Museon tiloissa on vireillä jatkuvasti monenmoista puuhaa. Kesästä
lähtien olemme saaneet seurata Roosin talolla Isonkadun varren portin
valmistumista. Täsmälleen samalla paikalla on sijainnut vuosikymmeniä sitten
paraatikäynti pihapiiriin, joskin viime aikoina olemme joutuneet totuttelemaan
umpimuurin tylyhköön tuijotukseen. Syksyn kääntyessä talveksi ja joulunajan
hiipiessä vaivihkaa kohti, tilanne on muuttunut varsin reippaasti.
Kaivamista, muuraus-
ja valutöitä, perinteistä rappausta sekä vanhojen takorautaosien asettelemista
vanhoille kohdilleen on ollut ilo seurata. Puutarhapuolen väen tehtyä
kiitettävän hienot kivetyt portaat ja saumattomasti vanhaan pihaan
liittyvän mukulakivillä katetun sisääntulokäytävän, voimme toivottaa iloisella mielellä uudet ja vanhat museokävijät tervetulleeksi!
Tästä kelpaa
kulkea vaikkapa museokauppaan…
Vanha
käytöstä poistettu portti löytyi museon kellarista. Puhdistuksen ja uuden
maalin sutimisen jälkeen se pääsi jälleen kohti uusia seikkailuja.
Syksyinen
työmaa vaikutti hieman, hmm… mielenkiintoiselta…
Ammattimiehen
otteita oli mukava seurata, varsinkin muurarin perinteisellä tavalla toteuttamia
työvaiheita.
Upea
luonnonkivistä ladottu käytävä houkuttelee tepastelemaan useammankin kerran.
Tällaista
tällä erää, jatkamme harjoituksia...
Jouni
Mustonen, museon konservaattori.
Kutsuva portti ja elävä kirjoitus :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus. Olisi mukava lukea enemmänkin tällaisista projekteista, sekä konservaattorin, -kuten muidenkin museolaisten- työstä enemmän.
VastaaPoista