Siirry pääsisältöön

Kellarista kadun varteen – Roosin portin uusi elämä


Museon tiloissa on vireillä jatkuvasti monenmoista puuhaa. Kesästä lähtien olemme saaneet seurata Roosin talolla Isonkadun varren portin valmistumista. Täsmälleen samalla paikalla on sijainnut vuosikymmeniä sitten paraatikäynti pihapiiriin, joskin viime aikoina olemme joutuneet totuttelemaan umpimuurin tylyhköön tuijotukseen. Syksyn kääntyessä talveksi ja joulunajan hiipiessä vaivihkaa kohti, tilanne on muuttunut varsin reippaasti.      

Kaivamista, muuraus- ja valutöitä, perinteistä rappausta sekä vanhojen takorautaosien asettelemista vanhoille kohdilleen on ollut ilo seurata. Puutarhapuolen väen tehtyä kiitettävän hienot kivetyt portaat ja saumattomasti vanhaan pihaan liittyvän mukulakivillä katetun sisääntulokäytävän, voimme toivottaa iloisella mielellä uudet ja vanhat museokävijät tervetulleeksi!
Tästä kelpaa kulkea vaikkapa museokauppaan…

Vanha käytöstä poistettu portti löytyi museon kellarista. Puhdistuksen ja uuden maalin sutimisen jälkeen se pääsi jälleen kohti uusia seikkailuja.

Syksyinen työmaa vaikutti hieman, hmm… mielenkiintoiselta…

Ammattimiehen otteita oli mukava seurata, varsinkin muurarin perinteisellä tavalla toteuttamia työvaiheita.

Upea luonnonkivistä ladottu käytävä houkuttelee tepastelemaan useammankin kerran.
 
 
 
Tällaista tällä erää, jatkamme harjoituksia...
                                                                                  Jouni Mustonen, museon konservaattori.
 

Kommentit

  1. Kutsuva portti ja elävä kirjoitus :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus. Olisi mukava lukea enemmänkin tällaisista projekteista, sekä konservaattorin, -kuten muidenkin museolaisten- työstä enemmän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

Hannu Leimu haastattelu

Hannun näyttely "Nyt Minä Olen Kapteeni Kid" on parhaillaan nähtävillä K.H. Renlundin Museon Näyttelyhallilla, osoitteessa Pitkänsillankatu 28. Siis Museokorttelissa, eli samassa pihassa missä ovat Lassanderin Talo ja Pedagogio. Vaikka kattoa remontoidaan, ollaan me kuitenkin auki ihan normaalisti! Eli Ti-Pe Klo. 12-15 ja La-Su klo 12-17. Torstaisin Ilmainen sisäänpääsy ja ilta aukiolo klo 18 - 20 ja taas 14.10 Torstai iltana itse taiteilija tavattavissa piirtämisen ja keskutelun merkeissä! Mutta, itse aiheeseen. Päätin näin näyttelyn alla ottaa asiakseni jututtaa Hannua ja keskustelimme elämästä ja sen loppumisesta. Taiteestakin taidettiin jotain höpistä. Ja tottakai Karatesta. Mutta pidemmittä puheitta, Hannu, miksi sinä olet Kapteeni Kidd? Minä olen kapteeni Kidd, koska ajan ratas on pyörähtänyt. Lapsuuteni muistorikkain lelu, Matchboxin kapteeni Kidd kolmenkymmenen vuoden takaa, näyttää kasvonpiirteiltään keski-ikäiseltä mieheltä. Ehkä lapsen leikki merirosvonukell

AIKAMATKA KESKIAJALLE - LEIKKIÄ, TARINOITA JA TOIMINTAA

Järjestimme yhteistyössä Kokkolan koulutoimen Kuperkeikka- ja Projektori hankkeen ja Yliopistokeskus Chydeniuksen luokanopettajakoulutuksen kanssa 6.9. – 30.9. Saarimäen markkinat - aikamatka keskiajalle –tapahtuman. Se oli suunnattu perusopetuksen 5-6 luokille. Tapahtumaan osallistuikin kaikkiaan parikymmentä luokkaa mm. Torkinmäen, Hollihaan, Mäntykankaan, Villan, Kyrkbackenin, Rahkosen, Vionojan ja Kälviän kirkonkylän kouluista. Valitettavasti emme voineet tarjota teemapäivää kaikille halukkaille, mutta nopeimmat pääsivät mukaan. Teemapäivä kesti yhden luokan osalta aina yhden koulupäivän. Kumppaneinani tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa toimivat opettajat Auli Palosaari ja Pertti Kuosmanen. Ilman heidän vahvaa ammattiosaamistaan ja työpanostaan tapahtumaa ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Lisäksi tapahtumassa työskentelivät myös luokanopettajakoulutuksen syventävää harjoittelua tehneet Sari, Eva, Outi ja Janika, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen luovuudellaan ja