Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Turnajaiset

Värejä, liikettä, meteliä, ihmisiä… Hevoset korskuvat, ritarit huutavat, turnajaisväki hurraa. Värikkäät kilvet ja liput liikkuvat kentällä. Miekkojen sekä peitsien ryske on hirmuinen, ruoho ja turve pöllyävät… Turnajaiset, keskiaikaiset sellaiset, ovat alkaneet. Ilonpitoa on ollut tarjolla keskiajan hengessä jo vuosia niin Kaarlelan kivikirkon kentällä kuin muuallakin maailmalla. Sen verran mukavaa juhlaväellä tuntuu olevan, ettei loppua ole näköpiirissä. Ja mikä ettei. Nykyajan turnajaiset ovat keskiajan mallin mukaan taidon ja tekniikan esittelytilaisuuksia, muita kansanhuveja unohtamatta. Näytöksiä nämä turneet olivat jo keskiajallakin ja niiden kyljessä saatiin usein seurata taiturimaisia työesityksiä, käsityöläisten täyttämiä markkinapaikkoja sekä muuta juhlahumua.   Ritarit hevosineen ovat vaikuttava näky.     Rutonkantajasta tulenkantajaksi.                                                              Tuli, leimaus ja taidonnäyte!  Kaupankäyntiä ke
"Mitä jäbä duunaa?" Merja Passoja Merja Passoja - Arkistoassistentti 1. Mitä sinä teet museolla? Toimin arkistoassistenttina – Huolehdin toiminnan- ja historiallisesta arkistosta sekä valokuvista. Huolehdin Kaarlelan kotiseutumuseosta ja hoidan museon meriarkeologiaan liittyviä asioita. Olen myös mukana näyttelyjen ja tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa. 2. Kenen kanssa teet yhteistyötä? Museon sisällä teen kaikkien kanssa yhteistyötä erilaisissa projekteissa ja t yötehtävissä. Teen yhteistyötä myös eri yhdistysten kanssa kuten ETT ja Karleby Hembygdsförening rf. 3. Mikä on hassuin tai mieleenpainuvin tapahtuma työssäsi? Muistan hyvin kun Kokkolassa järjestettiin ensimmäiset Anders Chydenius – vapaakauppaseminaarit. Taisi olla vuosi 1994.  Silloin Kokkolaan tuli paljon arvovaltaisia vieraita mm. Mauno Koivisto ja Euroopan komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors. Minä olin yksi viidestä oppaasta. Naiset tutustuivat Kaar

Onko tällaista

Minulta joskus kysytään, että miksi olen töissä sellaisessa paikassa jossa en tienaa paljoa. Museokaupassa on tanssinut tyttöjä häämekoissaan. Vanha nainen on kertonut miten rakentaa keinun koivun oksaan. Olen tehnyt havuista peiton lattialle. Nähnyt kun ihmiset suutelevat edessäni. Olen ollut hiljaa yli 300 vuotta vanhassa talossa ja kuunnellut. Katsonut kun tanssijat tanssivat minulle ennen ketään muita. Kertonut, että ne eivät ole oikeita eivätkä ne voi vahingoittaa sinua. Halannut. Toivonut voivani suudella. Nähnyt ensimmäisenä sekä viimeisenä. Kertonut kaikesta. Pitänyt itselläni… Ihmiset ovat antaneet minulle viinaa, halauksia, palautetta, salaisuuksiakin. Vain minulle.   Koska eihän tällaista olekaan. -Petri Aspvik, Vahtimestari-