Huomenaamu tuo tullessaan tämän kesän viimeisen työpäivän Renlundin museon pihalla. Arkeologiset kaivaukset saavat päätöksensä monenkirjavin tuntein: koti-ikävään sekoittuu myös hiven haikutta, kun tälle kauniille kaupungille on toistaiseksi heitettävä hyvästit. Työskentely täällä on ollut mielekästä ei pelkästään kiintoisan tutkimuskohteen vuoksi, vaan myös Kokkolan viihtyisyyden puolesta. Asuntomessukaupunki on esiintynyt juhla-asussaan koko kesän, säät ovat olleet mitä kauneimmat, ja ihmiset ystävällisyydessään lyömättömiä.
Nämä viimeiset kahdeksan viikkoa ovat avartaneet maailmankuvaani loputtomasti. Tähän asti olin uskonut, ettei Suomella juurikaan ollut tarjottavaa suomalaiselle matkailijalle. Uskoin koko maan olevan lähes homogeeninen kokonaisuus, jonka pääelementit, järvet ja metsät, takaisivat yksitoikkoisen miljöön. Kokkola on kuitenkin osoittanut, ettei suomalaisuus tarkoita missään nimessä monotonista yksitoikkoisuutta. Suomalaiset kaupungit poikkeavat toisistaan niin ulkomuodoltaan kuin hengeltäänkin, aivan samoin kuin niiden asukkaatkin. Kaupunkeihin tutustuminen on kuitenkin helpompaa kuin ulkomailla, sillä ne ovat kaikki ytimeltään suomalaisia, tavallaan tuttuja ja turvallisia. Haluan omasta puolestani kiittää Kokkolaa ja kokkolalaisia tästä oivalluksesta, jonka seurauksena olen päättänyt tutustua niin moneen kotimaiseen kaupunkiin kuin mahdollista. Onhan oman maansa ja juuriensa ymmärrys historian tutkijalle ensisijaisen tärkeää.
Innolla uutta museorakennusta ja sen näyttelyä odottaen
Kati Kaivaja Oulun yliopistosta
p.s. Tässä linkki kaivausten tunnusmusiikiksi valittuun biisiin Twisted Sistersiltä:
Kommentit
Lähetä kommentti