Jouluostokset Museokaupasta



Sixten Ahlsved



Joulu on taas, joulu on taas, lallala lala lalla!

No, ei se aina laulata, varsinkaan silloin kun pitää hankkia lahjoja... Etenkään kun kyseessä voi olla henkilö, joka vaatii sielukkuutta sisältäviä esineitä.

Suunnatkaamme katseemme siis K.H. Renlundin Museon Museokauppaan, teidän jouluostostenne pelastajaan! Museokauppa toimii siis Roosin talolla, eli osoitteessa Pitkänsillankatu 39. Se iso keltainen talo vastapäätä Anttilan parkkihallia siis. Auki olemme Ti - Pe klo 12 - 15, Torstaisin myös 18 - 20 ja viikonloppuna, siis La - Su, klo 12 - 17.

Mitäkö Museokaupasta löytyy, kysyt? No, tarjoamme sinulle esimerkiksi seuraavaa.

Lyckobodan (http://www.lyckoboda.fi/) vahvaa pohjalaista designia olevia laukkuja ja rintamerkkejä. Anna-Maija Sipilän (http://www.kaislaset.net/) hauskoja huovutettuja rintakoruja -joista on jäljellä enään kettu ja possu - ja myös muita koruja ja koristeita jotka ovat osa Kaislaset sarjaa. Myös Mifukon (http://www.mifuko.fi) eettinen ja ekologinen Nairobista tuleva design voisi olla lähellä sydäntäsi kuten myös Mäntykankaan koulun oppilaiden omin pikku käpälin tekemät hassun hauskat kierrätyskortit. Sitten perheen vanhemmille tarjolla olisi snapsilaseja ja pikareja jotka ovat Lasisirkuksen (http://www.lasisirkus.fi/) kiehtovaa luomistyötä.

Mifuko

Jos taas pidät kirjasista niin kenties Kai Fagerströmin, Risto Rasan ja Heikki Willamon Viimeiset vieraat, elämää autiotaloissa vetoaa sinuun; luontoa ja sen jylhän kaunista voimaa ihailevaan ihmiseen. Jos ei, niin osta vaikka Veikko Vionojan Tekijämies ja sukella sisään melankoliseen mutta menneisarkiseen maailmaan. Myös Länsirannikon kustannukselta tuulee mielenkiintoisia tuulia muodossa runoin ja romaanein.

Ja meillä on tavaraa vielä lisääkin! Ei ne ostamalla lopu. Tule paikanpäälle katsomaan ja kokemaan.

Kiitos ja hyvää joulua toivottaa K.H. Renlundin Museo - Keski-Pohjanmaan Maakuntamuseo

Maalauksia, veistoksia & installaatioita

Näyttelyhallilla avataan uusi näyttely huomenna torstaina 18.11. Esillä on kahden seinäjokelaisen taiteilijan teokset. Kuvataiteilija Anne Rossi tekee abstrakteja öljyvärimaalauksia kankaalle ja kuvanveistäjä Tiina Laasosen nyt esillä olevat teokset ovat poltettua kivitavarasavea sekä puuta.

"En suunnittele maalaustani etukäteen vaan edellinen työ antaa idean seuraavaan. Teoksissani ei myöskään ole aihetta tai teemaa vaan väri, pohjan muoto ja koko ovat tärkeitä lähtökohtia työskentelyprosessille. Maalaan nopeasti ja teos joko valmistuu yhden työrupeaman aikana tai työstän sen myöhemmin kokonaan uudelleen. Maalauksen lopputulos on yllätys. Yksityiskohdat, viivat ja muodot syntyvät työskentelyn aikana kuin itsestään." Anne Rossi

"Terveisiä Egyptistä! -sarjan teokset ovat muistumia, kolmiulotteisia postikortteja, matkaltani Egyptiin. Egyptiläinen mytologia konkretisoitui Saharan tähtitaivaan alla, temppeleissä ja toreilla. Aavikkokoirat, temppelikissat, tuulihaukat ja Itä-Saharan varikset tulevat teoksiini.

Installaatio Hiljainen tila on vähitellen apurahakauteni aikana kasvava puureliefi-kokonaisuus. Teos koostuu puisista neuletilkuista ja niistä muodostuvasta varjomerestä. Tuoli ja viltti on veistetty haavasta ja tervalepästä. Molemmat teokset kuvaavat rauhoittumista ja hiljentymistä kiireisestä elämänrytmistä.

Työskentelen Pohjanmaan taidetoimikunnan vuosiksi 2009 - 2011 myöntämän kolmivuotisen työskentelyapurahan turvin. Apurahakauden aikana olen ehtinyt uudelleen perehtyä myös kohopainografiikkaan. Näyttelyssä on esillä myös teemoihini liittyviä grafiikan vedoksia." Tiina Laasonen


Tervetuloa avajaisiin torstaina 18.11. klo 18.00!
Näyttelyhalli | Pitkänsillankatu 28.

Sara Sarin

Tule kuuntelemaan ja tutustumaan näyttelyyn!

Luontokuvaaja Heikki Willamo, yksi Luonto antaa - Luonto ottaa näyttelyn taiteilijoista, on paikalla kertomassa omasta työstään. Näyttelyssä on esillä valokuvateoksia, jotka on koottu kirjaan "Viimeiset vieraat - Elämää autiotalossa".

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan näyttelyyn ja kuuntelemaan

Heikki Willamoa

lauantaina 13.11. klo 15.00

Roosin talo, Pitkänsillankatu 39

Tilaisuuteen vapaa pääsy

Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa

Autiotalojen liedet ovat hiipuneet, mutta tyhjiin huoneisiin on asettunut uusia asukkaita, metsän eläinväkeä.

Taloissa vallitsee ristiriitainen tunnelma. Viimeisten asukkaiden henki leijuu vielä haikeana rakenteissa ja tavaroissa, vaikka uudet äänet täyttävät jo tuvat. Nurkassa rasahtaa, lattialankkujen alta kuuluu vaimeaa tassutusta. Vikinää, varjoja ja nopeita häivähdyksiä. Hiiret, oravat, ketut ja mäyrät sekä monet linnut majailevat talojen sopukoissa. Luonto ottaa takaisin lainassa olleen paikan.

Heikki Willamo ja Kai Fagerström ovat tallentaneet ränsistyvien rakennusten viimeisiä vieraita lumoavaksi ja sadunhohtoiseksi kuvamaailmaksi. Willamon mukaansatempaavaan tekstiin limittyvät Risto Rasan valloittavat runot.

http://www.maahenki.fi/tekija.php?tekija_id=73


Sara Sarin

Hetki Hannu Leimun kanssa

Hannu Leimun näyttely on ollut paketissa viikon ajan ja on matkannut takaisin taiteilijan huomaan vähän kerrallaan. Seuraavaksi saamme ilon esittää Tiina Laasosen ja Anne Rossin Öljyvärimaalauksia, veistoksia ja installaatioita. Näyttely avataan 18.11.2010 klo 18:00 ja kestoa löytää aina tuonne 9.1.2011 päivään asti. Tervetuloa jokainen tänne Näyttelyhallille!

PS. Käykää myös katsomassa ’Luonto antaa, Luonto ottaa’ näyttely Roosin talolla. Edellisessä blogi postauksessa Sara kirjoittikin avajaisista.

Mutta, palataan vielä hetkeksi Hannun tunnelmiin tänne Näyttelyhallille.

Mitä tulee suomalaisiin taiteilijoihin, niin on Hannu itselleni se kaikista mielenkiintoisin ja koskettavin. Olen fani, täytyy myöntää.

Viimeksi kun Hannun näyttelyn näin oli se Galleria Stenmanissa (jonka loppuminen oli todellinen isku) vuonna 2007. Siksi olikin mahtavaa saada uppoutua Leimun maailmaan uudestaan ja mikä parasta saimme Jaanan kanssa vetää koululaisryhmiä! Se on todella harvinaista kun kyseessä on taidenäyttely. Hannun näyttely sopi ryhmien vetoon loistavasti siitäkin syystä, että se on vahvasti henkilökohtaista joten taide oli helppo liittää ihmiseen. Mutta Hannun teokset ovat kuitenkin, miten sen nyt sanoisi… maagisrealistisia ja aiheet kuolemattomia. Tämä antoi katsojalle vapauden tehdä ihan omat tulkinnat.

Me emme niinkään kertoneet ryhmille Hannun taiteesta (koska taide on subjektiivista) vaan paremminkin houkuttelimme heitä ajattelemaan itse. Miettimään, että miksi poika on polvistuneena arkun vieressä? Mitä se ajattelee? Mitä se tekee seuraavaksi vai tekeekö se mitään? Tai kun kyseessä oli ’Vieläkö me tunnetaan’ teos herättelimme lapsien kiinnostusta kyselemällä, että miksi tausta on erilainen pojan takana kuin Hannun itsensä… Jotkut heräsivät, joitakin ei kiinnostanut ollenkaan kuten aina teinien kanssa. Tai paremminkin niin, että sitä kiinnostusta ei saa osoittaa vaikka sitä olisi. Mutta luulen, että kaikki saivat näyttelystä jotain irti.

Tähän loppuun vielä Hannulle sana ja pari

Hannu. 'Nyt minä olen Kapteeni Kid' näyttely on ohitse mutta kerrataan tähän loppuun vielä jonkinlaisena joutsenlauluna, että mitä tämä näyttely merkitsi sulle?

Näyttelyn tekeminen oli tämän hetken kaipausten (lapsuusmuistojen) alitajunnasta esiin nostamista. Olin jo jonkin aikaa kaipaillut näitä lapsuusaikojen tunnelmia -ja nyt se sitten toteutui. Se että hyvällä syyllä (mitä näyttelyn työstäminen on), sain hankkia lapsuuteni

leluja uudelleen, antoi oman helpotuksen. Toki alitajunnan penkominen johtaa väistämättä oman rajallisuutensa kohtaamiseen, mikä ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Taide ei aina tuo lohtua kaikkiin kysymyksiin. Jos bluesin soitto haihduttaisi kaikki murheet, ei sen lajin trubaduureja liiemmälti näkyisi.

Jos näyttelysi olisi jokin levy, mikä se olisi?

Hauska kysymys... Tuota jotain haikeaa ja haaveilevaahan sen täytyis olla. Miles Davisin 60-luvun puolivälistä tai Wayne Shorterin jotain... -Herbie Hancock teki "Speak like a child" levyn vuonna 68. Siinä ainakin teema natsaa kohdalleen. Sanotaan vaikka Shorterin "Speak no evil" ja "Adamsapple" niissä jotenkin ajantaju katoaa ja elämän hallinta putoaa raiteiltaan sen vajaan tunnin aikana jonka albumit kestää.

Päätämme tähän. Kiitos jälleen kerran Hannu.

Lisää Hannun ajatuksiahan voi lukea aiemmin tehdyssä haastattelusta joka myös löytyy täältä blogista.

-Petri Aspvik-

NATUREN GER – NATUREN TAR

Igår öppnades en ny utställning i Rooska gårdens nedre våning. Veikko Vionojas basutställning har för en stund fått ge vika för en intressant utställning av nutidskonst. Det har jobbats intensivt de senaste veckorna med att planera upphängningen och att hänga upp konstverken.

Naturen ger – Naturen tar, är en vandringsutställning som har producerats av Salo konstmuseum och Landsbygdens bildnings- och kulturförbund (MSL). Utställningen behandlar genom nutidskonsten naturens mångfald och kretslopp. I verken undersöks människans relation till naturen: Hur är vi i naturen? Hur forskar vi och iakttar vi naturen och hur utnyttjar vi den? Vad händer då vi går bort och naturen tar sitt tillbaka?

Utställda finns fotografier och installationer av 11 finländska nutidskonstnärer. I verken tar djuren till sig de byggnader som vi har övergett, blickar vi mot den nordiska natthimlen, kämpar vi mot klimatet och naturkrafterna, forskar vi i naturmaterial och funderar på människans behov att begränsa naturen till en kontrollerbar helhet, katalogisera taxonomiskt och bura in.

Utställningens konstnärer är Kai Fagerström och Heikki Willamo, Paavo Halonen, Kalle Hamm och Dzamil Kamanger, Terhi Heino, Jorma Luhta, Tuula Närhinen, Anni Rapinoja, Sanni Seppo och Jenni Tieaho.

Vernissagebesökare i samspråk med konstnär Paavo Halonen i mitten.

Till mina främsta arbetsuppgifter som utställningsamanuens hör självfallet utställningarna. Det är många detaljer att tänka på innan det är dags att ta emot besökarna. Eftersom våra utställningsutrymmen är mycket mindre än den i Salo fick vi planera om utställningen för att passa våra utrymmen. Det var en utmaning att hitta en god lösning men desto roligare är det nu att se på slutresultatet och vara nöjd! Förutom själva arbetet med upphängningen skall inbjudningar till vernissage samt affischer planeras och sänds ut, presstillfälle hållas, annonseringen ordnas osv. Listan kan göras lång. Som tur har jag många hjälpsamma arbetskamrater och får arbeta i team med museimästaren, museivärdinnan och andra.



Öppningstalare Terho Taarna och museidirektör Kristina Ahmas



Det är alltid en spänning i luften inför vernissagen. Hur kommer utställningen att tas emot, kommer det att dyka upp folk till öppningen? Igår var en lyckad kväll med ett fyrtiotal närvarande vi vernissagen som öppnades av Terho Taarna, ordförande för nämnden för kultur- och ungdomsväsendet. Med på öppningen var även MSL kulturdirektör Liisa Heikkilä-Palo samt deras kulturproducent Raija Kallioinen. En av de elva konstnärerna som finns representerade på utställningen, Paavo Halonen har under veckan bott på stadens nya Drake Arts Residence och själv varit med och hängt upp sina konstverk.

Nu hoppas jag att många hittar till Rooska gården och utställningen som verkligen är värd ett besök!

Sara Sarin, tf. Utställningsamanuens

KUJANJUOKSU – Toisenlainen Kokkola kaupunkikierros

Kävimme juuri katsomassa ensimmäisen esityksen Kujanjuoksu kauhukierrosesta joka järjestetään Akkunassa. Täytyy sanoa, että loistava esitys! Yleensä osallistava teatteriesitys -tai miksi sitä nyt sanotaankaan kun katsojat ottavat osaa näytelmään- on ollut kirosana itsellenikin, mutta ei tällä kertaa. Kierros on rakennettu nerokkaasti niin, että katsoja pääsee todellakin sisäään esitykseen, osaksi kauhukierrosta, mutta ilman, että pitää edes puhua mitään. Vain liikkua ja katsoa. Se riittää, sillä tunnelma on loistava. Se vähä mitä itse olen nähnyt Kokkolassa järjestettyjä esityksiä, pieniä ja niitä isoimpia, voin ihan rehellisesti sanoa (vaikka onkin oma lehmä ojassa), että parasta mitä olen Kokkolassa nähnyt teatterin saralla.

Menkää!

Niin joo! Kierros kestää noin tunnin ja tapahtuma paikkana on siis Akkuna, eli vanha tullipakkahuone. Mukaan kerkeää vielä huomenna, eli Keskiviikkona ja myös Torstainakin. Osallistuja määrä on rajoitettu noin 20 henkilöön per kerta (mutta jos väkeä on, niin eiköhän esityksiä tule lisää sen yhden jälkeenkin...) ja alkamisaika on kello 21:00. Kierros siis kuuluu "LOISTAVAA" - lasten ja nuorten kulttuuriviikkoon ja ikärajana esitykselle on 13v, eli ei perheen pienimmille. Esityksen tarjoaa Keski-Pohjanmaan AMK:n esittävän taiteen opiskelijat.

Kuolemisiin!

-Petri Aspvik- 

ps. Kiitos Laurille (kun syöt meidän pullat kun ne kuivuu), Pilville (kun teet maagiset julisteet ihan liian äkkiä. En hyväksy noituutta, mutta tämän kerran), Teemulle (kun annoit Laurille tuoretta pullaa ja tilat käyttöön Akkunasta), kaikille näyttelijöille (öööh, Hail?) ja tietenkin Eero Huimalle jonka keräämiä mittavia tarinoita on käytetty tätä kierrosta rakentaessa. Olet todellakin viisas mies!