamäki
Muotoilijan toimenkuvaan museolla voi kuulua hyvin monenlaisia asioita, kuten tässä parin vuoden kuluessa olen ehtinyt huomata. Aloitin vierailevana museopajojen ohjaajana ja tällä hetkellä teen lähinnä palvelumuotoilua ja brändin suunnittelua. Toimenkuvani on muuttunut vierailevasta museopajan opettajasta projektityöntekijäksi. Olen kehittämässä K.H.Renlundin museon alaisuudessa toimintaansa aloittevan ITE-museon palveluita ja brändiä. Eikä tämäkään työ kovin tylsää ole...
Palvelumuotoilu kuulostaa terminä vieraalta useimmille, joten selvennänpä sitä hieman. Palvelumuotoilussa on yksinkertaisesti kyse siitä, että suunnitellaan palveluista mahdollisimman selkeitä, kiinnostavia ja toimivia kaikkien osapuolten kannalta. Asiakaspalvelu ja palveluiden ajatteleminen asiakkaan kannalta ovat jo varsin yleisiä käsitteitä. Palvelumuotoilussa huomioidaan vielä laajemmin koko palveluketjua, eli siis kaikkia henkilöitä, jotka ovat tekemisissä palvelun kanssa. Palvelun tulee olla siis toimiva ja kiinnostava myös työntekijöiden ja koko organisaation kannalta, ei vain asiakkaan. No, siinä onkin urakkaa kerrakseen.
Jos ITE-taide ei ole vielä tullut tutuksi, niin käy tutustumassa ITE-taiteen perusnäyttelyä Pedagogiossa Museokorttelissa!
Niin ja siitä brändistä lisää sitten toisen kerran.
Johanna Hautamäki
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kokouksia ja kehittämistä
Syksy on museossa kiireistä aikaa. Oman työni osalta tulevan vuoden budjetin tekeminen ja hiominen on vienyt paljon työaikaa. Toissalta on vahdittava tämän vuoden toteumaa, sekä toiminnallista että taloudellista. Niiden tiimoilta riittää kokouksia ja neuvotteluita. Itse asiassa kokoustelu on yksi oman työni keskeisiä sisältöjä, mutta ei se kuitenkaan turhaa ole, vaikka voikin siltä kuulostaa. Asiat etenevät, sovitaan vastuista ja sitoudutaan päätöksiin.
Onneksi ilmassa on myös kehittämisen tunnelmaa, on monia uusia asioita ja ajatuksia, joita on vietävä eteenpäin. Mielen päällä on monta innostavaa ideaa ja tavoitetta tulevalle ja tuleville vuosille. Niistä yksi on afrikkalaisen taiteen näyttely museossamme osana ARS11 kokonaisuutta KIASMAn kumppanina.
Ensi viikolla museomme saa näkyvyyttä kun lähden Dubrovnikiin kertomaan The Best in Heritage Conferencen globaalille osallistujajoukolle siitä, miten me K.H.Renlundin museossa toimimme. Creative Heritage Forum haluaa kuulla "Viisaista miehistämme" ja ETT-toimistosta! On hienoa päästä esittelemään kehittämäämme toimintamallia.
Näyttelyrintamalla saimme juuri kesänäyttelyn purettua ja alamme rakentaa uutta. Tällä kertaa esittelemme taitelija Hannu Leímun taidetta. Leimu tutkii töissään rohkeasti useimmiten omaa elämäänsä, niin on myös nyt. Hannu Leimu on lupautunut kävijöiden ohjaajaksi ja näyttelyn yhteydessä on mahdollista piirtää muutamana iltana taiteilijan opastuksella.
Muistutan lukijoitamme vielä siitä, että museon näyttelyiden avajaiset ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, tervetuloa joukolla torstaina 23.9.2010 klo 18.00 näyttelyhalliin Hannu Leimun näyttelyn avajaisiin.
Tulkaa museon!
Kristina Ahmas
Onneksi ilmassa on myös kehittämisen tunnelmaa, on monia uusia asioita ja ajatuksia, joita on vietävä eteenpäin. Mielen päällä on monta innostavaa ideaa ja tavoitetta tulevalle ja tuleville vuosille. Niistä yksi on afrikkalaisen taiteen näyttely museossamme osana ARS11 kokonaisuutta KIASMAn kumppanina.
Ensi viikolla museomme saa näkyvyyttä kun lähden Dubrovnikiin kertomaan The Best in Heritage Conferencen globaalille osallistujajoukolle siitä, miten me K.H.Renlundin museossa toimimme. Creative Heritage Forum haluaa kuulla "Viisaista miehistämme" ja ETT-toimistosta! On hienoa päästä esittelemään kehittämäämme toimintamallia.
Näyttelyrintamalla saimme juuri kesänäyttelyn purettua ja alamme rakentaa uutta. Tällä kertaa esittelemme taitelija Hannu Leímun taidetta. Leimu tutkii töissään rohkeasti useimmiten omaa elämäänsä, niin on myös nyt. Hannu Leimu on lupautunut kävijöiden ohjaajaksi ja näyttelyn yhteydessä on mahdollista piirtää muutamana iltana taiteilijan opastuksella.
Muistutan lukijoitamme vielä siitä, että museon näyttelyiden avajaiset ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, tervetuloa joukolla torstaina 23.9.2010 klo 18.00 näyttelyhalliin Hannu Leimun näyttelyn avajaisiin.
Tulkaa museon!
Kristina Ahmas
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Museolla puretaan!
Ilmaa tuli, että pysty hengittämään veden alla
Huomasin eilen toistelevani tätä lausetta. Se on varmaan pysyvästi iskostunut tajuntaani. Niin käy kun kuuntelee neljän kuukauden ajan samaa äänimaailmaa. Jotkut kysyvät, että eikö mene järki kun kuuluu repeatillä samaa ja ainaa vaan samaa puhetta? Ei mennyt yhtään enempää. Sitä oppii ajan myötä siirtämään sen kaiken taka-alalle. Sopeutuu. Kirja käteen, tune in, drop out. Hail Carl Sagan
Niin joo, anteeksi päämatkailuni ja epäselvyyteni! Kyseessähän on tietenkin meidän merihistoriallisen näyttelyn filmissä oleva hetki jossa yksi merisaukoista kuvailee sukeltamisen ensi askeleita sanomalla juuri Ilmaa tuli, että pysty hengittämään veden alla.
Mutta se on historiaa (pardon the expression) koska vuoden 2010 isoin näyttelymme "Herra kapteeni, siellä se on!" on paketissa ja katseemme on jo seuraavassa näyttelyssä. Mutta siihen on vielä matkaa jonkin hetken verran. Purku on käynnissä. Tai itseasiassa se on jo lopuillaan kuten näette kuvasta
Kuten aina, on se purkaminen paljon nopeampaa kuin pystytys. Pystytykseen meni muistaakseni jotain kolmisen viikkoa. Pitkiä päiviä ja nopeita päätöksiä. Purkamiseen taas vuorostaan vain jokunen päivä. Ja en tiedä mikä on yleinen käsitys mutta pystytys ja purkaminen (ainakin historiallisissa näyttelyissä, taiteessa ehkä taiteilijat mukana) on täysin museon työntekijöiden harteilla. Eli ei ne 100kg ilmapumput tai yli 2 metriset lasivitriinit tule sinne tilaan tai lähde sieltä tilasta itse kävelemään vaan ne on kannettava ensin varastolta ulos, sitten rekkaan, ja sitten sisälle, ja kun loppu on tullut näyttelyn pulssille, niin taas ulos, sitten rekkaan, rekalla ajettava varastolle ja siellä kannettava 50 metriä pitkää käytävää varasto tilaan. Ja parhaimmillaan, tai pahimmillaan, tämä käytävän päästä päähän ravaaminen toistetaan monia kymmeniä kertoja. No, ainakin kunto kasvaa ja kantti kovenee. Läppä lentää, linnut laulavat...
Jos muistelen vanhoja kuten museossa on tapana (dah dum cha! "huono komiikka rumpu") niin Roosin, Pedagogion ja Lassanderin talojen uusien näyttelyiden pystyttäminen on kyllä ollut pahin rupeama. Siinä sitä tavaraa riitti kymmeniä rekkalasteja ja tietenkin kaikki oli kannettava ja pystytettävä itse. Ja tietenkin jokaista näyttelyä edeltää se suunnittelu mikä vie paljon aikaa. Mutta, past is past, nyt on tämä hetki.
Ja seuraavana hetki tuo meille Hannu Leimun näyttelyn nimeltään "Nyt minä olen Kapteeni Kid" jonka avajaiset ovat siis 23.9 ja jossa alustavien tietojen mukaan paneudutaan ihmislapsen lapsuuteen ja siihen miten me kaikki voimme kasvaa erilleen kun lähdemme seuraamaan saatuja signaaleja, niitä mitä ilma meille kuljettaa. Kyllä, mitä ilma kuljettaa...
Da da da DUUUUUUUUM!
-Petri Aspvik-
Huomasin eilen toistelevani tätä lausetta. Se on varmaan pysyvästi iskostunut tajuntaani. Niin käy kun kuuntelee neljän kuukauden ajan samaa äänimaailmaa. Jotkut kysyvät, että eikö mene järki kun kuuluu repeatillä samaa ja ainaa vaan samaa puhetta? Ei mennyt yhtään enempää. Sitä oppii ajan myötä siirtämään sen kaiken taka-alalle. Sopeutuu. Kirja käteen, tune in, drop out. Hail Carl Sagan
Niin joo, anteeksi päämatkailuni ja epäselvyyteni! Kyseessähän on tietenkin meidän merihistoriallisen näyttelyn filmissä oleva hetki jossa yksi merisaukoista kuvailee sukeltamisen ensi askeleita sanomalla juuri Ilmaa tuli, että pysty hengittämään veden alla.
Mutta se on historiaa (pardon the expression) koska vuoden 2010 isoin näyttelymme "Herra kapteeni, siellä se on!" on paketissa ja katseemme on jo seuraavassa näyttelyssä. Mutta siihen on vielä matkaa jonkin hetken verran. Purku on käynnissä. Tai itseasiassa se on jo lopuillaan kuten näette kuvasta
Kuten aina, on se purkaminen paljon nopeampaa kuin pystytys. Pystytykseen meni muistaakseni jotain kolmisen viikkoa. Pitkiä päiviä ja nopeita päätöksiä. Purkamiseen taas vuorostaan vain jokunen päivä. Ja en tiedä mikä on yleinen käsitys mutta pystytys ja purkaminen (ainakin historiallisissa näyttelyissä, taiteessa ehkä taiteilijat mukana) on täysin museon työntekijöiden harteilla. Eli ei ne 100kg ilmapumput tai yli 2 metriset lasivitriinit tule sinne tilaan tai lähde sieltä tilasta itse kävelemään vaan ne on kannettava ensin varastolta ulos, sitten rekkaan, ja sitten sisälle, ja kun loppu on tullut näyttelyn pulssille, niin taas ulos, sitten rekkaan, rekalla ajettava varastolle ja siellä kannettava 50 metriä pitkää käytävää varasto tilaan. Ja parhaimmillaan, tai pahimmillaan, tämä käytävän päästä päähän ravaaminen toistetaan monia kymmeniä kertoja. No, ainakin kunto kasvaa ja kantti kovenee. Läppä lentää, linnut laulavat...
Jos muistelen vanhoja kuten museossa on tapana (dah dum cha! "huono komiikka rumpu") niin Roosin, Pedagogion ja Lassanderin talojen uusien näyttelyiden pystyttäminen on kyllä ollut pahin rupeama. Siinä sitä tavaraa riitti kymmeniä rekkalasteja ja tietenkin kaikki oli kannettava ja pystytettävä itse. Ja tietenkin jokaista näyttelyä edeltää se suunnittelu mikä vie paljon aikaa. Mutta, past is past, nyt on tämä hetki.
Ja seuraavana hetki tuo meille Hannu Leimun näyttelyn nimeltään "Nyt minä olen Kapteeni Kid" jonka avajaiset ovat siis 23.9 ja jossa alustavien tietojen mukaan paneudutaan ihmislapsen lapsuuteen ja siihen miten me kaikki voimme kasvaa erilleen kun lähdemme seuraamaan saatuja signaaleja, niitä mitä ilma meille kuljettaa. Kyllä, mitä ilma kuljettaa...
Da da da DUUUUUUUUM!
-Petri Aspvik-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)