Siirry pääsisältöön

Viimeistä viedään


Huomenaamu tuo tullessaan tämän kesän viimeisen työpäivän Renlundin museon pihalla. Arkeologiset kaivaukset saavat päätöksensä monenkirjavin tuntein: koti-ikävään sekoittuu myös hiven haikutta, kun tälle kauniille kaupungille on toistaiseksi heitettävä hyvästit. Työskentely täällä on ollut mielekästä ei pelkästään kiintoisan tutkimuskohteen vuoksi, vaan myös Kokkolan viihtyisyyden puolesta. Asuntomessukaupunki on esiintynyt juhla-asussaan koko kesän, säät ovat olleet mitä kauneimmat, ja ihmiset ystävällisyydessään lyömättömiä. 

Nämä viimeiset kahdeksan viikkoa ovat avartaneet maailmankuvaani loputtomasti. Tähän asti olin uskonut, ettei Suomella juurikaan ollut tarjottavaa suomalaiselle matkailijalle. Uskoin koko maan olevan lähes homogeeninen kokonaisuus, jonka pääelementit, järvet ja metsät, takaisivat yksitoikkoisen miljöön. Kokkola on kuitenkin osoittanut, ettei suomalaisuus tarkoita missään nimessä monotonista yksitoikkoisuutta. Suomalaiset kaupungit poikkeavat toisistaan niin ulkomuodoltaan kuin hengeltäänkin, aivan samoin kuin niiden asukkaatkin. Kaupunkeihin tutustuminen on kuitenkin helpompaa kuin ulkomailla, sillä ne ovat kaikki ytimeltään suomalaisia, tavallaan tuttuja ja turvallisia. Haluan omasta puolestani kiittää Kokkolaa ja kokkolalaisia tästä oivalluksesta, jonka seurauksena olen päättänyt tutustua niin moneen kotimaiseen kaupunkiin kuin mahdollista. Onhan oman maansa ja juuriensa ymmärrys historian tutkijalle ensisijaisen tärkeää.

Innolla uutta museorakennusta ja sen näyttelyä odottaen

Kati Kaivaja Oulun yliopistosta

p.s. Tässä linkki kaivausten tunnusmusiikiksi valittuun biisiin Twisted Sistersiltä:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Löytöretki Kokkolaan

Neristan (Kuva: Kokkolan kaupunki) Kokkola on minulle uutta maaperää. Noin puoli vuotta sitten, elokuun puolivälissä, pakkasimme aamulla Turussa mieheni kanssa pikkuauton täyteen tavaraa ja ajoimme läpi hikisen päivän kohti Kokkolaa. Vuokranantaja tapasi meidät talon edustalla, luovutti avaimet ja jätti meidät purkamaan muuttokuormaa. Saman päivän alkuillasta kalusteliikkeen mies toi meille sängyn sekä ruokapöydän ja tuolit. Varsinaisesti muutin kaupunkiin paria viikkoa myöhemmin, kun uusi työni Kokkolan kaupungilla alkoi 4.9. Oloni on viime syksystä saakka ollut kuin löytöretkeilijällä; kävelen uusissa maisemissa ja havainnoin ympäristöäni, tutustun uuteen ja ennestään tuntemattomaan. Kaupunkina Kokkola on näyttäytynyt minulle kiintoisana sekoituksena vanhaa historiallista kaupunkia ja uudempia kerroksia. Paikoitellen kaupunki on silmiä hivelevän kaunis ja taas paikoitellen olen huomannut ihmetteleväni tehtyjä ratkaisuja. Huomaan myös katsovani kaupunkia jalankulkijan ja pyöräilijän

Hannu Leimu haastattelu

Hannun näyttely "Nyt Minä Olen Kapteeni Kid" on parhaillaan nähtävillä K.H. Renlundin Museon Näyttelyhallilla, osoitteessa Pitkänsillankatu 28. Siis Museokorttelissa, eli samassa pihassa missä ovat Lassanderin Talo ja Pedagogio. Vaikka kattoa remontoidaan, ollaan me kuitenkin auki ihan normaalisti! Eli Ti-Pe Klo. 12-15 ja La-Su klo 12-17. Torstaisin Ilmainen sisäänpääsy ja ilta aukiolo klo 18 - 20 ja taas 14.10 Torstai iltana itse taiteilija tavattavissa piirtämisen ja keskutelun merkeissä! Mutta, itse aiheeseen. Päätin näin näyttelyn alla ottaa asiakseni jututtaa Hannua ja keskustelimme elämästä ja sen loppumisesta. Taiteestakin taidettiin jotain höpistä. Ja tottakai Karatesta. Mutta pidemmittä puheitta, Hannu, miksi sinä olet Kapteeni Kidd? Minä olen kapteeni Kidd, koska ajan ratas on pyörähtänyt. Lapsuuteni muistorikkain lelu, Matchboxin kapteeni Kidd kolmenkymmenen vuoden takaa, näyttää kasvonpiirteiltään keski-ikäiseltä mieheltä. Ehkä lapsen leikki merirosvonukell

AIKAMATKA KESKIAJALLE - LEIKKIÄ, TARINOITA JA TOIMINTAA

Järjestimme yhteistyössä Kokkolan koulutoimen Kuperkeikka- ja Projektori hankkeen ja Yliopistokeskus Chydeniuksen luokanopettajakoulutuksen kanssa 6.9. – 30.9. Saarimäen markkinat - aikamatka keskiajalle –tapahtuman. Se oli suunnattu perusopetuksen 5-6 luokille. Tapahtumaan osallistuikin kaikkiaan parikymmentä luokkaa mm. Torkinmäen, Hollihaan, Mäntykankaan, Villan, Kyrkbackenin, Rahkosen, Vionojan ja Kälviän kirkonkylän kouluista. Valitettavasti emme voineet tarjota teemapäivää kaikille halukkaille, mutta nopeimmat pääsivät mukaan. Teemapäivä kesti yhden luokan osalta aina yhden koulupäivän. Kumppaneinani tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa toimivat opettajat Auli Palosaari ja Pertti Kuosmanen. Ilman heidän vahvaa ammattiosaamistaan ja työpanostaan tapahtumaa ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Lisäksi tapahtumassa työskentelivät myös luokanopettajakoulutuksen syventävää harjoittelua tehneet Sari, Eva, Outi ja Janika, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen luovuudellaan ja