Siirry pääsisältöön

 

Hyvinvointia tuottava Erikoistietotoimisto – Välfärd via Specialbyrån




 





ETT paikan päällä Kauhavan Härmässä.


Kaikkeen ei tarvita paljon rahaa, vaikka kyseessä olisikin monessa mielessä tuottava toiminta. Yllättävän usein näyttää sitä vastoin olevan niin, että elämän tärkeimmät asiat vaativat kaikkea muuta: aikaa, tietoa, oppimista, muille jakamista, mielekkäitä ihmissuhteita sekä rakentavaa yhteistyötä ja -henkeä.

Muun muassa näillä eväillä Erikoistietotoimisto ETT on toiminut vuodesta 2009. Tämän sosiaalisen yhteisön toimintamalli kiinnostaa myös laajempaa yleisöä; vastaavanlaiselle toiminnalle on mitä ilmeisimmin tilausta. Ehkä tämä ainakin osittain johtuu siitä, että on huomattu, että yhdessä tekeminen, paikkansa löytäminen joukon ulkopuolelta niin sanotusti joukkoon tuottaa hyvinvointia; eikä joukkoon kuuleminen tarkoita omien piirteidensä kankeaa vääntämistä valtavirran odotusten mukaisiksi, vaan osallisuutta sekä oman osaamisen ja kiinnostusten kohteiden avaamista muille, kuunteleville, avoimille korville.

Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja ­–hanke (http://www.obotnia.fi/kulttuuri/hyvinvointia-kuntiin-ilman-rajoja/) ja sen avausseminaari Hyvinvointia ja kumppanuutta kulttuurista toimii esimerkkinä siitä, minkälaiseen asiayhteyteen paikallishistorian harrastajista koostuva Erikoistietotoimisto soveltuu. Alkuvuodesta sain puhelun projektipäälliköltä Esa Vienamolta. Aiheena oli ETT:stä kertominen mainitussa seminaarissa, joka järjestettiin Härmän kuntokeskuksessa viime viikolla. Suostuin mielihyvin tehtävään, jonka jaoin kahden ETT:n toiminnan toteuttajan, Eero Ingmanin ja Jarmo Hautalan kanssa.
    Musiikin tohtorin, psykologin Ava Nummisen mielestä
”kulttuuri pitää hengissä”. 

Tässä hyvin järjestetyssä seminaarissa esillä oli mielenkiintoisia aiheita liittyen siihen, miten hankkeiden ja toimintamallien kautta voidaan edistää hyvinvointia kaupunkilaisille ja kuntalaisille. Asiantuntija-tutkijoiden näkemysten lisäksi saimme kuulla muun muassa siitä, miten muusikko Desirée Saarela-Portin tuo piristystä hoitoalalle ja -laitoksiin Pedersöressä, sekä siitä, miten tanssin ja taiteen kautta luodaan hyvänmielen virikkeitä Vaasassa. Puheenvuorot vahvistavat käsityksen siitä, että kulttuuri ja hyvinvointi kuuluvat yhteen. Musiikin tohtori ja psykologi Ava Numminen kiinnitti huomiota yhteiskuntamme medikalisaation perinteeseen. Nummisen mielestä ihmistä ja hyvinvointia tulisi tarkastella paljon kirjavimmista näkökulmista – ei ainoastaan laboratoriolasien kautta – siksi hän väittääkin, että sairaus ei ole terveyden vastakohta (!).



 



 

 


Jarmo Hautala löysi ETT:n Kokkola-lehden ilmoituksen kautta. Nykyään lehti julkaisee hänen ja muiden Viisaiden kirjoittamia historia-aiheisia tekstejä niin sanotulla ETT-palstalla.
 

 

 

 

 

 

 
Eero Ingmanille Erikoistietotoimisto tuli tutuksi museotyön kautta. Tutkimuksissaan hän on perehtynyt muuan muassa ilmailuhistoriaan. 

ETT:n herroilla on raskasta sanomaa jaettavana, kun kyseessä on mielekkään yhteyden löytäminen pitkiä ammatillisia uria kokeneina. Seminaarissa otsikkonamme oli ”ETT – kotiseutuharrastajien ja museon avointa asiantuntijuutta”. Asia herätti kiinnostusta. Kolmen koplassamme koimme ylpeyttä siitä, että ETT:n tapauksessa ei ole kyse varsinaisesta hankkeesta, vaan toimivasta toimintamallista. Ajomatkalla kotiin Härmästä totesimmekin, että Kokkolassa osataan kyllä kertoa ”miten meillä päin ollaan tehty”... Hyvä näin. Toki takakontissa kannattaa aina olla useampi painava kassillinen nöyryyttä, ne edesauttavat valtatiellä pysymistä – liukkaillakin keleillä.  

 Mukana ”Härmänkeikalla” oli ETT:n tuore esite.

 



                                       Keväisin terveisin,
                                       Vårhälsningar,

 
                                               Erik Engberg,
                                               tutkimusamanuenssi,
                                               forskningsamanuens.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

💥TULTA JA JÄÄTÄ 1854 - Halkokarin kahakka englantilaisten silmin

Englannin  laivasto-osasto   Pohjanlahdella toukokuussa 1854. HMS Odinin laivalääkärinä toimineen Edward Creen akvarelli.  ©   National   Maritime   Museum,   Greenwich,   London Englantilaiset yrittivät Krimin sodan (1853-1855) Itämeren kampanjaansa liittyen maihinnousua Kokkolan Vanhansatamanlahdella 7.6.1854. Tavoitteena oli tuhota kaupungissa sijaitsevat vihollisen sotatarvikemateriaalit. Hyökkäys torjuttiin paikallisten asukkaiden tukemana. Tapahtumien kulku Englannin laivaston asiakirjojen ja silminnäkijöiden kertoman perusteella: Torstai 30.5.1854 Englantilaisen amiraali Plumridgen komennossa olevan Pohjanlahden laivasto-osaston kolme laivaa saapuu Raahen edustalle. Vastarintaa kohtaamatta raahelaisilta tuhotaan 13 laivaa, 9000 tynnyriä pikeä ja tervaa sekä suuret määrät laivanrakennusmateriaalia. Perjantai 1.6.1854 Kaikki Pohjanlahden osastoon kuuluvat neljä laivaa ( Leopard, Valorous, Vulture ja Odin ) saapuvat Oulun satamaan. Oulussa englantilaiset polttavat kaikkiaa

Jackson Haines - Kaunoluistelun isä Kokkolassa 1800-luvulla

  Jackson Haines. Kuva: Suomen Kansallismuseo Saavuin kesäksi museoharjoitteluun Kokkolaan, joka oli itselleni ennestään täysin vieras kaupunki. Kesä kului siten harjoittelun ohessa uuteen kaupunkiin ja sen historiaan tutustuen. Yli 400 vuoden ikäisen Kokkolan kadut ovat nähneet monenlaisia kulkijoita. Monen juuret ovat olleet tiukasti kaupungin maaperässä usean sukupolven ajan. Toiset ovat puolestaan viettäneet kaupungissa vain murto-osan elämästään, mutta tästä huolimatta he jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin. Yksi tällainen henkilö on kaunoluistelun isäksi tituleerattu, New Yorkista kotoisin ollut Jackson Haines (1838-1875), joka matkasi vuonna 1864 Atlantin yli esiintyäkseen Euroopassa. Yli 10 vuoden ajan Haines hurmasi yleisöä ympäri Euroopan suurkaupunkeja. New Yorkin katuojien jäillä lapsena luistelemaan oppinut hedelmäkauppiaan poika luisteli muun muassa Ruotsin silloisen kuninkaan Kaarle XV:n, Preussin kuningas Vilhelm I:n ja Venäjän tsaariperheen suosioon. Hainesin kuuluisuu