Itse olin ensimmäinen Kiviniityn lukiolainen kautta historian, joka osallistui museokurssille. Länsipuistossa järjestetyn syventävän historian kurssin yhteydessä opettaja mainosti kurssia, eikä idea tuntunut ollenkaan hullummalta. Asiaa auttoi vielä se, että tunsin muista yhteyksistä museon henkilökuntaa jo ennestään jonkin verran, jolloin paikalle tuleminen oli erityisen helppoa. Tosin, olisi se varmasti onnistunut, vaikken olisi ketään ennestään tuntenutkaan: kaikki museon ihmiset olivat mukavia, auttavaisia ja avoimia, eikä kenenkään kanssa tullut mitään hankaluuksia.
Omat kaksikymmentä tuntiani suoritin usein heti koulun jälkeen, mutta tein myös muutaman tunnin hiljaisempien viikonloppujen aikana, pikkuhiljaa pala kerrallaan. Tuntieni aikana tein inventointiin liittyviä tehtäviä, valokuvasin Lassanderin talossa, sammuttelin ja sytyttelin valoja, tein ostoskäyntejä kauppaan sekä mittasin kosteus- ja lämpötilalukemia. Koskaan ei ollut minnekään kiire, vaan tehtävät hoituivat melkein kuin itsestään ja omalla painollaan. Kurssin alussa olin myös konservaattori Jounin luona seuraamassa hänen työtään parin tunnin ajan.
Tunnit museolla toivat kaivattua vaihtelua pitkiin koulupäiviin, eikä kurssi tuntunut missään vaiheessa liian raskaalta. Syventävän kurssin ottaminen toisesta koulusta tarjosikin samalla odottamattoman hyvän mahdollisuuden, johon tarttumista en kyllä kadu hetkeäkään. Museolla tunsi aina olevansa ikään kuin tervetullut, päivästä tai ajankohdasta huolimatta: työympäristö oli siis erinomainen, ja samaa on kiva jatkaa vielä tulevaisuudessa vaikkapa mahdollisten kesätöiden merkeissä. Museon ylläpidosta sekä sen yleisistä asioistakin opin varmaan kaikista eniten. Muiden tavoin myös itse suosittelen kurssia ja ylipäänsä museolla vierailua erityisen mielelläni aivan kaikille, hienoa että nuorille tarjotaan näin mahtava tilaisuus joka vuosi.
- Jenna
Kommentit
Lähetä kommentti