Siirry pääsisältöön

Kivikautta etsimässä

                          
Joukko ihmisiä konttaa hiekkakuopassa muurauslastoineen ja osa seuloo hiekkaa tiheäsilmäisen verkon läpi. Mistä oikein on kysymys? Arkeologisista kaivauksista tietenkin. Museomme järjesti yhteistyössä Kokkolan seudun opiston kanssa arkeologiset kaivaukset osana lukuvuoden mittaisen arkeologian kurssin ohjelmaa. Mukana oli innokkaita arkeologian harrastajia Kokkolasta ja Kälviältä. Suurimmalle osalle kaivaukset eivät suinkaan olleet ensimmäiset. Arkeologian kurssi täyttää ensi vuonna 15 vuotta ja kaivauksiakin on sen puitteissa ehditty järjestää jo useammat.

Arkeologisilla kaivauksilla kaivetut maa-ainekset seulotaan, jotta pienimmätkin löydöt saadaan talteen.
Kuvassa Erkki Keskinen ja Ivar Sundqvist työssään. Taustalla Ari Luomala.

Tällä kertaa tutkimuskohteena oli Miekkakaarojen kivikautinen asuinpaikka Kälviällä. Miekkakaarat on laaja hiekkadyynialue Kälviän Honkiperällä Miekkajärven luoteispuolella. Miekkakaarojen hiekkaharjanteilta tunnetaan yli 100 kivikautista asumuksenpohjaa, jotka erottuvat edelleen hyvin maastossa pyöreinä tai soikeina painanteina. Näitä arkeologit kutsuvat asumuspainanteiksi. Miekkakaarojen asumuspainanteet ovat keskimäärin 7-10m läpimitoiltaan ja sijaitsevat enimmäkseen muinaisrannan suuntaisissa riveissä. Monissa asumuspainanteissa erottuu vielä hyvin kulkuaukot. Kysymys on siis kyläasutuksesta, vaikka kaikki asumuspainanteet eivät ole olleet samaan aikaan käytössä. Tällaisia kivikauden kyliä tunnetaan Pohjanmaan alueelta enemmänkin, mm. Kaustiselta ja Alavetelistä.

Kaivauksiin kuuluu olennaisesti myös nuotio ja 
eväistä nauttiminen. 
Kuvassa Antti Kyyrö.
Tutkimuskohteeksi valittiin noin kahdeksanmetrin läpimittainen asumuspainanne, jota metsäkone on aikoinaan vahingoittanut. Kaivauksiin saimme luvan niin Museovirastolta kuin maanomistajaltakin. Kohteen mittauksiin saimme apua kaupungin mittauspalveluilta. Asumuspainanteeseen kaivettiin 2x4 metrin laajuinen alue painanteen keskiosasta pohjoisreunaan. Asumuspainanteen pohjoisosasta löysimme runsaasti saviastian paloja. Palat olivat peräisin isosta ruukusta, jonka saviaineksen sekoitteena oli käytetty asbestikuitua. Asbestikuidun avulla saviastioista voitiin valmistaa entistä ohutseinäisempiä ja kestävämpiä. Saviastian reunus oli taitettu sisäänpäin, noin peukalon levyiseksi listaksi. Tätä keramiikkatyyliä kutsutaan Pöljän keramiikaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että Pöljän keramiikan valmistajat olisivat olleet pöljiä, vaan keramiikkatyyli on saanut nimensä Siilinjärven Pöljän kylän mukaan, josta sitä on löydetty ensimmäisen kerran. Pöljän keramiikkaa esiintyy Itä-Suomesta Pohjanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä. Koristeena löytämissämme keramiikanpaloissa on ohutta viiva-ja naarmukoristelua.

Kaivajat työntouhussa. Kuvassa Anna-Maija Sipilä ja Asta Smedman
Keramiikkalöytöjen alta paljastui kiveys, joka koostui nyrkinkokoisista palaneista kivistä. Hiiltä ja nokea ei tosin löytynyt. Vaikuttaakin siltä, että kivet on kuumennettu asumuksen ulkopuolella ja tuotu sitten sisälle. Tällaisia lämmitysratkaisuja on tavattu muistakin neoliittisen kivikauden asumuksista, mm. Evijärven Isokankaalta.

Keramiikkaa paljastuu hiekasta

Pala asumuksen pohjalta löytynyttä Pöljän tyypin keramiikkaa neoliittiselta kivikaudelta.
Pöljän keramiikka oli käytössä neoliittisen kivikauden myöhäisaiheessa noin 3200-2500 eKr. Pohjanmaan rannansiirtymiskronologian mukaan asuinpaikka ei tuossa vaiheessa sijainnut enää aivan merenrannalla kuten pohjalaiset asuinpaikat yleensä. Pöljän keramiikan aikana merenranta oli vetäytynyt jo noin kilometrin päähän asuinpaikasta ja asuinpaikan kaakkoispuolella oleva Miekkajärvi oli tässä vaiheessa kuroutunut merenlahdesta järvialtaaksi. Pöljänkulttuuri on usein yhdistetty Pohjanmaan neoliittisen kivikauden arvoituksellisiin suuriin kivirakennelmiin,  jätinkirkkoihin. Lähin jätinkirkko löytyykin vain 900 metrin päästä Miekkakaarojen asuinpaikalta.

On uskomaton tunne löytää hiekasta keramiikanpala tai nuolenkärki ja ajatella että edellisen kerran ihminen piti tätä esinettä kädessään 5000 vuotta sitten!


Tyytyväiset arkeologian kurssilaiset ryhmäkuvassa.
Vasemmalta Erkki Keskinen, Ari Luomala, Harri Välikangas, Kyösti Orava, Antti Kyyrö, Sauli Luomala, Martti Nykänen,
Anna-Maija Sipilä, Lauri Skantsi, Marja-Liisa Keskinen, Marianne Kaustinen, Asta Smedman, Sari Kinnunen ja Ivar Sundqvist.
Kuvasta puuttuu Eero Huhtala.


Teksti Lauri Skantsi, Kuvat Marcus Riska

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaa

Hannu Leimu haastattelu

Hannun näyttely "Nyt Minä Olen Kapteeni Kid" on parhaillaan nähtävillä K.H. Renlundin Museon Näyttelyhallilla, osoitteessa Pitkänsillankatu 28. Siis Museokorttelissa, eli samassa pihassa missä ovat Lassanderin Talo ja Pedagogio. Vaikka kattoa remontoidaan, ollaan me kuitenkin auki ihan normaalisti! Eli Ti-Pe Klo. 12-15 ja La-Su klo 12-17. Torstaisin Ilmainen sisäänpääsy ja ilta aukiolo klo 18 - 20 ja taas 14.10 Torstai iltana itse taiteilija tavattavissa piirtämisen ja keskutelun merkeissä! Mutta, itse aiheeseen. Päätin näin näyttelyn alla ottaa asiakseni jututtaa Hannua ja keskustelimme elämästä ja sen loppumisesta. Taiteestakin taidettiin jotain höpistä. Ja tottakai Karatesta. Mutta pidemmittä puheitta, Hannu, miksi sinä olet Kapteeni Kidd? Minä olen kapteeni Kidd, koska ajan ratas on pyörähtänyt. Lapsuuteni muistorikkain lelu, Matchboxin kapteeni Kidd kolmenkymmenen vuoden takaa, näyttää kasvonpiirteiltään keski-ikäiseltä mieheltä. Ehkä lapsen leikki merirosvonukell