Rakas museoblogi,
Tänään on ollut hyvä päivä! Intoa uhkuen naputtelen konetta ja nautin pakkasiltapäivän ihmeellisen kirkkaasta auringosta, joka vielä hehkuu kelmeän kalpealla taivaalla. On päiviä, jolloin tuntuu, ettei saa aikaan mitään ja toisinaan juna nytkähtää liikkeelle heti kerta käynnistymisestä. Tosin kielikuvaa on vaikea uskoa, kun viimekertainen elämysperäinen kokemus junan liikkeellepanevasta voimasta jätti suhteellisen kylmäksi odotellessani viime perjantaina monien muiden kanssamatkustajien tavoin Helsingin rautatieasemalla junan lähtöä tänne pohjolan rannoille. Olin ollut ensimmäisessä ITE Lapissa -kirjan palaverissa Helsingissä Minna Haverin kanssa ja pää täynnä uusia ja raikkaita näkökulmia ITE-taiteeseen. Minna väitteli taiteen tohtoriksi keväällä 2010 nykykansantaiteesta. Itse asiassa hän työstää parastaikaa kiinnostavaa hanketta myös Renlundin museolle koskien taidestudiotoiminnan aloittamista Kokkolassa.
Tänään jatkoimme Minnan kanssa monipolveilevaa keskustelua lappilaisesta ITE-taiteesta ja jatkojalostimme tulevan julkaisun pääsisältöjä. Aikamme keskusteltuamme päädyimme ajankohtaiseen teemaan, jonka ympärille lähdimme kehittelemään kommenttipuheenvuorojen sumaa ja pyytää artikkeleita taiteen parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta. Teema käsittelee ITE-taiteen kuratointia ja näytteilleasettelua sekä näihin liittyviä herkullisia puheenvuoroja ja kommentteja. Keskustelun jälkeen lähdin heti ottamaan yhteyttä kollegoihin. Parempi mennä samalla höyryllä eteenpäin, vaikka ruokatunnin kustannuksella (joskus näitäkin päiviä on!):
Sodankylän elokuvajuhlat ovat perinteisesti taas kesäkuussa. Olemme ehdottaneet sinne ITE-filmejä mutta myös kansainvälisiä outsider-filmejä. Juuri eilen laitoin pitkän listan ehdotuksistamme elokuvajuhlien tuottajalle. Ehdottomasti tunnetuin dokumentaristimme on Erkki Pirtola, joka sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuosi sitten. Hän on tullut tunnetuksi vaihtoehtotaideilmiöiden kuvaajana. Pirtolan filmit eivät jätä ketään kylmäksi! Suosittelen menemään youtubeen ja kirjoittamaan vaikkapa Erkki Pirtola, himmelit… Savitaipaleella asuva Heikki Kylliäinen on rakentanut pihamaansa tuhansia fantastisia yksityiskohtia, erilaisia rakennelmia. Mutta ehdottomasti huippua edustavat hänen himmelinsä, jotka hän on tehnyt tavallisista mehupilleistä. Niitä on jo autotalli täynnä. Ihan hullua…! Mutta naapureista ja sukulaisista piittaamatta nämä oman tiensä kulkijat kulkevat kohti omia tavoitteitaan ja tekevät taidetta siitä, missä muut näkevät vain poisheitettävän roskan.
Suosittelen myös kirjoittamaan youtubeen Pirtolan rinnalle nimen Elis Sinistö. Hän on jo edesmennyt performanssitaiteilija, joka jätti taakseen mitä huikaisevampia rakennelmia koristaen ne ihmisten poisheittämillä tavaroilla. Siellä on erilaisia makuupaikkoja, hotelleja, väsyneelle matkamiehelle. Sieltä löytyy myös sauna ja tanssilattia. Mitä muuta voikaan pysähdyskeitaalta odottaa?! Eliksen paikka on myynnissä, koska nykyinen omistaja meni konkurssiin. Löytyykö kulttuuritahtoa pelastustöihin vai palautuuko rakennelmat takaisin maan poveen. Vaikka niin kävisikin, Eliksen ilonsanoma kaikille on ”Onnellisinta on olla onnellinen”. Voiko päivä painua mailleen paremmin kuin tällä ajatuksella?
Huomisen haasteita odottaen,
Elina
ITE-amanuenssi
Tänään on ollut hyvä päivä! Intoa uhkuen naputtelen konetta ja nautin pakkasiltapäivän ihmeellisen kirkkaasta auringosta, joka vielä hehkuu kelmeän kalpealla taivaalla. On päiviä, jolloin tuntuu, ettei saa aikaan mitään ja toisinaan juna nytkähtää liikkeelle heti kerta käynnistymisestä. Tosin kielikuvaa on vaikea uskoa, kun viimekertainen elämysperäinen kokemus junan liikkeellepanevasta voimasta jätti suhteellisen kylmäksi odotellessani viime perjantaina monien muiden kanssamatkustajien tavoin Helsingin rautatieasemalla junan lähtöä tänne pohjolan rannoille. Olin ollut ensimmäisessä ITE Lapissa -kirjan palaverissa Helsingissä Minna Haverin kanssa ja pää täynnä uusia ja raikkaita näkökulmia ITE-taiteeseen. Minna väitteli taiteen tohtoriksi keväällä 2010 nykykansantaiteesta. Itse asiassa hän työstää parastaikaa kiinnostavaa hanketta myös Renlundin museolle koskien taidestudiotoiminnan aloittamista Kokkolassa.
Tänään jatkoimme Minnan kanssa monipolveilevaa keskustelua lappilaisesta ITE-taiteesta ja jatkojalostimme tulevan julkaisun pääsisältöjä. Aikamme keskusteltuamme päädyimme ajankohtaiseen teemaan, jonka ympärille lähdimme kehittelemään kommenttipuheenvuorojen sumaa ja pyytää artikkeleita taiteen parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta. Teema käsittelee ITE-taiteen kuratointia ja näytteilleasettelua sekä näihin liittyviä herkullisia puheenvuoroja ja kommentteja. Keskustelun jälkeen lähdin heti ottamaan yhteyttä kollegoihin. Parempi mennä samalla höyryllä eteenpäin, vaikka ruokatunnin kustannuksella (joskus näitäkin päiviä on!):
Sodankylän elokuvajuhlat ovat perinteisesti taas kesäkuussa. Olemme ehdottaneet sinne ITE-filmejä mutta myös kansainvälisiä outsider-filmejä. Juuri eilen laitoin pitkän listan ehdotuksistamme elokuvajuhlien tuottajalle. Ehdottomasti tunnetuin dokumentaristimme on Erkki Pirtola, joka sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuosi sitten. Hän on tullut tunnetuksi vaihtoehtotaideilmiöiden kuvaajana. Pirtolan filmit eivät jätä ketään kylmäksi! Suosittelen menemään youtubeen ja kirjoittamaan vaikkapa Erkki Pirtola, himmelit… Savitaipaleella asuva Heikki Kylliäinen on rakentanut pihamaansa tuhansia fantastisia yksityiskohtia, erilaisia rakennelmia. Mutta ehdottomasti huippua edustavat hänen himmelinsä, jotka hän on tehnyt tavallisista mehupilleistä. Niitä on jo autotalli täynnä. Ihan hullua…! Mutta naapureista ja sukulaisista piittaamatta nämä oman tiensä kulkijat kulkevat kohti omia tavoitteitaan ja tekevät taidetta siitä, missä muut näkevät vain poisheitettävän roskan.
Suosittelen myös kirjoittamaan youtubeen Pirtolan rinnalle nimen Elis Sinistö. Hän on jo edesmennyt performanssitaiteilija, joka jätti taakseen mitä huikaisevampia rakennelmia koristaen ne ihmisten poisheittämillä tavaroilla. Siellä on erilaisia makuupaikkoja, hotelleja, väsyneelle matkamiehelle. Sieltä löytyy myös sauna ja tanssilattia. Mitä muuta voikaan pysähdyskeitaalta odottaa?! Eliksen paikka on myynnissä, koska nykyinen omistaja meni konkurssiin. Löytyykö kulttuuritahtoa pelastustöihin vai palautuuko rakennelmat takaisin maan poveen. Vaikka niin kävisikin, Eliksen ilonsanoma kaikille on ”Onnellisinta on olla onnellinen”. Voiko päivä painua mailleen paremmin kuin tällä ajatuksella?
Huomisen haasteita odottaen,
Elina
ITE-amanuenssi
Kommentit
Lähetä kommentti