Siirry pääsisältöön

Arkkiatri Risto Pelkonen vieraili näyttelyssä


Syksyisen lämmin aamu helli sunnuntaina kokkolalaisia sateisten ja tuulisten päivien jälkeen. Näyttelyhallissa oli odottava tunnelma; arkkiatri Risto Pelkonen oli tulossa katsomaan näyttelyä ja tapaamaan kävijöitä. Näyttelyssä esitellään hänen kaarnaisia miniatyyriveistoksiaan.

Ensimmäisenä paikalle tulee tuttu mies vaimoineen vuosikymmenten takaa. Hän oli palvellut osan varusmiesajasta samaan aikaan Pelkosen kanssa. Mukavia juttuja riitti. Kävijöitä alkaa tulla lisää, mutta arkkiatri riistetään pian Österbottens Tidningenin toimittajan huomaan. Pelkonen tarinoi hahmoista ja kävijät kuuntelevat hienovaraisesti haastattelun läheisyydessä. Kun toimittaja saa haluamansa tiedot, vieraat pääsevät taas keskustelemaan päätähden kanssa. Pelkosta ovat tulleet tervehtimään myös hänen kollegansa HYKS:n ajoilta; kaksi sairaanhoitajatarta, jotka olivat sittemmin muuttaneet Kokkolaan. Niitäkin tarinoita on mukava kuunnella sivusta – tällaisessa julkisessa tilaisuudessa salakuuntelu lienee ihan sallittua. Risto Pelkosen ollessa varattu myös Kristiina-rouvalta tiedustellaan taideharrastuksen synnystä ja hahmojen tarinoista. Syntyy kiehtovia tarinanvaihtohetkiä. 



























Sivistystoimenjohtaja Peter Johnson ja Sonja-vaimo viihtyvät myös pitkään näyttelyssä. Pelkonen toteaakin, että ”jos meillä olisi enemmän yhtä valveutuneita sivistystoimenjohtajia, niin lääkäreitä ei tarvittaisiin niin paljoa”. Tällä hän viittaa yhteen niistä teemoista, joilla hän on kiertänyt puhumassa eli terveyttä taiteesta. Kulttuurilla ja opetuksella on suuri rooli ihmisen hyvinvoinnissa. Tästä teemasta hän puhuu laajemmin myös Keskipohjanmaa-lehden toimittajan kanssa.  






Myös Elvi Löhönen, tunnettu kulttuurihenkilö kaupungissa ja monen erinomaisen aloitteen tekijä, kertoo Pelkoselle Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan laajasta kulttuuritarjonnasta. Keskustelujen lomassa Pelkonen signeeraa myös kirjaansa, joka kertoo kaarnaveistosten elämästä Tuohelan kylässä. Rauhallisesti ja antaen aikaansa Pelkonen keskustelee kaikkien kanssa ja kirjoittaa jokaiselle henkilökohtaisen tervehdyksen kirjaan. Ennen lähtöään Risto Pelkonen saa yhdeltä kävijältä villasukat lämpimäisiksi Kokkolan vierailusta. Se on hieno huipennus onnistuneelle vierailulle!




















ITE Pihalla -näyttelyssä on esillä Risto Pelkosen kaarnaveistoksia, jotka ovat syntyneet kuvittamaan lapsenlapsille kerrottuja itsesepitettyjä tarinoita. Veistokset syntyivät myös lasten tavarapaljouden vastalauseeksi; kaikkea ei tarvitse ostaa eikä kaikkea tarjolla olevaa tarvita. Osan voi tehdä itse. Kukapa ei muistaisi itse tehtyjä kaarna- ja tuohiveneitä, joita uitettiin puroissa, joissa ja järvissä! 

ITE-taiteilija Risto Pelkosen ateljee syntyy hetkessä. Kesäpaikan puupölli kapsahtaa pöydäksi, jakkara alle sekä käteen puukko ja toiseen kaarnanpalanen. Enempää ei tarvita. ITE-taiteilija ammentaa osaamisensa aikaisemmasta kokemuksesta. Metsämies veistää mielellään puuta ja metallimies hitsaa ja taivuttaa peltiä. Kirurgina Pelkosen kädet ovat tottuneet tarkkuutta vaativaan työhön ja siksi myös pienestä kaarnanpalasesta kehkeytyy laulaja Zaida, toimittajapariskunta (elävät susiparina!) Leila Surkka ja Antonio Vianello, kirvesmies Starck, pyykkäri Iita Hyttinen, asemapäällikön tytär Aina Etäinen ja monet monet muut. 

Hahmot muodostavat Tuohelan kylän väen, joka kertoo itäsuomalaisen pikkukylän elämästä 1950-luvulla. Hahmoja on yhteensä toista sataa. Pelkonen käyttää miniatyyreihinsa kilpikaarnaa, jonka syyt ja värit eivät tarvitse rinnalleen kuin pienen yksityiskohdan: pientilallisilla viikate tai harava, kalakauppiaalla välkehtivät kalat, professorilla keppi, uittomiehillä keksit, käsilaukku toimitusjohtajan rouvalle, toimittajalla kamera ja tietoviisailla kirjat. Hahmojen hiuksille ja pukujen yksityiskohdille onkin kokonaan oma tarinansa!

Kyläelämän idyllin särkee joskus pieni episodi, joka yhdessä selvitellään. Juoruilta ei voi välttyä myöskään näin pienessä kylässä. Lisää Tuohelan kylän elämästä saa ostamalla kirjan omakseen. Vaikkapa museokaupasta. 


Kaarnaveistoksia syntyy edelleen. Arkkiatri Pelkosen harrastus on levinnyt laajaan tietoisuuteen ja hänelle on käynyt kuten niin usealle ITE-taiteilijalle: ystävät ja tutut tuovat materiaalia tullessaan kylässä käydessään. Niinpä laatikollinen oikein hyvää ja vahvaa kilpikaarnaa odottaa taas veistäjäänsä seuraavaan ”studiokäyntiin” asti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaa

Jackson Haines - Kaunoluistelun isä Kokkolassa 1800-luvulla

  Jackson Haines. Kuva: Suomen Kansallismuseo Saavuin kesäksi museoharjoitteluun Kokkolaan, joka oli itselleni ennestään täysin vieras kaupunki. Kesä kului siten harjoittelun ohessa uuteen kaupunkiin ja sen historiaan tutustuen. Yli 400 vuoden ikäisen Kokkolan kadut ovat nähneet monenlaisia kulkijoita. Monen juuret ovat olleet tiukasti kaupungin maaperässä usean sukupolven ajan. Toiset ovat puolestaan viettäneet kaupungissa vain murto-osan elämästään, mutta tästä huolimatta he jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin. Yksi tällainen henkilö on kaunoluistelun isäksi tituleerattu, New Yorkista kotoisin ollut Jackson Haines (1838-1875), joka matkasi vuonna 1864 Atlantin yli esiintyäkseen Euroopassa. Yli 10 vuoden ajan Haines hurmasi yleisöä ympäri Euroopan suurkaupunkeja. New Yorkin katuojien jäillä lapsena luistelemaan oppinut hedelmäkauppiaan poika luisteli muun muassa Ruotsin silloisen kuninkaan Kaarle XV:n, Preussin kuningas Vilhelm I:n ja Venäjän tsaariperheen suosioon. Hainesin kuuluisuu