Siirry pääsisältöön

"Arkeologin joululahja"



Vierailu venevajallamme irrotti tämän varsin vilpittömän toteamuksen Brittiläiseltä kollegalta edellisviikolla pakkasten purressa vielä hipiäämme. 1800-luvun alkupuolella rakennettu englantilainen sotalaiva täysin alkuperäisessä asussaan herättää väistämättä suurta mielenkiintoa ja useita kysymyksiä. Vielä enemmän ihmetystä herättää aluksen kunto, joka sallisi pienellä viimeistelyllä purjehduksen pidemmällekin.

Englantilainen barkassi on 32 jalkaa pitkä ja 11 jalkaa leveä puualus.


Kun puuveneisiin erikoistunut tutkija ja konservaattori John Kearon tarkasteli museolaivaamme tuli selväksi että hallussamme on täysin ainutlaatuinen merihistoriallinen kohde. Usein haaksirikkoon joutuneiden vastaavien alusten jäänteitä metsästetään merenpohjan lietteestä ja saaliina on tavallisesti vain kasa laudanpätkiä tai muuta lähes tunnistamatonta materiaalia. Näistä tulisi sitten tehdä tarkempia päätelmiä mahdollisista rakenteista sekä aikaisemmasta käytöstä. Nyt tarkastelun kohteena olevassa purressa on nähtävillä lähes ehjien maalipintojen lisäksi jopa arkisia käytön jälkiä.

Vene 1900-luvun alussa.
Nykytilanne.


Tosiasia on että kyseinen alus suljettiin suojaavaan vajarakennukseen Halkokarin kahakan jälkeen vuonna 1854 ja edelleen uuteen venehuoneeseen vuonna 1896. Hengittävät puurakennukset ovat toimineet eräänlaisena aikakoneena yli sadanviidenkymmenen vuoden ajan, mahdollistaen puusta valmistetun aluksen säilymisen lähes muuttumattomana näihin päiviin saakka.

Aikakone.


  Puhdasta puuta... aikakoneen toimivaa tekniikkaa.

Vanhan aluksen säilyttäminen museomme kokoelmissa vaatii myös seuraavan sadan vuoden aikana säännöllisiä tutkimuksia sekä konservointialan yhteistyötä ja tiedonvaihtoa alan asiantuntijoiden kesken.

John Kearon ja Bo Forsström perehtymässä
barkassin rakenteisiin.




Konservointialalla tietoa jaetaan myös kansainvälisesti.
 Bottnisk Kontakt 2016 Pietarsaaressa.  




Kesää ja avovesiä odotellessa...
                                                   Jouni Mustonen, museon konservaattori



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaa

Hannu Leimu haastattelu

Hannun näyttely "Nyt Minä Olen Kapteeni Kid" on parhaillaan nähtävillä K.H. Renlundin Museon Näyttelyhallilla, osoitteessa Pitkänsillankatu 28. Siis Museokorttelissa, eli samassa pihassa missä ovat Lassanderin Talo ja Pedagogio. Vaikka kattoa remontoidaan, ollaan me kuitenkin auki ihan normaalisti! Eli Ti-Pe Klo. 12-15 ja La-Su klo 12-17. Torstaisin Ilmainen sisäänpääsy ja ilta aukiolo klo 18 - 20 ja taas 14.10 Torstai iltana itse taiteilija tavattavissa piirtämisen ja keskutelun merkeissä! Mutta, itse aiheeseen. Päätin näin näyttelyn alla ottaa asiakseni jututtaa Hannua ja keskustelimme elämästä ja sen loppumisesta. Taiteestakin taidettiin jotain höpistä. Ja tottakai Karatesta. Mutta pidemmittä puheitta, Hannu, miksi sinä olet Kapteeni Kidd? Minä olen kapteeni Kidd, koska ajan ratas on pyörähtänyt. Lapsuuteni muistorikkain lelu, Matchboxin kapteeni Kidd kolmenkymmenen vuoden takaa, näyttää kasvonpiirteiltään keski-ikäiseltä mieheltä. Ehkä lapsen leikki merirosvonukell