Äkkiseltään voisi
ajatella, ettei kyseisillä seikoilla voi olla minkäänlaista järkiperäistä
yhteyttä keskenään. Miten lie? Pinnan alle siirryttäessä ja museon arkistojen
tomua pöllyytellessä tulee ilmi ties minkämoisia yhteyksiä.
Olen vain voinut aavistella mitä salaisuuksia
ulkosaaristomme karikot kätkevät. Niiden arvaamattomuuskin on tullut punnittua
usein veneen pohjaa hipovien järjettömän kokoisten siirtolohkareiden katveessa.
Aurinkoisena kesäpäivänä leppeän
merituulen puhallellessa hipiään voi olla kuitenkin vaikea kuvitella myrskyävää
marraskuista merta vuonna 1722.
Iloinen paluumuutto kotiseudulle Tornioon Isovihan
jälkimainingeissa sai karmean lopun aluksen haaksirikkoutuessa Kokkolan ja
Pietarsaaren väliselle merialueelle. Alus sekä koko miehistö matkustajineen
tuhoutui ja jäi vuosisadoiksi unholaan ahtojäiden runnoessa turmapaikkaa vuosi
toisensa jälkeen.
2000-luvulla alkoi tapahtua. Paikalliset sukeltajat
havaitsivat esineistöä karikon kupeilta ja vyyhti alkoi purkautua. Nostettua
esineistöä saatiin museoomme tutkittavaksi sekä konservoitavaksi ja tarina sai
yhä useampia käänteitä. Vanhoista kokoelmista löytyi 1970-luvulla luetteloitua
esineistöä, joiden löytäjää haastattelemalla saimme lisätietoa hylyn olinpaikasta.
Arkistotiedot avasivat reittejä yhä tarkempaan kuvaan tapahtumista.
Samanaikaisesti aiheesta kuvattiin dokumenttia, jossa koko tarina avautuu…
Karun kaunis saaristomaisema kätkee salaisuuksia.
Löydetty esineistö kertoo tarinaa entisaikojen vauraudesta.
Kun Tornion raatihuoneen kattotiilet eivät koskaan saapuneet perille, katettiin rakennus puulla.
Hylystä on löydetty myös muita rakennustarvikkeita, kuten ikkunalasia.
Hylyn järeämmät osat ovat säilyneet yllättävän hyvin. Varsinainen
hylky paikannettiin vasta vuonna 2013.
Meriarkeologinen huippulöytö; Ulrika Eleonoran profiili ja …kampaus!
Olen tainnut aikaisemminkin todeta että museolla sattuu ja
tapahtuu. No, tällaista tällä erää. Kesä jatkuu ja touhua piisaa. Käykäähän tervehtimässä
Roosin talolla tai muuten vain katsomassa mitä uutta on vireillä ja esillä…
Kesäterveisin Jouni Mustonen, museon konservaattori
Kommentit
Lähetä kommentti