Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotis juhlanäyttely avautuu Roosin talolla ja näyttelyhallilla

TaideMAAILMA muuttuu / KonstVÄLRDEN förändras 17.10.2013 - 5.1.2014

K.H.Renlundin museolla avautuu 17.10.2013 Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotis juhlanäyttely TaideMAAILMA muuttuu. Näyttely valtaa sekä Roosin talon pohjakerroksen että näyttelyhallin. Mukana juhlanäyttelyssä on kymmenen pohjalaista nykytaiteilijaa:

Annika Bergvik-Forsander                 

Janika Herlevi
Minna Herrala
Seppo Kalliokoski
Marianne Kaustinen
Tiina Laasonen
Maria Nordbäck
Jyrki Portin
Jimmy Pulli
Owe Åsvik

Näyttelyä kokoamassa ovat olleet museon ja Pohjalaisen taiteilijaliiton lisäksi näyttelyn kuraattorit TaT Jaana Erkkilä ja FT Hannah Kaihovirta Rosvik. Jaana Erkkilä kirjoittaa näyttelyn katalogissa seuraavasti:

"Kaikkeen muutokseen liittyy käsitys ajasta. On aika ennen muutosta ja aika muutoksen jälkeen, mutta mielenkiintoisin vaihe on kuitenkin aika, jolloin kuvittelemme muutoksen tapahtuvan. Muutos, olkoon se henkilökohtainen elämänmuutos, yhteiskunnallinen siirtymä aikakaudesta toiseen tai maailman muuttumista heijastava ilmiö, joka on usein nähtävissä ensimmäisenä taiteessa, on vaikeasti havaittava, vaikka se aukenee aivan silmiemme edessä.

Bertolt Brecht kirjoitti runossaan:

 Alles wandelt sich. Neu beginnen
Kannst du mit dem letzten Atemzug.
Aber was geschehen, ist geschehen. Und das Wasser
Das du in den Wein gossest, kannst du
Nicht mehr herausschütten.

Was geschehen, ist geschehen. Das Wasser
Das du in den Wein gossest, kannst du
Nicht mehr herausschütten, aber
Alles wandelt sich. Neu beginnen
Kannst du mit dem letzten Atemzug.

                                                                                                   Seppo Kalliokoski: Lauman johtaja

 

Kaikki muuttuu, vaikka viiniin kaadettua vettä ei saakaan siivilöityä pois, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Ihminen voi kuitenkin aloittaa uudelleen vaikka viimeisellä hengenvedollaan. Taidemaailman muutoksissa on pesinyt kummallinen paradoksi kautta aikojen: on ollut voimakkaita muutoksen tuulia ja vahvin vastustus on aina tullut taidemaailman sisältä, niistä voimista jotka haluaisivat kaiken pysyvän ennallaan, mieluummin sellaisena kuin kuvittelemme kaiken olleen ennen aikaa.

Pohjalaisuus on mielletty juurevuudeksi ja vakaudeksi. Meitä eivät pienet tuulet kaada kumoon. Me seisomme juurillamme tukevasti ja vaikka taivumme, emme taitu. Yhtälailla täältä on lähdetty kevyin kantamuksin niin Amerikkaan, Australiaan kuin Ruotsiin, eikä tuntematon ole pelottanut. Luonteemme edustaa sekä pysyvyyttä että valmiutta muutoksiin. Muistan kirjoittaneeni joskus 1990-luvulla, että Pohjanmaa on nykytaiteen autiomaata. Minusta tuntui, että minne tahansa käänsi katseensa, vastassa oli sekä konkreettinen että kuvaannollinen latomeri, eikä taivaalle mahtunut tuikkimaan kuin yksi kirkas tähti. Kun tänään katsoo ympärilleen, tajuaa taidemaailman muuttuneen Pohjanmaalla ehkä enemmän kuin haluaisi myöntääkään. Nykypolvi on kansainvälistä ja vähät välittää taidemaailmaa pilkkovista karsinoista. Omaa identiteettiä ei tarvitse korostaa menneeseen aikaan kuuluvilla myyteillä, eikä öisen taivaan valo lakeuden yllä ole yhden tähden varassa.

Marianne Kaustinen: Rantakiitäjät

 

Pohjanmaa on muuttunut monikulttuuriseksi, myös taiteen kentällä. Visuaalisia kieliä on useita, taiteilijat astuvat luontevasti tekotavasta toiseen, vaihtavat kuvakieltä, tai sitten eivät. Yhtä yhtenäistä pohjalaisen taiteen kieltä ei ole, ja siitä saamme olla ylpeitä.

Juhlanäyttelyt ovat usein katsauksia menneeseen. Pohjalainen taiteilijaliitto on rohkeasti halunnut luoda katseen tähän päivään, muutoksen hetkeen, joka on aina prosessinomainen, liikkeessä oleva, pysähtymään haluton. Seitsemänkymmentä vuotta on ihmisen elämässä pitkä ajanjakso, taidehistoriassa lyhyt pyrähdys. Seitsemänkymmentä vuotta on kuitenkin kunnioitettava ikä taiteilijaliitolle, jonka jäsenet ovat tunnetusti jääräpäistä kansaa ja kohtuullisen varmoja oikeassa olemisestaan. Taidemaailmassa on oltava jatkuvasti kuulolla, voisiko oma varma näkemys olla sittenkin vain oma näkemys, eikä yleinen totuus. Kaikki muuttuu joka tapauksessa, ja jokin uusi on jo alkanut elää, vaikkei sitä vielä näe ja se on vain aavistuksena jossakin mielen pohjalla."

 Jaana Erkkilä,  TaT 

 

                                                         Minna Herrala: Happy in California

Tervetuloa näyttelyyn! Museo on avoinna ti-su klo 11-16, torstaisin myös 11-18, maanantaisin suljettu. Lisätietoja museon nettisivuilta: www.kokkola.fi/museot